torstai 13. huhtikuuta 2017

Samettia

Tein alkuvuodesta Scarlett O'Harat ja kävin vanhojen verhojeni kimppuun. Edellisessä kodissani oli kaksi paria mustia samettiverhoja. Toinen pari päätyi uuteen makkariini pimentämään, mutta toisille ei ollut enää paikkaa. Nurja puoli oli jo pahoin auringossa haalistunut, mutta koska sametin nukka oli edelleen pikimustaa ja kangas oli vieläpä paksua puuvillasamettia, päätin käyttää toisen verhoparin pesukoneen kautta ja antaa niille uuden elämän. Ensin ajattelin täyspitkää viittaa tai todella runsasta pitkää hametta, mutta kankaassa oli pari reikääkin (kiitos kissani) joita piti väistellä. Päädyin käytännönläheisempiin ratkaisuihin, joista ensimmäisenä tammikuussa valmistui tämä hame. 
Tarvetta oli aika perinteiselle, mustalle hameelle, jossa saisi olla istuva vyötärö alalantiolle asti. Mulla kun on paljon pitkähelmaisia printtipaitoja mm. Restyleltä ja Cupcake Cultilta, joita on hankala sovittaa yhteen muhkeiden helmojen kanssa. Yksi tärkeä tekijä oli myös se, että hameen tulisi olla kyllin asiallinen esimerkiksi työhaastattelukäyttöön tai muihin virallisempiin tilaisuuksiin, sellaisia vaatteita kun en hirveästi omista.
I did the Scarlett O'Hara thing on January, meaning I turned my old curtains into clothes. I had two pairs of black velvet curtains at my old apartment. One pair is right now at my bedroom, but there was no room for other pair. The reverse side is very faded because of sunlight, but the nap of velvet was still pitch black and because it was good, heavy cotton velvet, I washed the other pair of curtains and gave them new life.  At first I thought of long cape or long skirt, but there were tiny holes (thanks to my cat) on the fabric so I needed to go round them. I decided to make something more practical, and at first I made this skirt on January.
I hadaa need for basic black skirt with figure-hugging waist all the way down to my hips. I have lots of cool print shirts from Restyle and Cupcake Cult, and they don't go with my high-waisted, voluminous skirts. The other important matter was fitting into formal life, such as job interviews.


Lähdin liikkeelle hameen peruskaavan piirtämisestä. Otaksuin lantiotyyppini olevan mittojen mukaan nykyään C, ja se menikin tosi nappiin - vain vyötäröä piti vähän kaventaa. Piirsin korkean kaarrokkeen, joka päättyy alalantioviivalle ja hameen alaosa on tehty kellottamalla kaavan alaosaa voimakkaasti. En ole tehnyt tällaista perinteistä pukuompeluhametta niin pitkään aikaan, että olin kokonaan unohtanut miten paljon paloja ja kaavanosia tällaiseen menee! Kun yleensä tulee kasattua hameet suorakaitaleista tai kellona ja tehtyä elastisia vyötäröitä tai yksinkertaisia vyötärökaitaleratkaisuja vetoketjun kanssa, niin tämä koostuukin 13 palasesta. Vuorista jätetään yleensä ylimääräisiä leikkaussaumoja pois yksinkertaistamisen takia, mutta tässä mallissa se ei ollut mahdollista. Teen yleensä surutta näkyviä päällitikkauksia joka paikkaan, myös vyötäröille ja mekkojen yläreunoihin, sillä vihaan ulos tursuavia muotokaitaleita jotka eivät pysy paikallaan. Tässä taas ajattelin pitkästä aikaa kokeilla ulospäin näkymätöntä muotokaitaleen tikkausta, ja paksun sametin ansiosta hameen vuori pysyykin hyvin paikallaan eikä nouse mihinkään. Jos helman olisi vielä viitsinyt kääntää käsin, niin tämähän olisi ollut oikein perinteinen ateljeeompelutyö. En kyllä vaivautunut, koska kellohelmaa on tässä ihan riittävästi. Lisäksi vähän mietityttää se mullekin päähän taottu illuusio käsin tehdystä vaatteesta. Ei vaatteita ole tehty varsinaisesti käsin vuosikymmeniin (no vuosisatahan tässä alkaa paukkua), vaan lähes kaiken voi tehdä koneella. Eivätkä ainakaan omat käsinompeleeni ole koskaan niin kestäviä, että niistä voisi verrata konetikkiin, enkä ole koskaan oikeen tajunnut miksi näkyvä ommel helmassa olisi jotenkin huonommin tehdyn vaatteen merkki. Todennäköisemminhän se pysyy aloillaan purkautumatta.
I started with drafting the basic skirt pattern. My hip type nowadays is C (on Nordic pattern system) and I'm glad how great that fits me, I only needed to took off some extra from the waist. I drafted high yoke ending to my lower hips and I made the lower side of skirt with circle skirt method. It's been so long since I last time made this kind of traditional dressmaking that I had competely forgot how many pieces this kind of clothes need! Usually I make my skirts from rectangles or circles and make elastic waists or simple waists with zipper. So this one consisted of 13 pieces total. Usually dressmakers don't sew the lining with as many seams as the main fabric, but in this model it was not possible to skip any. I usually make visible top-stitchings to waists and tops because I hate it when facings stick out eventually, but this time I wanted to make invisible stitching to waistline. Thanks to thick and heavy velvet the invisible stitching is enough to keep facings inside the skirt. If I had the patience to sew the hem by hand, this would have been very traditional atelier dressmaker's work. I didn't bother, because this circle hem is very wide. Also I've been wondering about the illusion of hand made clothing I've been taught. Clothes haven't been made by hand in centuries (nearly a decade actually) and you can make almost everything by machine. My own hand-stitching is not nearly as sturdy as machine stitch and I've never realized why visible hem-stitching would automatically made the clothing less professional or badly made. Most likely machine stitch won't unravel.


Se siitä! Lisäsin eteen pitsiä, takana on vetoketju ja helma on tietenkin edestä lyhyempi ja takaa pidempi. Alan toistaa itseäni, mutta kun se on niin kiva helmamalli! Tästä tuli oikein näppärä hame, josta saatte joskus kuvia päällänikin. :) Huomatkaa siistit Prätkähiiret-lakanani ;D 
That's it! I added some lace to front, there is a zipper on the back and of course I made high-low hem. I'm starting to repeat myself but I just love that hem style! This turned out very functional and neat, and I promise to photograph this when worn :) Also notice my cool Bikermice from Mars-sheets ;D


Samettia jäi kokonainen toinen verho, josta aluksi kaavailin ryhdikästä boleroa. Mutta vastahan valmistin yhden, joka on kovasta käytöstä huolimatta edelleen priimakunnossa. Päädyin sitten keeppiin, sillä yhtään hartiaviittaa en vielä omistanut. Ihme että olen tähän asti jaksanut olla ilman, sillä pukuilujutuissa viitta on huomattavasti käytännöllisempi ratkaisu kuin modernit, kapeahihaiset takit, joihin saa sulloa isoja röyhelöhihoja... yyh. Päätin tehdä viittaan (naurettavan) suuren hupun, jonka sisään mahtuisi tarvittaessa muhkeampi kampaus. Ja hei, isot huput ovat ihania! En ollut koskaan tehnyt yhtäkään huppua, koulussakin ne käsiteltiin aika pinnallisesti. Onneksi kurkkasin kaavapankkiini ennen kuin lähdin piirtämään ja sovittelemaan hupun kaavaa, sillä sieltä löytyi juuri sopivasti tämä Simplicityn vintageviittapaketti, josta löytyy myös hupun kaava.
Whole curtain was left, and at first I wanted to make a bolero. But it's not been long since I made last one, and although I've used it often, it is still in perfect shape. So I decided to make a capelet, because I did not have any. It's actually a wonder how long I've survived without, because with costumes cape is more practical solution than a modern jacket. Stuffing big ruffle sleeves to modern, narrow-sleeved jacket... ugh. I decided to make (ridiculously) big hood suited for covering large hairdos. I love big hoods! I had never made any, and hoods were dealed pretty facile at school. I'm glad I had a view on my pattern stock first, because I really happened to have this Simplicity's cape pattern with hood pattern too.


Huomasin kaavat jäljennettyäni ja lyhennettyäni, että "olkasauma" päätyy hassusti etukappaleen puolelle näkyviin. Päätin siis eliminoida tämän teippaamalla etu- ja takakappaleen yhteen ja leikata koko roskan taitteelta. Näin sain aikaan saumattoman viittakappaleen. Pituus mietitytti, sillä ajattelin ensin tehdä ihan lyhyen, kaikkialta tasamittaisen pikkukeepin. Mutta kun asetin kaavan etu-, taka- ja sivupituudeksi aluksi saman lukeman (tässä tapauksessa 50cm) ja mallailin kaavapaperia peilin edessä, näyttikin malli aika hauskalta. Yhdellä mitalla tehtynä kaavassa oli tasamittaiset etu- ja takakappaleet ja hartioiden vaatiman leveyden takia ylemmäksi asettuvat sivut. Epäsymmetrisyyshän viehättää itseäni aina, joten päätin jättää etu- ja takareunat lyhentämättä ja mennä tällä.
I started with copying and shortening the pattern and I noticed that the "shoulder steam" ended up being visible on the front. I decided to eliminate this by taping the pattern pieces together at shoulder steam and I cutting the whole thing from fold, so I had one neat cape piece without seams. At first I wanted a tiny, all-way even capelet. But when I started with determining the same lenght to front, back and side (50cm) and tried the pattern on, it actually looked very neat. By using only one measure the front and back of the cape hanged lower than sides. I always like asymmetrical things, so I decided not to shorten the front and back edges.


Hupun kaava oli sellaisenaan lähes käyttövalmis, sillä se oli jo melko iso. Päätin kuitenkin vielä pyöristää reunoja ja lisätä huppuun vielä lisää kokoa. Siitä tulikin juuri niin valtava kun haaveilinkin! Mallinukella ei ole päätä, joten se nyt näyttää tässä vähän pöljältä, mutta päässäni se on oikein viehkeä. Suuri ja pussittava!
Hood pattern was almost ready-to-go, because it was big from the beginning. I rounded the edges and added some more width to it. And it turned out just as huge as I wanted! My dummy does not have a head, so this looks odd, but it looks very lovely when I wear it. Big and pouch-like!


Viitassa on leveyttä yllin kyllin, joten se kellottuu takaa hauskasti. Kiinnittimeksi valitsin hopeanvärisen soljen.
Cape is very wide, so it falls nicely. The capelet is fastened with silver colored buckle.


Tässä vielä sivukuva pituuseroista. Olen paljon isompi ja rintavampi kuin nukkeni, joten viitta asettuu päälleni paljon tasaisemmin. Pituus on käytössä oikein näppärä, sivut kutittelevat kyynärtaivetta ja edessä viitan pituus riittää rintojen alle.
And here's side profile where you can see how different the lenghts are. I'm way more bigger and bustier than my dummy, so cape falls on me more even. The lenght is good, on sides it is near elbow and on front it covers my breasts.


Sametti on materiaalivalintana vähän itsemurha kissataloudessa, mutta nyt on taas pari perusvaatekappaletta tehty :)
Tässä kohtaa toivotankin teille kaikille hyvää pääsiäistä!
Velvet is a bit suicidal solution in cat house, but now I've made a couple of basic garments :)
Happy easter!

4 kommenttia:

  1. I love how you have recycled your old curtain, I think my favourite has to be skirt; I like the style of the lower and upper hem.

    VastaaPoista
  2. Hienoja ja tyylikkäitä! Musta sametti toimii aina. Toivottavasti näistä näkee kuvaa joskus myös päällä :)
    Oon tehnyt yhden verhomekon aikanaan polyester-verhoista. Siinä ei ollut läheskään näin paljoa tekemistä, kun tein sillon ammattikouluaikana kaikki mekot samalla kaavalla x) Sametista en ole tainnut tehdä kuin yhdet housut, muut samettivaatteet on kirppikseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta :) Ja kyllä niitä tulee, kunhan saan hankittua jalustan tai kuvaajan. Mullakin on mekkoihin yksi luottokaava, mitäs sitä hyvää muuttamaan! Sametista voi kyllä tehdä esim kaikkea kivaa ja lämmintä, näille on varmasti kovasti käyttöä viimeistään syksymmällä.

      Poista