tiistai 21. helmikuuta 2017

Pet en l'air - projekti

Aloitin syksyllä uuden 1700-luvun puvun, jonka oli tarkoitus valmistua halloweeniksi. Muuton tieltä se kuitenkin jäi, ja hautasin projektin hetkeksi. Nyt ajattelin tehdä pientä raporttia jo tekemästäni työstä, sillä harvoin tulee kirjoitettua siitä itse työvaiheesta. Kaavana käytän samaa Simplicityn 3637 kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta korjasin sitä aika tavalla. Siinä on joitakin virheitä ja epäkohtia, enkä osannut tulkita ompeluohjeita oikein ihan joka kohdassa. Esimerkiksi hameen sivulaskokset olin tehnyt ihan päin petäjää, ja koska Watteau-laskokset skippasin kokonaan, oli niissä hieman miettimistä tällä kertaa. Hihojen kanssa tappelin ihan suhteettoman kauan ja löydettyäni tämän erittäin hyödyllisen analyysin käyttämästäni kaavasta ymmärrän miksi - hihan kaava on ilmeisesti takaperin, mikä selittää sen että jouduin leikkelemään ja korjaamaan sitä todella paljon. Isoin muutos on se, että väsään pet en l'airia, eli lyhyttä robea. Päädyin tähän ratkaisuun, sillä olen Watteau-laskosten kanssa ensikertalainen ja täyspitkä robe a la Francaise on melkoinen kangassyöppö. Olen myöskin aina pitänyt pet en l'aireista, ne ovat jollakin tavalla todella hellyyttäviä.

I started new 18th century gown on fall. I got busy with my move and left the gown incomplete. Now I'd like to share some report with the work I've already done, because I very rarely tell about construction. The pattern I used was the same Simplicity 3637 I've used before, but I fixed it a lot. There are some issues with the pattern and sewing instructions, and I didn't understand some of the instructions at all. For example I messed up the side pleats of skirt pieces. And because I didn't make Watteau pleats to my first gown at all, I now had to solve the mystery of them. I also had an ultimate fight with the sleeves and when I found this very helpful analysis of the pattern I can tell why - the sleeve pattern seems to be backwards, and I had hard time cutting and fitting it. The biggest alteration is that I'm making pet en l'air this time. I came to this because I'm a beginner with Watteau pleats and full-length robe a'la Francaise needs lots of fabric. I've always liked pet en l'air style, they are kinda cute.

Vaikka teen tämän puvun paremmin, tulee siitä silti naamiaishippapuku. En edelleenkään välitä pikkutarkasta elävöittämisestä ja käsinompelutalkoista, vaan ompelen koko puvun koneella ja tungen joka väliin surutta metalliosia ja muovisia materiaaleja. Väriteemaksi valikoitui tietenkin synkkä - mulla oli ajatuksena Tim Burtonin ja rokokoon kohtaaminen. Päädyin mustaan, valkoiseen ja punaiseen.

I'll make this one better than my first one, but it's still going to be a masquerade dress. I'm not into authentic regreneration and couldn't care less about hand sewing all the seams, so I'm making this one with sewing machine and using all the metal and plastic details I like. The color theme I chose is of course gothic - I'm dreaming of the meeting of Tim Burton and rococo, so I'll use black, white and red colors.

Tässä vaiheessa mulla on kasa palasia: hamepalat sivulaskoksineen, stomacher ja miehusta jonka selkään ehdin jo taitella Watteau-laskokset. En tehnyt varsinaista sovitusversiota, sillä mulla ei ollut tarpeeksi protokankaita ja koska olen käyttänyt tätä kaavaa jo kerran, tiedän että se mahtuu päälle. Lisäsin pukuun sovitusvaraa, joten voin tarvittaessa pelata jonkin verran.

At this point it's all about the pieces. I made skirt portions with pleats, stomacher and bodice with Watteau pleats I already folded. I did not make proto this time, because I did not have any fabric for proto and I've already used this pattern, so I know I can fit in. I added some extra to the seams so I can loosen it up a bit if necessary.


Ensimmäisessä puvussani oli keskeltä avattava ja hakasilla suljettava stomacher. mutta tässä versiossa luovuin siitä. Hakaset irvistävät aina pikkuisen eikä se näytä järin kivalta. Päätin, että tämä yksilö puetaan kuten 1700-luvulla: irtostomacher neulataan korsettiin, miehustan sivupalat neulataan sen päälle ja lopuksi kangaskaitaleet tai röyhelöt, robings, peittävät liitoskohdan. Sillä erotuksella, että en itse tahdo käyttää neuloja. Olen vähän tapaturma-altis ja minä mekko täynnä neuloja tuntuu ajatuksena vähän hazardilta :D Sen sijaan ajattelin virittää stomacheriin ja miehustaan joko järeää nepparinauhaa tai sirkat, joista stomacherin voi nyörittää kiinni pukuun. Kokonaisessa stomacherissa on sellainen kiva etu, että sen koristelu on helpompaa kuin keskeltä avattavan. Jätän sen viimeiseksi, sillä stomacherilla on hyvä säätää puvun näyttävyyttä sitten, kun näen konkreettisesti miten muut osaset pelaavat yhteen. Stomacherin kankaaksi valikoitui punainen feikkisilkki. Se saattaa olla lopulta vähän turhan räikeä näin isona pintana, mutta tarvittaessa voin tehdä uuden vaikka mustana. tällaisen ompelee tosi nopeasti.

My first gown had stomacher that is cut on front and has closure with hooks and eyes. I made whole, separable stomcher this time, because the hooks and eyes always leave a small gap and it does not look nice. I decided that this gown will be dressed like the ones on 18th century. At first the stomacher is pinned to stays. Then the side fronts of robe are pinned on top of it and finally robings cover the seam. I won't use needles though, because I tend to have some accident proneness and dress full of needles simply does not feel like a good idea :D Instead of needles I'll use some snap fastener ribbon or metal grommets. The complete stomacher is also easier to decorate. I'll do lastly, because with stomacher it's easy to balance the decorations of the gown when I have finished sleeves, robings etc. and can tell how the elements work together. I made stomacher from red faux silk. It may be a bit glaring color when we're talking about piece this big, but I can always make a new one in black if necessary. Stomachers are easy and fast to sew.


Hameen sivulaskokset onnistuivat tällä kertaa nätisti. Ekalla kerralla en älynnyt, että niiden täytyy olla yhdessä nipussa ja avautua viuhkamaisesti. Siitä on kyllä kuvat ompeluohjeissa, mutta jotenkin missasin ne. Vaikka kaavassa on valmiit laskokset, niiden taittelussa meni hyvä tovi - jokaisen täytyy osoittaa tiettyyn suuntaan, jotta lopputulos näyttää oikealta.

I completed the side pleats of skirt portions succesfully. At first time I didn't catch that they need to be in bundle and open like a fan. The sewing instructions has pictures of them but somehow I missed them. The pattern includes the pleats, but folding them was time-consuming because each of them needs to point to certain direction so they look how they're supposed to.



Watteau-laskokset olivat pieni haaste, mutta lopulta yllättävän yksinkertaiset. Kuten Antique Sewist linkkaamassani postauksessa kertoi, on Simplicityn ohje niiden taitteluun väärä. Siinä ohjeistetaan aloittamaan laskosten taittelu keskeltä ja etenemään reunoja kohti, mutta jos niin tekee, laskokset näyttävät aivan väärältä. Lisäksi en tajunnut, että takasivukappale on osa laskostusta! Ihmettelin sitä hyvän tovin, kunnes älysin laittaa takasivukappaleen ja Watteau-laskosten ohjekuvion kaavan vierekkäin ja hoksasin, että laskokset jatkuvat takasivukappaleen puolelle. Kaavassa sitä ei tietenkään lue. Silloin hommaan tulikin huomattavasti enemmän järkeä. Otin avuksi vielä laskosten poikkileikkauksen, jonka löysin googlesta. Seurasin Antique Sewistin kertomaa taittelujärjestystä ja tarkastelin poikkileikkausta, ja sain parin virheen jälkeen aikaan oikeanlaiset laskokset: kuin kaksi laudanpätkää. Haasteenahan laskoksissa on se, että jokaisen täytyy osoittaa tiettyyn suuntaan - jos yhdenkin taittelee väärin päin, laskostus ei näytä siltä miltä pitäisi. Tämän mallisia pukuja on käsitykseni mukaan käytetty noin 1770-luvulla, sillä tässä laskostus ja helmat koostuvat eri paloista jolloin vyötäröstä saadaan hyvin tiukka ja helmasta kyllin iso suurille vanteille. Siitä kertoisi myös keskeltä avattava stomacher, joka oli sille ajalle tyypillinen.

Watteau pleats were a bit of challenge, but in the end simple. As Antique Sewist pointed out, the pattern instructions are invalid. It says to start folding from center back and keep folding till all fabric is used. It does not work like that, the pleats will not turn out how they're supposed to. Also I didn't realize that the back side part of bodice is part of folding! I stared my patterns for long time until I discovered that if I place the pattern edges of side back and Watteu pleats part, they match and pleats continue along the side back. Pattern does not say a word about that. After that discover the folding made much more sense. I followed Antique Sewist's folding order and cross-section of the pleats that I found from google, and after few mistakes I managed to fold the pleats correctly. Pleats can be quite a challenge, because each one of them needs to point to certain direction. If even one is not pointing where it should, the back will not be how it should be. According to my investigations, gowns like this were used at the 1770's, because the Watteau pleats and skirt parts are separated. That is why you can make very tight and fitting waist and hems large enough to fit large panniers. Also the stomacher with closure in the center seems to refer to that period.



Seuraavaksi olisi vuorossa vuoritus, olkasaumat, takapääntien näkyvä kantti (en tiedä miksi sitä sanoisin, sellainen leveä näkyvä kaitale joka on tämän ajan puvuille tyypillinen) ja hamepalojen liittäminen miehustaan. Sitten pääsenkin sovittamaan pukua. Mulla ei ole 1700-luvun korsettia, ja olen vähän kahden vaiheilla teenkö sellaista vai en. Mun nimittäin pitäisi tehdä myös uusi, perusmusta rinnan yli-korsetti, sillä vanha alkaa olla aika kärsinyt. Musta olisi siistiä tehdä rokokookorsetti, mutta ne ovat työläitä ja aika kalliitakin suuren luumäärän takia, mun kokoiselle ihmiselle kun on pakko laittaa jotain muutakin kun muovia tai korsetti on hetkessä tuhannen mutkalla. Siksi voi olla, että teen vaan modernin korsetin hitusen tavallista kartiomaisemmalla figuurilla ja joka jää rinnan kohdalta tarpeeksi alas, jotta se tekee rinnoille samat taiat kuin rokokookorsettikin.

Next I'll be making the lining of gown, shoulder seams, back neck binding, and joining skirt portions to bodice. After that I can try the gown on. I don't have 18th century stays, and I'm still not sure whether make ones or not. I actually have a need for regular black overbust corset, because my old one is pretty worn out. I would love to make 18th century stays, but they tend to be very time-consuming and also kinda expensive because of huge amounts of boning. I'm so big that I can't use plastic boning alone, because it won't support my curves enough and it will start bending immediately. That's why I'm considering I'll make plain modern corset with bit more cone-like figure and low enough around the bustle area, so it will do the same to my breasts as real stays would. 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Vintage Vapriikki-miitti

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäisessä Tampere-lolitamiitissäni. Olinkin jo vilkuillut sillä silmällä Vintage Vapriikki-tapahtumaa, ja kun samalla kertaa tuli tilaisuus röyhelöidä, päätin lähteä mukaan. Uusien ihmisten tapaaminen on ollut elämäni kantava teema viimeiset pari kuukautta, ja on aina kivaa tutustua niihin joiden kanssa jakaa saman harrastuksen!
I attended to my first Tampere lolita meet couple of weeks ago. We visited event called Vintage Vapriikki. Meeting new people has big role in my life right now, and it was really nice to meet people who share the same hobby!





Kävimme Vapriikissa kiertämässä myyntisalin. Itse en ostanut mitään, sillä käytän rahani pian koittavalla Tallinnan-matkalla, mutta olisin kyllä huolinut käsilaukun, korun ja huivin jos toisenkin. Niin paljon kaikkea ihanaa ympärillä! Kierroksen jälkeen suuntasimme Tampereen Bakery Cafeeseen, jossa söin croissantin ja tosi herkullisen suklaamousseleivoksen <3
We went to vintage market of course. I didn't buy anything, because I'm soon heading to Estonia. But yes, I saw everything that I would have wanted! After shopping we headed to bakery cafe, where I had croissant and yummy chocolate mousse cake <3


Mun asuksi valikoitui punk lolitaa, ja ompelin miittiviikolla mustan jsk:n. Mulla ei ollut yhtään kokomustaa lolitamekkoa, joten oli korkea aika sellainen valmistaa. Nextiilistä löytyi iso pala tavallista paksumpaa mustaa sifonkia ja yläosaan käytin puuvillasatiinin jämät. Koristelin mekon sieltä täältä hamstraamistani tarvikkeista: pitsiä, ketjuja, niittejä ja pääkallokillutin. Kaksikerroksisesta, epäsymmetristä ja takaa pidemmästä helmasta tuli tosi kiva! 
I decided to wear punk lolita and before meet-up I made this black jsk. I didn't have any black lolita dress, so it was about time to create one. I hauled big piece of thick chiffon from Nextiili (flea market focused around fabric and haberdashery) and I created bodice out of cotton sateen piece I had. I decorated the dress with everything miscellaneous I had: lace trim, chains, studs and skull charm. I'm very happy how two-layered asymmetrical hem turned out! 

JSK, headpiece: Handmade
Belt, shoes, blouse: 2nd hand
Tights: Lidl (:D wish I had bought more of these on Halloween, they cost like 4 euros and they're filled with glitter skulls!)

Photos: Saija Sasetar




Oli tosi kiva miitti ja oli hauskaa tavata muita Tampereen röyhelöisiä. :3 Hyvää ystävänpäivää kaikille!
It was very nice meet-up and it was lovely to meet other lolitas living in Tampere. :3 Happy valentine's day!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Jyväskylän meininki: A punk documentary


Tämä viikko onkin täynnä kulttuuria. Kuulin joskus viime vuonna, että tekeillä on Jyväskylään keskittyvä punkdokkari. Mähän en ole koskaan edes käynyt Jyväskylässä, mutta kuuntelen paikallisia bändejä ja kotimainen punkelokuva kiinnostaa aina! Siksipä kuultuani Pispalan kirjastotalon ilmaisnäytöksestä päätin suunnata paikalle. En ole ikinä käynyt tolla puolella Pispalaa ja alue on muutenkin ihan vierasta, joten ilmeeni oli aika priceless kun reittiopas toi mut väärälle puolelle harjua Pulteriin ja tajusin että juuh vittu tässä olikin tällainen harju välissä x) No, se oli onneksi aika äkkiä ylitetty (joskin korkeanpaikankammoista hirvitti melkoisesti ne portaat) ja löysin perille.

Kirjastosali tuli täyteen, ja dokkarin käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottaja Mikon tervetulotoivotusten jälkeen katsottiin itse elokuva. Se oli hyvin viihdyttävä, asiaankuuluvalla DIY-asenteella tehty ja siinä pääsivät ääneen bändit ja skenessä osallisena olleet. Dokumentti onnistui ehdottomasti kiteyttämään punkin syvimmän olemuksen, ja tämä olisi kiva katsoa uudelleenkin. Näytöksen jälkeen Mikko vastaili vielä katsojien kysymyksiin elokuvasta, mikä oli mukava juttu. Taustoistahan on aina hauska kuulla enemmänkin. Suosittelen dokkaria jokaiselle kotimaisesta punkista kiinnostuneelle! Se julkaistaan dvdnä tämän kevään aikana, ja facebook-sivuilta voi seurata josko dokkari esitettäisiin myös sinun kotikaupungissasi. Tässä traileri!


Tilaisuuden jälkeen missasin tietenkin bussin, joka olisi mennyt keskustaan kirjaston edestä. Seuraavaa olisi saanut odotella puolisen tuntia, joten päätin kiivetä ylös ne tuhat porrasta jotka aikaisemmin kävelin alas ja katsella samalla maisemia. Koska ylitin sen perkeleen harjun kaksi kertaa, aion nyt tehdä mutakakkua! Niin ja OOTD: