lauantai 30. tammikuuta 2016

Pörhistelyä

Laukes & Lahden Kaupunginteatteri proudly present



Music by Andrew Lloyd Webber
Based on "Old Possum's book of practical cats" by T.S. Eliot
Oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner

Musiikki - Andrew Lloyd Webber
Teksti - T.S Eliot
Suomennos - Mikko Koivusalo
Kapellimestari - Markku Luuppala
Ohjaaja - Kazimir Kolesnik
2. kapellimestari, harjoituspianisti - Asko Turkia
Laulun harjoitus - Sami Ulmanen
Koreografia - Kazimir Kolesnik ja työryhmä

Lavastus - Sari Paljakka
Lavastus - Maria Mastola
Pukusuunnittelu - Heli Salomaa
Maskeeraus ja kampaus - Petra Leino
Tarpeistonvalmistus - Johanna Järvinen
Valosuunnittelu - Harri Peltonen
Äänisuunnittelu - Kai Poutanen
Järjestäjä - Kai Kokko

Vastaava tuottaja - Juha Pihanen
Tuottaja - Marjo Leppä
Myynti- ja markkinointipäällikkö - Mikko Matias Peltoniemi
Lahden Kaupunginteatterin myynti- ja markkinointitiimi - Anu Villstedt, Emmi Nummela, Jetta Kuitunen, Pia Levänen, Anja Tumme, Raija Järvinen, Outi Varpula
Valokuvaus ja käsiohjelma - Johannes Wilenius

Laulavat kissat
Linda Hämäläinen - Demitra, Rontinriesa, Pilkkuviiva
Annamaria Karhulahti - Kiisselihippu, Neiti Kinnerluu
Taru Still - Simaisa, Bombalurina
Kirsi Ståhlberg - Grizabella, Mummukissa
Joel Mäkinen - Munkeström, Kumpulainen, Karjunpää
Peter Nyberg - Räntäntouho
Juha Pihanen - Mooses Senior, Kys
Mikael Saari - Kiikunkinttu, Coricodon
Miikka Wallin - Mungonjerri, Quaxo
Marika Huomolin - Kiisselihippu, Neiti Kinnerluu (understudy)
Janna Ilén - Victoria
Helmi-Maaria Jokinen - Siamilainen
Ruut Karhula - Tonttunen
Siiri Kononen - Siamilainen
Maija Munter - Cassandra
Tuomas Nuotio - Mänttäri
Konsta Reuter - Alonzo, Admetus
Antti Ruti - Victor, Vilhelmi
Sami Ulmanen - Quaxo, Mungonjerri (understudy)

Sirkuskissat
Milla Järvinen - Etcetera (rengastrapetsi)
Inka Pehkonen - Exotica (washington-trapetsi)
Karita Tikka - Hämäräinen (kangas)
Jukka-Pekka Matero - Taikurikissa Mistoffeles (käsilläseisonta)
Otto Tammivaara - Plato (cyr-rengas)
Sirkusassistentit: Orfeo Llewellyn, Minna Pulsa

Soittavat kissat
Anu Silvasti - kosketinsoittimet
Matti Hussi - kosketinsoittimet
Ilmari Myllynen - kosketinsoittimet
Nilkas Hagmark - sello
Mikko Koponen - trumpetti
Timo Hiipakka - trumpetti
Heikki Keski-Saari - käyrätorvi
Jenni Hiipakka - käyrätorvi
Teemu Salmi - pasuuna
Annika Leppälä - oboe, englannintorvi
Jukka Uljas - huilu, sopraano- ja tenorisaksofoni
William Suvanne - huilu, klarinetti, baritonisaksofoni
Robert Löflund - huilu, klarinetti, baritonisaksofoni
Antti Akkanen - basso
Jaakko Rossi - kitara
Lari Hermanni Lius - lyömäsoittimet
Esa Parikka - rummut

Puvustusassistentti - Allekirjoittanut
Kaavoittaja - Johanna Ilmarinen
Ompelijat - Siru Piirainen. Laura Vartianen ja ja Yana Frolova (Koulutuskeskus Salpaus)
Maskiassistentit - Heidi Nieminen, Mia Nurminen. Krista Laakso, Janika Leppälä, Marika Kanto, Veera Louhelainen, Emma Vehtari (Koulutuskeskus Salpaus)
Kampaajat - Tessa Hirvi, Erika Hämäläinen, Heli Häppölä, Juliana Ihalainen, Marika Kanto, Krista Laakso, Meri Lehtinen, Janika Leppälä, Veera Louhelainen, Satu Marttila, Heidi Nieminen, Mia Nurminen, Essi Taberman, Elisa Talja, Emma Vehtari (Koulutuskeskus Salpaus)


THANK YOU! 

Noniin, nyt kun muodollisuudet on hoidettu, on kuvien aika! Sanoin vielä eilen että menee ensi viikkoon, mutta valokuvaaja Johannes Wilenius salli minun ystävällisesti käyttää kuviaan, joita otti maanantain harjoituksissa. Juuri näitä tarvitsin, sillä sellainen tavallinen pukuposetus-kuvausrupeama kyllä hoituu, mutta in action- lavakuvat ovat vähän toinen juttu :D Ja kuvat ovat mahtavia!! Kiitos, Wilenius! 
Näissä asut eivät ole 100% valmiita, koska tosiaan harjoitukset, mutta täysin viimeistellystä lopputuloksesta tulee kuvat myöhemmin. Merirosvot ja muut hienoudet esittelen sitten ;)
Off with the formalties, I have some wonderful photos to share with you, my beloved followers. I thought that it will take another week or so to present the costumes, but photographer Johannes Wilenius kindly let me use some of his photos from monday's rehearsal. They are just what I needed, I can always arrange a normal photoshoot that focuses on the costumes, but photographing the actors on stage with full steam is another thing :D And these photos really kick ass!! Thank you, Wilenius!
In these photos the costumes are not 100% finished, but I'll show you the final results later.

All photos: Johannes Wilenius / Laukes & Lahden Kaupunginteatteri


Macavity on the loose!
Grizabella and Bombalurina
Moar Macavity feat. Kiisselihippu (not so sure about her English name, Jellylorum?), Rumpleteazer and Bombalurina
Grizabella's fringed top is backwards D: That one is supposed to be the "tail". But this is excellent photo, so I used this anyway.
Skimbleshanks the railway cat!
Our producer, Juha Pihanen, as Old Deuteronomy
Go Plato!

Magical Mr. Mistoffeles and Rum Tum Tugger


Exotica!

Kiitos myös sinulle, kun olet lukenut vaiheistani kissojen kanssa ja lähettänyt kannustavaa palautetta!
Thank you too, reader! I hope you enjoyed reading about my adventure with Cats.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Cats mediassa ja suuria tunteita

Moikka! Lupasin esitellä pukuja, ja sitä teenkin nyt pienissä määrin, sillä Cats on ollut ahkerasti esillä eri medioissa. Näissä asut eivät ole vielä 100% valmiita, sillä niitä on kuvattu maanantain ja tiistain harjoituksissa. Pidämme varsinaiset asukuvaukset ensi viikolla.

Hi there! I'm sorry, but no properly translation this time, because my part in Cats is over and I'm kinda sad and happy at the same time and that makes me feel confused. In thist post I'm telling about my mixed feelings and doing it twice would be way too painful. Also I got lots of links to share, but they are only in Finnish. But next time I'll show you some excellent photos of the costumes and tell you more about them! And I'm telling you, the result was AWESOME. Everybody have been working so hard, and you can see it... I fell into tears last night, when Grizabella-Kirsi sang Memory. I just can't thank everyone enough, I'm so lucky when I got my part in this musical. This is the best thing ever.

Olen ihan hengästynyt eilisen ensi-illan jäljiltä, melkoista tunnemyrskyä! Vielä tiistaina mietin, että onko tässä touhussa oikeasti mitään järkeä, kun vaatteisiin tuli vino pino korjauksia joiden tekemiseen oli aikaa joitakin tunteja... :D Cats taputeltiin kasaan niin nopealla aikataululla ja pienillä resursseilla, että luonnollisesti puvustus putosi "ravintoketjussa" melko alas. Olemme siis olleet erittäin arvostettuja, siitä ei ole kyse. Tarkoitan sitä, etä treenit kaupunginteatterin Juhanilla aloitettiin vasta maanantaina, ja vasta silloin näimme millaisia puvut oikeasti ovat isolla lavalla ja mitä kaikkea pitää korjata. Aina välillä Heli kuiskasi "nuo legginssit lököttävät" tai "Munkeströmin suojat pitää taas maalata", ja lista oli lopulta vähän turhan pitkä ottaen huomioon, että kenraaliin oli enää kaksi yötä. No, nukuimme yön yli ja sitten aloimme taas paahtamaan - en viitsi sanoa, miten pitkiä päiviä tässä olemme tehneet, mutta sanotaanko että ihan tarpeeksi pitkiä! :D 


Välillä iski hetkellinen epätoivo. Helillä pysyi homma hallussa, luonnollisesti, puvustusammattilainen kun on, mutta itsestäni en ollut aina ihan yhtä varma. Miten ihmeessä saamme tämän kaiken tehtyä? Sitä oloa on niin hankala pukea sanoiksi, on ihan älytöntä että en ole ennen tehnyt teatteripuvustusta ja yhtäkkiä huomasinkin olevani mukana ison lavan pukutiimissä suuren vastuun kera. Ei ihme, että loppua kohden alkoi hirvittää, tässä pyörityksessä menisi pasmat sekaisin vähän kokeneemmallakin. Onneksi paniikkini oli aika tavanomaista laatua, sillä olo tuntui aina vähän paremmalta kun vaan muistin syödä kunnolla ja levätä vähän :D Mua jännitti aika tavalla myös siksi, että kävimme maanantaina ekaa kertaa kaupunginteatterin kulisseissa ja tajusin, miten iso teatteri oikeasti on ja miten valtava lava on. Kyllä siinä hetkeksi hiljeni kunnioituksesta.


Stressin keskellä koimme kuitenkin myös hyviä hetkiä. Oli melkoista päästä katsomaan oman työnsä tuloksia valoissa ja lavasteissa ja orkesterin kanssa. Ne puvut, jotka olivat tuottaneet eniten päänvaivaa ja joiden eteen oltiin tehty ihan liikaa töitä, olivat parhaita. Pimeässä teatterissa, lavasteiden hohtaessa vuoroin punaisena, vuoroin valkoisena, on ihan oma tunnelmansa. Jos jo harjoituksissa oli tällainen olo, niin entäs sitten yleisön kanssa?


Valtavan loppurysäyksen jälkeen koittikin keskiviikkoilta ja kenraaliharjoitus. Päätin olla silloin katsomossa ja sain vapaalippuja muutamalle ystävälleni. Se oli ihanaa ja kamalaa. Välillä kauhistutti. Mitä jos jotain hajoaa? Miten pukijat selviytyvät? Ei kai kukaan telo itseään? Onneksi suurimman osan ajasta pystyin nauttimaan näkemästäni ja elämään yleisön mukana, rakkaita ystäviä vasemmalla ja oikealla puolellani ja Heli toisella puolella katsomoa. Kenraali oli omaisnäytös, joten tietenkin yleisö oli ihan villinä. Se tuntui ihan mahtavalta. Hellikkitanssiaisten kohtaus sai liki minuutin kestävät aplodit, ne eivät vaan ottaneet loppuakseen! Ihmiset hurrasivat, taputtivat ja lauloivat mukana. Ystäväni olivat ihastuksissaan, yksi kertoi että on kyllä pakko ostaa lippu näytökseen koska haluaa kokea tämän kaiken uudestaan. Näyttelijät olivat huippuja. Orkesteri oli huippu. Ainiin, tiesittekö että Catsissa on 16-päinen orkesteri? Alkuperäisessä Catsissa oli vain 9 henkeä. Orkesteri on nostettu keskelle lavaa näkyviin, koska nykyään tämän kokoluokan orkesteri on teatterissa harvinainen näky. Ihan mahtavaa! 


Kenraalin jälkeen oli vielä vähän korjattavaa, mutta selvisimme urakasta kunnialla. Sitten olikin ensi-ilta ja valtavaa jännitystä ilmassa. Pukeutuessani mustaan mekkooni ja koruihin tuntui vielä pahemmalta kuin eilen, koska nyt teatteri oli täynnä maksavia asiakkaita. Sydän takoi, kädet hikosivat ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän hermostunut olo. Ompelin vielä viime hetkessä Victor-kisun kynsikkäisiin vahvistusompelia, mikä oli hyvä, koska sain jotain muuta ajattelemista. Sitten soikin summeri, Juhanin ovet avattiin ja yleisö alkoi vaeltaa saliin. Apua. Kiipesimme Helin kanssa yläriville, istuimme alas ja kielsimme toisiamme säntäämästä alas tarkistamaan, olihan kaikki kunnossa. Luotimme siihen, että tytöt (Salpauksen harjoittelijat) selviävät pukemisesta kunnolla. Niin selvisivätkin. Kapellimestari astui lavalle aplodien saattamana ja show sai alkaa. Heli kertoi, että odotti jatkuvasti sitä hirveää paniikintunnetta, kun tajuaa että on unohtanut jotain. Niin minäkin. Mutta ihan turhaan, olimme tarkistaneet kaiken niin moneen kertaan että se kamala tunne jäi tulematta. Pystyin nauttimaan esityksestä. Hei, yleisöhän rakastaa tätä! Väliaplodeja raikui aina kun tuli yhtään pidempi hiljaisuus, ja Hellikkitanssiaiset saivat taas pisimmät aplodit. Ihmiset nauroivat, kohisivat ja näyttivät nauttivan sydämensä kyllyydestä. Ensimmäisen näytöksen päätti Kirsi-Grizabellan laulama Muisto, joka lopultakin avasi itkuhanani. Grizabellan seisoessa yksin valoissa, Helin tekemän suuren kaulakorun luodessa heijastuksia yleisöön ja kenties maailman kauneimman laulun soidessa tuli se tunne, että me teimme sen, ja kunnolla teimmekin. Olin aivan valtavan ylpeä, onnellinen ja haikea samaan aikaan. Kaikki ovat tehneet niin upeaa työtä. Tämä on se hetki. 


Väliajalla kuului innostunutta puheensorinaa ja kuulimme kehuja. Ja toisen näytöksen aikana meno vaan parani. Lopulta loppukumarrusten aikana takarivi ja muutama muukin osoitti suosiotaan seisten, mikä ei ole ensi-illassa ihan tavallista. Mulla oli omat bileet takarivissä. Yleisöllä oli hauskaa, lavalla oli hauskaa, ja kaikki oli hyvin. Se on tehty. Ja se on tehty rakkaudesta teatteriin.


Suuntasimme vielä ensi-iltabileisiin syömään, juomaan ja nauramaan. Tämä on ollut elämäni parhaita kokemuksia, ja toivon että saan kokea vastaavaa uudestaan. Tänään kävimme Helin kanssa teatterilla pakkaamassa tavarat ja olo oli kamalan haikea. On vaan itkettänyt koko päivän, koska tätä tehtiin niin suurella intohimolla, työllä ja tuskalla, ja PAM - nyt kaikki on ohi, työsopimukseni päättyi, eikä mua enää tarvita kissojen parissa. Ajatus työttömyydestä ja jatkuvasta vapaa-ajasta ahdistaa. Haluan olla taas tarvittu ja arvostettu, enkä olla yksin kotona päivästä toiseen. Tietenkään hyvästejä ei kenellekään heitetty, koska ensi viikolla vielä kuvataan ja näytösten loputtua on tiedossa hautajaisbileet. Mutta nyt oikeasti itkettää. Ja arvatkaas millä tämä valtava rinnassa ammottava tyhjä aukko paikataan?

Uusilla projekteilla. En ole ehtinyt ommella itselleni ollenkaan, mutta Catsin jättämä tyhjyys vaatii ainakin unelmien iltapuvun ompelun (hehe, olen jo aloittanut sitä, oli tarkoitus pukea päälle ensi-iltaan, mutta olikin niin kiire kissojen asujen kanssa etten ehtinyt valmistaa sitä loppuun), cosplayta ja ehkä jonkin pähkähullun pukuhistoriaprojektin...

Ensi kerralla saatte nähtäväksenne erinomaisia kuvia ja valtavan, virallisen tekijälistan sopivan mahtipontiseen sävyyn. Catsin takana on iso tiimi, joista jokainen on korvaamaton. Haluan tässä vetistellessäni siis esittää elämää suuremmat kiitokset teille, työtoverit - kaikki lavalla ja sen takana, kaikki jotka olette sidoksissa Catsiin, olette aivan mahtavia! Kanssanne oli suuri ilo ja kunnia työskennellä. 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Chaos is my life

Huu! Kiirettä pitää. Ensi-ilta on 28.1, ja 17.1 oli läpimeno sovituksineen. Kun levitimme teatterin lattialle vaatteet näyttelijöittäin ja hahmoittain ja näimme ekaa kertaa yhdellä silmäyksellä kaiken uurastuksen tulokset, alkoi olo tuntua jo aika hyvältä. Ja vielä paremmalta tuntui, kun läpimenon aikana näki kaikki asut tositoimissa. Ihan huippua! Koko tuotanto on paiskinut ahkerasti töitä, ja se muuten näkyy, harjoituksien seuraamisesta tuli todella hyvälle tuulelle. Näyttelijät vetävät roolinsa täysillä ja tekevät asuista sellaisia, jollaisiksi ne Heli on suunnitellut. Asut kasvavat, muotoutuvat mielessä ja silmissä kokonaisiksi, tietyn kaltaisiksi. Ja joukosta erottuvat edukseen ne, joiden eteen on tehty eniten töitä - ne näyttävät siltä miltä pitääkin.
We are really busy with costuming right now. 17.1 we had a rehearsal, and we saw how much progress we have made so far. Everybody in the production is working hard, and you can tell - this musical is awesome, choreography, music, everything. Costumes are taking shape, and actors are doing wonderful job with them.

Our working place :D
Mulle henkilökohtainen kriisi oli herra Kumpulainen ja tarkemmin sanottuna katin maha, jonka jouduin tekemään kokonaan uudestaan kaksi kertaa erinäisten teknisten ongelmien takia. Heli ehti sanoa aika monta kertaa, että se on vaikea rakenne jopa hänelle ja hän voi kyllä tehdä sen, koska ei halua että tuskastun täysin yhteen työhön kun jonossa on 30 muutakin, mutta sitähän en hyväksynyt. Minä en luovuta. Ompelin sitä saakelin pötsiä monen monta tuntia yötä myöten, ja se fiilis kun se lopulta näytti siltä miltä pitääkin, oli ehdottomasti parhaimpia hetkiä tähän mennessä.
Bustopher Jones was a pain in the ass, literally his belly. I had to start over with it twice, because I had some serious technical problems. Heli told me many times that it's a hard composition even for her, and she can make it, because she does not want me to get stuck with only one task. But I could not stand the idea of giving up, so I sewed the damn tummy for hours, and finally it's perfect. I think that succes with this was one of the best things so far.

Bombalurina
Karjunpää on valmis! Piraatista tuli suosikkihahmoni välittömästi kun aloin valmistamaan pukua. Koska hei, rakastan merirosvoja ja asu on juuri sopivan tuhma! :D Helin suunnitelman mukaan hahmo on amiraali, ja viimeisenä heitin että ehkä tähän pitäisi vielä lisätä hanskat. Heli innostui ideasta, ja sainkin sitten valmistaa hienot hanskat, joista tulee vahvasti mieleen yksi puvustuksen teemoista - eli supersankarit ja muu populaarikulttuuri, tässä tapauksessa Star Wars :D Intergalaktiselle piraatille se sopii tietenkin oikein hyvin. Kumppaninsa Kinnerluu alkoi ottaa tänään hahmoa, ja kehittelimme siihen aika hauskan ratkaisun. 
Growltiger is ready! He has been my favourite character since I started with the costume, because I l-o-v-e pirates and costume is kinda naughty :D According to Heli's plan Growltiger is admiral, and one day I said that maybe he should have gloves too. Heli liked the idea, and I made pretty cool gloves that go well with one of the main themes in costuming - super heroes and popular culture, Star Wars in this case :D They look neat on our intergalactic pirate. Lady Griddlebone is taking form too, we started with her today and I think she's going to be fabulous!

This is Growltiger, and he's awesome
Say hello to Lady Griddlebone!
Saimme pari viikkoa sitten sitten käsiimme yhden puvustuksen pääteemoista, eli sirkuksen kankaat. Tilasimme Hollannista digiprintattua lycraa, ja fiilikset olivat melkoiset kun levittelimme tällaisia kaksimetrisiä räjähdyksiä pitkin ompelimoa! Näiden ompeleminen kyllä oli aika jännittävää, sillä kankaissa ei juuri ollut ylimääräistä ja kyllähän niille hintaakin tuli. Selvisin kuitenkin vaikeistakin kohdista ilman katastrofeja.
Two weeks ago we finally got our circus fabric order from Holland. Heli ordered these lycras with cosmic prints, and it was pretty cool to spread out huge supernovas all over. I was kinda nervous when sewing the costumes, because we did not have much extra fabric and these were kinda expensive too. but I managed through the hard parts too. 



Työpäivät venyvät pitkiksi ja stressiä ja väsymystä alkaa olla ilmassa, mutta tiimipelillä tämä sujuu. Luonnollisesti kun loput näyttelijät varmistuivat vasta viikkoa ennen joulua, emme päässeet kaikkia asuja valmistamaan ja alussa oli päällekkäisyyksiä tuotannossa, joten tahti kiristyy loppupäästä. Seuraavat neljä vuorokautta tulevat olemaan ihan hulluja, mutta kyllä tästä selvitään.
Our working days are long and we are all getting tired and stressed, but with co-operate we can do this. But the rest of the actors were announced about two weeks before holidays, so naturally we could not make all costumes early, so now we are working extra hard! Next four days will be crazy, but we'll manage.


Älyttömän palkitsevaa tämä touhu kyllä on, ja paras osa on tietenkin näyttelijät. Huipputyyppejä joka iikka, yhteistyö sujuu nätisti ja on mahtavaa saada asuista kiitosta ja nähdä aitoa kiinnostusta ja innostusta asuja kohtaan. Ihmiset ottavat vaatteista kiinni ja tekevät niistä sellaisia, kuin niiden toivommekin olevan - ja vähän helvetisti enemmänkin. 
I think that this is very rewarding job, and best part is the actors, of course. Such awesome people. We are working together nicely, and it's wonderful to see how excited people are about their clothes. They do a hell lot more than just wear the costumes, they make them look like Heli designed them.


Ens kerralla sitten valmiita asuja! Kuvauksista pitää sopia vielä erikseen, mutta emme ottaneet niitä vielä ensi-iltaan, sillä kaikilla on ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin. Palaillaan!
Next time I'll show you finished costumes! We need to arrange the photoshoot for them. We did not want to do it in the premiere, because everyone is busy enough. See ya!

Ps. Loppuun vielä video, jossa Jukkiksen (maaginen herra Mistofelees) tunnelmia. 

tiistai 5. tammikuuta 2016

Prepare yourselves, the premiere is coming!

Puvustustiimistä taas moi! Joulut ja uudetvuodet on juhlittu, ja ensi-ilta lähestyy uhkaavasti.
Välipäivinä olikin sitten ekat isot treenit, joissa pääsin tapaamaan myös solistit, kuorolaiset ja tuottajat. Pakko sanoa, että musikaalin laulut ovat ihan hirveitä korvamatoja! Kun pari päivää kuunteli treenejä, eivät ne lähde päästä sitten millään, vaan yöllä herätessäni kuulen sen pienen äänen: "sellainen kissa Hellikki on..." :D
Treenit olivat pukutiimille tärkeitä siksi, että sovitimme ison osan puvuista ja pääsemme ompelemaan ne loppuun. Urakka meni kahteen pekkaan Helin kanssa oikein mukavasti, ja kaikki näyttelijät olivat ihan huipputyyppejä. Joissakin puvuissa oli paljon korjattavaa, mutta joillekin ei tarvitse tehdä mitään, mikä on aina kiva asia.
ESS oli myös paikalla, täältä löydät etlarin videokoosteen treeneistä! Puvustustiimikin siinä häärii Grizabellan helyjen kimpussa ;) Liitän tähän etlarin artikkelit tekstinä. 
Hi again from Cats costuming team! Between christmas and new year me and Heli took part on first big reharsal, where we met rest of the actors and actresses and the producers. I have to say that the songs of the musical are such huge earworms! I listened rehearsal for two days and now the songs are stuck in my head, when I woke up in the night the first thing I hear is the little voice: "because Jellicles can and Jellicles do..." :D

Rehearsal was important, because actors and actresses tried on most of the costumes and now we can finish costumes. We did great job with Heli, and everyone were so nice! We have to fix a lot of costumes, but there were also some costumes that are good the way they are now. There was also a reporter from Etelä-Suomen Sanomat, and you can find video compilation from here. Costuming team works with Grizabella ;) ESS also wrote articles, in Finnish only, sorry. But I'd like to let you know that Andrew Lloyd Webber himself wanted to see different kind of Cats the musical, that's why Laukes and Lahden Kaupunginteatteri get the rights to the musical. Circus is the main theme in musical. And our costuming is so different from before, because Andrew made clear that it really should be that way! No furs and tails, something totally different. And I think that's really cool. Cats is very popular musical, and it has been made so many times before in exactly same format. It's exciting to see something new every now and then.


Kun tehdään kissamusikaalia ilman kissoja, on porukan syytä olla poikkeuksellisen lahjakasta. Lahden Catsissa on: lähes kaikki mukanaolijat ovat joko nykyisiä tai entisiä opiskelijoita Lamkin musiikkiteatterilinjalta tai koulutuskeskus Salpauksen sirkuslinjalta.

Koska Andrew Lloyd Webber ei enää halua, että Catsia tehdään kissaturkit päällä, Laukesin piti keksiä musikaalikonserttiaan varten jotain erilaista. Niin päädyttiin sirkukseen.

Ohjaaja Kazimir Kolesnikin mukaan Catsin sirkusilmeen luominen ei ollut kovinkaan vaikeaa. Koska runokokoelmaan pohjaava alkuperäisesityskin on dramaturgialtaan jokseenkin repaleinen, on kappaleiden väleihin helppo ujuttaa erilaisia sirkustemppuja.

Suurempia hankaluuksia aiheuttaa tiukka aikataulu. Kuoroharjoitukset aloitettiin jo syksyllä, mutta näyttämöllä koko paketti pitäisi vetää kasaan vajaassa kuukaudessa.

Musikaaleissa on teattereiden tulevaisuus.

Kazimir Kolesnik

– Yhteisharjoitukset aloitettiin vasta viime maanantaina. Mutta kyllä tästä vielä esitys tulee. Mukana on luovia nuoria ihmisiä, jotka tekevät ihan oikeasti kotiläksynsä, Kolesnik kiittelee.

Sokerina pohjalla Memory

Catsin idea oli omana aikanaan melko vallankumouksellinen, sillä musikaalissa ei oikeastaan ole selvästi erottuvaa juonta. T.S. Eliotin kissarunoihin pohjaavan draaman löyhänä kehyksenä toimii kertomus kissoista, jotka valitsevat joukostaan yhden nousemaan "Heaviside Layerille".

– Siinähän on mukana jonkinlainen ajatus uudelleen syntymisestä. Meidän oma lisämme esitystraditioon on se, että tässä kyse ei ole oikeastaan kissoista lainkaan vaan kissaihmisistä, Kolesnik sanoo.

Kolesnik toimi itse näyttelijänä Lontoon West Endissä vuonna 1981, kun Cats nousi naapuriteatterista koko maailman tietoisuuteen. Kapellimestari Markku Luuppala muistaa puolestaan Helsingin kaupunginteatterin version 1980-luvun lopulta.

Catsin suosion salaisuutta herrat osaavat vain arvailla.

– Webberin tarttuva ja erittäin viihdyttävä musiikki on varmaan yksi tekijä, Kolesnik sanoo.

– Ja tietysti se, että mukana on Memory. Jokainen musikaali tarvitsee kunnon hittibiisin, Luuppala tuumii.

Voi Lahti, minkä teit

Catsin musiikki, jota on yhteensä parikymmentä kappaletta, kuullaan Lahdessa alkuperäisasussaan. Lavalle tulee peräti 16 soittajan orkesteri, joten soundeista onnistumisen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.
– Sanoisin, että se pienentää epäonnistumisen riskiä huomattavasti, Luuppala luonnehtii.


Cats jää Lamkin musiikkiteatterilinjan viimeiseksi suuremmaksi taidonnäytteeksi, sillä lakkautettu linja vetelee viimeisiään. Se saa Luuppalan ja Kolesnikin näkemään punaista.

– En oikein ymmärrä, mitä Lahdessa ajateltiin, kun siitä päästettiin irti. Musikaaleissa on teattereiden tulevaisuus, Kolesnik sanoo.

Cats saa ensi-iltansa Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 28. tammikuuta.

(c) ESS / Ilkka Kuosmanen


Jos Cats-musikaali jostain tunnetaan niin Memorysta. Iki-ihanan hittibiisin tulkitsee Lahden uudisversiossa Kirsi Ståhlberg.

Jotkut saattavat muistaa hänet Salatut elämät -tv-sarjasta, jossa hän noin kuusi vuotta esitti Isabellaa. Vielä pitkämielisemmät saavat ehkä tavoitettua Lahden kaupunginteatterin Piukat paikat -musikaalin (2006), jossa Ståhlberg näytteli Sugaria. Sitä ennen hän oli juuri valmistunut Lamkin musiikkiteatterilinjalta.


Nykyisin Ståhlberg asuu Helsingissä. Hän sai pikakomennuksen Catsin Grizabellaksi joulukuussa, kun Maija Sydänmaanlakka joutui luopumaan roolista viime hetkellä.

– Olen ollut viimeisen vuoden ajan äitiyslomalla kotona pienen tyttäreni kanssa. En ole muutenkaan tehnyt koskaan näin isoja rooleja näin lyhyellä aikataululla. Aikamoinen paluu duuniin siis, mutta paineen allahan niitä timantteja syntyy! Ståhlberg nauraa.

Paineen allahan niitä timantteja syntyy!

Kirsi Ståhlberg

Lamkista hyvät eväät työhön

Grizabella on musikaalin rähjääntynyt glamour-kissa, joka on joutunut muiden kissojen keskuudessa epäsuosioon. Lahden versiossa Grizabella persoonaa taustoitetaan hieman enemmän kuin alkuperäisessä musikaalissa: ohjaaja Kazimir Kolesnik paljastaa, että Grizabellalla on tässä versiossa ollut hieman sutinaa erään toisen kissan kanssa.

– Yritän omaksua Grizabellan olemuksen mahdollisimman tarkkaan, jotta Memory saa arvoisensa tulkinnan, Ståhlberg lupaa.

Kun Catsia esitettiin Lahdessa edellisen kerran vuonna 2007-2008, Memoryn tulkitsi Sinikka Sokka. Se mielikuva ei Ståhlbergia rajoita, sillä hän ei sattunut näkemään koko esitystä.

– Youtubesta löytyy tietysti hyvinkin laaja valikoima erilaisia Memoryja, mutta yritän tehdä jotain vähän erilaista. Tai paremmin!

Vuosiaan Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla Ståhlberg muistelee lämmöllä. Opetus oli hyvinkin yksilöllistä, sillä Ståhlbergin kurssilla oli vain puolenkymmentä oppilasta.

– Koulusta sai hyvät valmiudet työhön. Teatterin ohella olen tehnyt esimerkiksi dubbauksia, estradiviihdettä ja laulukeikkojakin. Se on tämän alan suola, että ei tarvitse tehdä vain yhtä hommaa, Ståhlberg tuumii.


(c) ESS / Ilkka Kuosmanen




Tuottaja Juha Pihanen elää tammikuussa jännittäviä aikoja. Jos Lahden Uusi Kesäteatteri (Laukes) aikoo päästä Catsista omilleen, lipuista pitäisi onnistua myymään vähintään 70 prosenttia.

– Mieluummin tietysti 75, vaikka ei siitäkään vielä mitään kassaan jää. Tällä hetkellä ollaan noin 50 prosentissa, ja tässä on vielä kaikenlaisia markkinointitempauksia jäljellä, Pihanen kertoo, kun ensi-iltaan on aikaa noin kuukausi.


Laukes tuo Catsin Lahden kaupunginteatteriin musikaalikonserttina. Pihasen mukaan hieman epämääräiseksi koettu formaatti ei ole ainakaan helpottanut myyntiä. Lyhyesti sanottuna kyseessä on Cats-show, jossa on mukana kaikki muut musikaalin elementit paitsi tanssit.

– Luulen, että näin isojen tuotantojen tekeminen jää meidän osaltamme tähän yhteen, ainakin sikäli kun kaikki kustannukset pitää kattaa lipunmyynnillä, Pihanen arvelee.

Tiukka aikataulu haasteena

Catsin ilmeestä on tulossa sirkusmainen, sillä Laukes toteuttaa esityksen yhdessä koulutuskeskus Salpauksen sirkuslinjan kanssa. Ohjauksesta vastaa Salpauksen sirkuslinjan ohjaaja Kazimir Kolesnik.

– Sirkuselementtien limittäminen tähän ei ole ollut niin suuri haaste kuin tiukka aikataulu, Kolesnik sanoo.

Musiikit johtaa Markku Luuppala, jolla on niin ikään pitkä kokemus musiikkiteatterin tekemisestä.
Cats saa ensi-iltansa Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 28. tammikuuta.


(c) ESS / Ilkka Kuosmanen


Tässä vielä kuvia harjoituksista! 

Here's photos from rehearsals! 


(C) TopLine Media / Erja Hakkarainen



"Oh, well, I never was there ever, a cat so clever as magical Mr. Mistoffeles!" Jukkis plays Mistoffeles, and don't I just love the colors! 


Grizabella (Kirsi)! Lovely collar, isn't it? Our pattern maker Johanna made the outfit, and she's done wonderful job with patterns.






Heli is fitting circus costume to Inka.


Olen työskennellyt Kumpulaisen kanssa, joka saa ylleen aika kirkkaat värit, sillä Heli tahtoi lisää neonvärimaailmaa lavalle. Heli hoksasi UV-lamppua testaillessaan, että aika moni muukin vaatekappale kuin ne varta vasten UV-maalatut reagoivat valoon. Dylonin pesukoneväreissä on jokin ainesosa, joka loistaa lampun alla, samoin joissakin akryylimaaleissa. Se oli aika hauska huomio, sillä UV-maalit ovat kalliita ja nyt voimme käyttää ihan tavallisia neonmaaleja. 
I've been working with Bustopher Jones, and his color theme is going to be bright, because Heli wanted more neon colors to the stage. While Heli was testing UV light, she realized that the costumes we painted with fluorescent paint are not the only ones that react to the light. Dylon's washing machine colors contain some fluorescent ingredient, and some acrylic paints shine under the light too. It was a great thing to find out, because fluorescent paints are expensive and now we can use regular neon paints.

Heli laserleikkaili ennen lomia! Grizabellan helyjä ja (parasta) Karjunpään nappeja. Merirosvo etenee hienosti myös, ompelen tänään takkia ja pääsin jo tekemään hattuakin.
Heli did some laser cutting before holidays! These are Grizabella's jewelry and (best thing ever) Growltiger's buttons. The pirate cat goes on nicely, tonight I'm making the collar and I started making the hat too.