torstai 17. syyskuuta 2015

Elämisen sietämätöntä keveyttä

Nyt en puhu ompeluista sanaakaan, vaan suuresta ilosta joka osakseni eilen tuli. 
 *rummun pärinää* 
Olen virallisesti lisääntymiskyvytön!

Tarina tämän takana on pitkä ja ikävä, mutta kerron sen kokonaisuudessaan siksi, että kaltaiseni tapaukset ovat harvinaisia. En löytänyt yhtään samanlaista kertomusta, ja toivon että tästä on jollekin samankaltaisten ongelmien kanssa painiskelevalle apua tai edes vertaistukea. Jos löydät tästä itsesi, voit toivottavasti tuntea olosi vähän lohdullisemmaksi. Et ole yksin. Niin, ja lievä ällövaroitus.  Jos leikkaukset, ehkäisyasiat ja muut naisellisiin ruumiinosiin ulottuvat aiheet inhottavat, lue tämä varauksella.

Käytin elämästäni 10 vuotta erilaisten ehkäisymenetelmien kokeiluun, eikä mikään käynyt. Sain yhdistelmäehkäisyvalmisteista niin ikäviä sivuvaikutuksia ettei niitä lopulta enää suositeltu ollenkaan (koko ryhmää: sisältää pillerit, ehkäisyrenkaan ja laastarin) vaan kehotettiin kokeilemaan progrestiiniehkäisyä. Niistä parhaiten siedetty on hormonikierukka, ja jos sekään ei käy, on sekin ryhmä käytännössä pois pelistä. Minipillereissä vaikuttava aines nautitaan suun kautta, joten mahdolliset haittavaikutukset ovat todennäköisempiä ja voimakkaampia, sekä ehkäisykapseli on yleisesti ottaen hiukan huonommin siedetty kuin kierukka, sillä siitäkin aines vapautuu verenkiertoon. Kierukka taas vaikuttaa kohdussa ja se on kahden ehkäisyn yhdistelmä: mekaaninen kierukka ja hormonaalinen menetelmä. Yleisesti ottaen hormonikierukka on hyvin siedetty ja monelle naiselle todella hyvä ehkäisy, sillä myös hoidetaan erilaisia kuukautisvaivoja ja endometrioosia. Sterilisaatioiden määrä on vähentynyt sitä mukaa, mitä useampi kokeilee hormonikierukkaa ja toteaa sen niin vaivattomaksi ettei operaatioon ole tarvetta. Itse asiassa kierukan ehkäisyteho on hiukan varmempi kuin sterilisaation, kun puhutaan perinteisestä klipseillä tehtävästä sterilisaatiosta tai Essure-menetelmästä (niistä lisää myöhemmin).

Mutta sekään ei käynyt mulle. Se oli jotain ihan kamalaa alusta loppuun, ja sain läjän sivuvaikutuksia jotka ovat suhteellisen harvinaisia. Lisäksi olin hemmetin kipeä kokonaiset kaksi kuukautta, kunnes lopulta luovutin ja pyysin poistamaan vehkeen. Työnteosta ei meinannut tulla mitään ja vatsani alkoi syöpyä niistä särkylääkemääristä, joita jouduin kipuihin syömään. Kohtuni siis hylki kierukkaa vahvasti, ja näin ollen myös perinteinen kuparikierukka oli poissa pelistä, olisi toki muutenkin koska vuotoni ovat jo valmiiksi runsaita ja kivuliaita. Lääkärillä ei ollut tarjota lohdun sanoja: muita progrestiinimenetelmiä hän ei hormonaalisten sivuvaikutusten takia minulle suosittelisi, enkä itsekään ollut järin halukas jatkamaan samaa akne-, rasvoittumis- ja parrankasvurumbaa. Siinä vaiheessa luovutin puoleksi vuodeksi. Kondomiehkäisyssäkin on nimittäin ongelmansa, nekään eivät oikein käy mulle ja lisäksi olen niin vainoharhainen etten tahdo jättää ehkäisyä yhden kortin varaan. Tässä vaiheessa siis sanon että identifioidun hyvin vahvasti lapsettomaksi, ja raskaaksi tuleminen on mulle ihan todellinen kammo johon en suhtaudu missään määrin terveesti.
Olin jo aika kyllästynyt siihen, että aina kun kävi flaksi ja käytin kondomia, piti tehdä pari raskaustestiä ja varmistua siitä etten vaan mitenkään päin voi olla raskaana ja voin olla ihan rauhassa. En yleensä voinut olla rauhassa ekan testin jälkeen, vaan piti tehdä toinen tai kolmas. Useimmiten siis pelkoni olivat aiheettomia, mutta muutaman kerran kondomi on kyllä pettänyt.  Jälkiehkäisy toki on olemassa, mutta sitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi koko ajan ja se ei lisäksi ole satavarma. Kuten sanoin, kammoni ei ole ihan tervettä, mutta sen toteaminen ei vähentänyt sitä tai tehnyt elämästäni yhtään helpompaa. 

Huomauttaisin, että tilani on harvinainen. Suurimmalle osalle naisista käy edes jokin ehkäisy tyydyttävästi, jos ei loistavasti. Minun kaltaisiani on ehkä yksi tuhannesta. Tässä vaiheessa olin siinä pisteessä, että joko joutuisin sietämään kondomin kipeyttämiä limakalvoja ja alituista raskaudenpelkoa seuraavat viisi vuotta, tai eläisin pakkoselibaatissa ja yksin kunnes sterilisaatioikä on täynnä. Kumpikaan ajatuksista ei ollut kovin mieltäylentävä. Ehdottomasti jokaisen uuden kumppanin kanssa kondomi on tarpeen, en ole tyhmä, vaan tietenkin käytin sitä koska parempaa ei ollut ja joudun käyttämään jatkossakin tautien varalta. Mutta tosiaan melkoista vainoilua ja taitelua sen kanssa oli, ja vakituisessa parisuhteessa tahtoisin paremman ehkäisyn, sillä ainakin minulle turvallinen seksi parisuhteessa on hyvin tärkeä osa-alue. Yksin oleilu kolmekymppiseksi ei myöskään tuntunut ajatuksena yhtään kivalta, sillä mä kyllä tahtoisin jo miehen rinnalleni. Sellaisen, joka tahtoo lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin. Ei sillä, tarjokkaita ei ole kyllä ollut toistaiseksi. Mulla oli pitkä kausi, jolloin en itse kaivannut seurustelua ollenkaan, ja sen päätyttyä en ehkä ole hakenut oikeista paikoista. No, takaisin asiaan... Olin tietoinen steriloimislaista ja ehdoista, joita operaatioon tarvitaan. Laki löytyy täältä. Kysyin lääkäriltäni tuosta uteliaisuutta herättävästä pykälästä: 

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot

mutta sillä perustein en kuulemma saisi operaatiota helposti tai nyt. En kierukasta uupuneena jaksanut jäädä riitelemään, vaan vetäydyin puoleksi vuodeksi ja mietin ratkaisua asiaan. Voimia keränneenä yritin uudelleen. Tie kävi monen hoitajan ja lääkärin kautta, joista jokainen torppasi aikeeni välittömästi kun kerroin olevani 25-vuotias. Lopulta kuitekin pääsin takaisin sen lääkärin puheille, joka oli asentanut ja poistanut kierukankin. Vastaanotto olikin yllättävän hyvä. 

"Sairaaloissa ei steriloida ketään, joka on alle 30 tai jolla ei ole kolmea lasta. Mutta voimme hakea erityislupaa neljänteen pykälään nojaten Valviralta. Jos sen saa, ei kenelläkään ole mitään sanomista, sillä Valviran sana on laki. Täytetäänpä paperit. Saattaa olla, että sinua kehotetaan kokeilemaan vielä minipillereitä ja ehkäisykapselia ennen kuin lupa heltiää, sillä tosiaan ihan kaikki vaihtoehdot pitäisi käydä läpi ennen kuin lupa heltiää. Näitä haetaan harvoin. Kirjoita papereiden oheen oma selvityksesi tilanteesta, postita ne ja jää odottelemaan vastausta. Toivottavasti ratkaisu löytyisi!"

Hienoa, tuumin. Ei tässä mitään menetäkään. Kiitin kauniisti hoidosta ja avusta ja postitin paperit. Olin aika varma, että saisin hylkäävän päätöksen. Mutta noin kuukauden päästä sain ilmoituksen lähipostissani odottavasta kirjatusta kirjeestä. Siinä oli Valviran leimat. Sydän tykyttäen fillaroin kotiin, avasin kuoren ja sieltä paljastui sterilisaatiolupa! Virallinen "kunniakirja", jossa oli myös oman edunvalvojani yhteystiedot. Ei hemmetti. Se oli hieno hetki!

Siitä homma eteni sitten monen mutkan kautta leikkauspöydälle. Valviran päätöksestäni oltiin sairaalassa aika hämmentyneitä, sillä oli ensimmäinen kerta kun siellä nähtiin moinen ihme. Minua kohdeltiin alusta asti asiallisesti, hoitohenkilökunta oli todella mukavaa, mutta asian eteneminen otti aikansa, monta puhelinsoittoa ja papereiden pyörittelyä. Sairaalan käytännöt olivat aika monimutkaiset eikä kukaan oikein tiennyt, mitä tapauksessani pitäisi tehdä, kun kerta oli ensimmäinen laatuaan. Lopulta homma kuitenkin selvisi. Siitä on aikaa noin vuosi, muistaakseni lokakuussa soitettiin. Silloin sain puhelinsoiton: "kaikki kunnossa, odota kutsua haastatteluun, aikaa menee noin vuosi". Aikaa meni lopulta puolisen vuotta, sillä sain peruutusajan. Lääkäri tutki ja kysyi pariin kertaan, olenko ihan varma. Myöntävästi vastattuani olin virallisesti leikkausjonossa. Mulle tarjottiin kahta eri menetelmää joista sain valita: perinteinen laparoskopiasterilisaatio, jossa nykyään poistetaan munanjohtimet kokonaan tai Essure, uusi keksintö, jossa kohdunkaulan läpi mennään jollakin tähystimellä ja munanjohtimiin ammutaan vieterit potilaan ollessa hereillä. Kerroin kierukkakokemuksestani ja lääkäri oli yksimielinen: nukutus ja laparoskopia. Sterilisaatio ei kuulu hoitotakuun piiriin, joten sanottiin että aikaa menee mitä tahansa muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Tämä tapahtui maalis-huhtikuussa. 

Toissapäivänä sain puhelinsoiton. "Olisi peruutusaika, kiinnostaisiko sterilisaatio huomenna?" Hihkuin. Nyt se päivä on koittanut! Menin leikkausvaatteisiin pukeutuneena päiväkirurgian odotusaulaan kello 9, kävin hoitajan ja lääkärin juttusten kautta ja leikkaussaliin pääsin pötköttämään puoli yhdeltä. Nukutus kävi hauskasti ja nopeasti (mua ei ole ennen aikuisiällä nukutettu ja se oli vain yksi humaus) ja mömmöt taisivat olla aika kovia, sillä heräsin hymyilevänä ja hyväntuulisena puoli kolmelta. Olin kyllä aika tyypillinen minä. sillä hoitajan tiedustellessa kivuista ja voinnista piipitin "joo muhun sattuu mutta on kamala nälkä! Saanko jotakin ruokaa?" 15 tunnin paaston jälkeen se ei ollut mikään ihme, ja ensiavuksi sain kipulääkettä ja mehukeittoa. Heräilin rauhassa kaksi tuntia, siemailin vettä, ihmettelin käsivarteeni kiedottua verenpainemittaria joka mittasi verenpaineeni joka 15. minuutti ja kaikkia niitä piuhoja joissa olin kiinni. Hoitajat kertoivat, että pyörin unissani niin kauheasti että kaikki piti teipata kiinni moneen kertaan. Olen aina luullut, että nukutetut ihmiset nukkuvat kuin kuolleet. Toivottavasti mua ei tarvinnut sitoa leikkauspöytään kiinni. Parin tunnin jälkeen sain luvan syödä kiinteää ruokaa. Ikinä ei ole leipä ja jugurtti maistuneet niin hyviltä! Sairaalassa oli hyvät tarjoilut.

Kivut eivät olleet eilen kovia, pärjäsin ja pärjään hyvin buranan ja panadolin sekoituksella. Vatsapeitteisiini tehtiin kolme reikää ja sisään vietiin tähystin, munanjohtimet poistettiin ja reiät ommeltiin kiinni. Itse operaatio vie aikaa puolisen tuntia. Myöhemmin hoitaja kertoi, että samalla oltiin katsottu sisäelimieni tila. Oli aika random kuulla leikkauksen jälkeen, että mulla on hyvän näköinen suolisto ja maksa :D Sairaslomaa kirjoitettiin 7 päiväksi. Tänään olo on jo kipeämpi, sillä haavateipit sai poistaa ja reiät tuntuvat ikävän kipeiltä. Sukkien pukeminen oli vähän haasteellista, kun tuntuu että kaikki pienetkin taivutukset tekevät kipeää. Mutta sitä lukuun ottamatta olo on mainio ja varmasti paranen hyvin. 

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, miten onnellinen olen. Olen täällä ihan onnenkyyneleet silmissä. Iso taakka on vierähtänyt sydämeltä. Loppuelämäni tulee olemaan ehkäisyn osalta hyvin huoleton, ja lapseton identiteettini sai nyt lopullisen sinetin. Mikä siunatun ihana tunne. Toivottavasti lähivuosina rinnalleni putkahtaa joku, joka jakaa elämäntapani ja jonka kanssa voin rakentaa yhteisen, kahden ihmisen elämän. Ensin pidän kyllä railakkaat hedelmättömyysbileet, joihin tahtoisin ihan hirveästi kutsua kaikki jotka tunnen ja myös teidät, rakkaat blogini lukijat. Jos saan töitä eli rahaa, toteutan uhkaukseni. Ja vien kukkia kaikille niille hoitajille ja lääkäreille, jotka tämän mahdollistivat. Onnea ikuisesti lapsettomalle minulle ja kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän loppuun! Loppukevennyksenä vielä kuva: 


Vuoheni on menettänyt sarvensa, mutta lahkeaa lammasta minusta ei saa tekemälläkään.

edit 18.9: Lisään loppuun vielä pienen tietopaketin sterilisaatiosta yleisesti. Nyt on meneillään toinen sairaslomapäivä, ja ikävintä tähän mennessä on leikkauksessa käytetyn hiilidioksidikaasun aiheuttamat lihaspistokset. Ne valvottivat viime yönä ja vaivaavat edelleen. Ne ovat ajoittain huomattavasti kivuliaampia kuin itse leikkausalue, mutta asiaan auttaa istuma-asento, särkylääkkeet ja mahdollisimman reipas kaasujen ulos röyhtäily :D Leikkausalue voi jo tänään paremmin, vatsanseutu ei ole yhtä arka kuin eilen. Jos tämän pahempaa ei tule, voin todellakin sanoa operaatiota helpoksi!

♠ Toimenpide on edullinen julkisella puolella tehtynä. Minulle tulee 105 euron sairaalamaksu, johon saattaa tulla päälle vielä jokin käyntimaksu (noin 14/30 euroa, tuo summa siis on lisätty laskuun aina riippuen siitä onko kyseessä perusterveydenhuoltoa vai erikoissairaanhoitoa. Tästä ei kuitenkaan sanottu mitään, joten välttämättä sitä ei tästä veloiteta). Loppuelämän ehkäisystä se on todella pieni hinta.
♠ Alunperin laparoskopiassa on asetettu munanjohtimiin klipsit, mutta kyseinen tapa on vähenemään päin. Tämä liittyy munasarjasyöpäriskiin. Jo perinteinen klipsisterilisaatio pienentää riskiä sairastua, mutta munanjohtimien poisto takaa vielä parempia tuloksia, lisäksi ehkäisyteho jälkimmäisellä on parempi. On sairaalakohtaista, käytetäänkö klipsejä vai poistetaanko munanjohtimet.
♠ Essure on nopeammin tehtävä toimenpide, joka ei vaadi nukutusta tai sairaslomaa yleisesti ottaen. Monet valitsevat sen, koska nukutuksessa tehtävä leikkaus on aina rankempi toimenpide ja Essuren voi periaatteessa hoitaa ruokatauolla. Monet ovat kyllä raportoineet menetelmän kivulaisuudesta ja sairaslomakin on ollut joillekin tarpeen. Mutta ainakin Lahdessa sai itse valita, kumman menetelmän tahtoo. Lääkäri arvoi asian tietenkin tapauskohtaisesti.
♠ Sterilisaatio on peruuttamaton toimenpide. Se on erinomainen ehkäisymenetelmä niille, joiden lapsiluku on täynnä. Sterilisaatiota katuu muutama prosentti. Todennäköisimmin sterilisaatiota katuu nuori nainen, jolla on jo lapsia. Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96696.pdf
♠ Sterilisaation ei ole todettu aiheuttavan myöhempiä ongelmia, esimerkiksi hormonihäiriöitä. Kohtu ja munasarjat säilyvät koskemattomina. Jotkut kyllä ovat kertoneet runsaammista kuukautisista, mutta tämä on selitetty sillä, että naisilla on ollut ennen operaatiota käytössä hormonaalinen ehkäisy ja normaalit kuukautiset voivat esimerkiksi hormonikierukan niukentamien vuotojen jälkeen olla aika shokki, jolloin asiasta herkästi syytetään sterilisaatiota. Oma lääkärini sanoi, että mitään muutosta ei tule tapahtumaan, koska olen ollut niin pitkään ilman hormonaalista ehkäisyä. Asia erikseen on Essure, joka voi aiheuttaa myöhempiä ongelmia. Siitä enemmän tässä: http://www.essure.fi/pdf/Mika_on_Essure.pdf

6 kommenttia:

  1. Onnea hurjasti ♥ Ehkäisysekoilut on jo näin normaalikäyttäjällä niin ikävää ja hankalaa puuhaa että mahtaa sterkkaus olla melkoinen helpotus kaiken sen piinan jälkeen! (Antaisin vaikeasti raskaus- ja synnytyspelkoisena melkein mitä tahansa päästäkseni samaan tilanteeseen, byhyy)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Odottaminen on kyllä pahinta, ja kyllähän mäkin jouduin tosi pitkään kokeilemaan kaikkea mahdollista ennen kuin tämä ihme tapahtui. Mutta sterilisaatio toimenpiteenä onneksi ei tuskin häviä mihinkään, joten sinunkin vuorosi ehtii vielä tulla! Samaistun niin noihin pelkotiloihin, tsemiä niihin!

      Lisäksi tuo nykyään tehtävä munanjohtimien poisto on ihan 100% luotettava ehkäisykeino, joten sellaisen jälkeen ei ole mitään pelkoja raskaaksi tulemisesta. Gyneltä tästä kysyin ja hän kertoi, että aikaisemmin suuressa suosiossa olleet klipsisterilisaatiot ovat pettäneet hyvin harvoin, samaten tuo Essure joskus siksi että operaation jälkeen on 3 kuukauden arpeutumisaika jolloin lisäehkäisy on tarpeen ja sehän voi pettää. Mutta tällä menetelmällä ei ole mitään pelkoa!

      Poista
  2. Eri paikoissa on nyt viime aikoina tullut vastaan se, että suurin piirtein ikäiseni ja vähän sitä vanhemmat joko hankkivat lapsia tai sitten puhuvat jo olemassaolevista lapsistaan. Koko aihe ketuttaa mua, kun tiedän että jo ihan järjenkin puolesta mun on parempi jättää lisääntymättä.

    Oli siis aivan erityisen mainiota, kun sain lukea että joku tekee sterilisaation, eikä hanki lapsia. Ehkä mullakin on vielä toivoa!
    Joka tapauksessa paljon onnea varmasti lapsettomaan elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olen itsekin siinä ikäluokassa, että kavereilla alkaa joko olla lapsia tai vahvoja mielipiteitä siitä, tahdotaanko niitä joskus vai ei. On toki niitä, joille lapseton tai lapsellinen elämä on aika yhdentekevä asia ja kummin päin vaan voi olla onnellinen. Mutta jos ei missään nimessä tahdo lapsia, miksi niitä yrittäisi saada?

      Olen itse onnekkaassa asemassa, sillä läheiset eivät ole painostaneet asiassa vaan ovat sinut ratkaisuni kanssa. Joillakin vapaaehtoisesti lapsettomilla menee jopa välit omiin vanhempiin ja lähipiiri suhtautuu asiaan hyvin nurjasti. Musta jokaisen tulisi rakentaa oma elämänsä ja olla onnellinen, vaati se sitten lapsia tai ei. Monilta tuppaa unohtumaan ettei täällä eletä muiden mielipiteiden varassa, kyllä mun älyäni ja arvoani ihmisenä on kyseenalaistettu silloin tällöin kun kerron valinnastani. Tästä eteenpäin asiattomiin kommentteihin onkin ihastuttavan helppo vastaus valmiina: "Olen maho. Deal with it!"

      Poista
  3. Sydämelliset onnittelut sterin puolesta! Hyvä että sait sen noinkin näppärästi loppupeleissä ilman suurempaa sotaa Valviran kanssa. Oon tosi onnellinen sun puolesta! Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton ja pahinta mitä voin kuvitella on se että tulisin raskaaksi, kaivaisin varmaan itse hengarilla sen möykyn sitten ulos. Mun pitää vielä 2 vuotta odotella laillista ikää js sen jälkeen pääsenkin lääkäriin tappelemaan oikeidestani saada steri, täällä elää vahvasti keskiaikaiset ihanteet lisääntymisestä -.-

    Mut hei! Mahtavia hedelmättömyysbileitä! Aion myös pitää unbaby-bileet heti kun itse saan sterin :) sitä jos jotakin pitää juhlia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ihanaa että samalla tavalla ajattelevia on niin paljon muitakin. Kertoo minusta paljon asenteiden muuttumisesta, en usko että vielä 10 vuotta sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi itsensä tunnustavia on ollut yhtä paljon. Nykyään asiasta saa puhua ja se on ihan parasta!

      Onneksi laki on puolellasi sitten kun täytät 30. Kannattaa tulostaa tuo steriloimislaki mukaan, olla hyvin päättäväinen ja jos ei tunnu auttavan, kantele ensin potilasasiamiehelle ja tarvittaessa suoraan Valviraan. Joiltakin on jäänyt operaatio tekemättä kun eivät tunne oikeuksiaan, mutta lain mukaan 30 vuotta täyttäneeltä toimenpidettä ei saa kieltää.

      Ja kyllä, pidetään ihan mahtavat bileet kumpikin! :D Mitähän ohjelmaa vauvattomuusbileissä pitäisi olla? Taidan pukeutua prinsessamekkoon, pistää ponit pyörimään taustalle ja syödä hattaraa siksi, että voin tehdä niin!

      Poista