torstai 17. syyskuuta 2015

Elämisen sietämätöntä keveyttä

Nyt en puhu ompeluista sanaakaan, vaan suuresta ilosta joka osakseni eilen tuli. 
 *rummun pärinää* 
Olen virallisesti lisääntymiskyvytön!

Tarina tämän takana on pitkä ja ikävä, mutta kerron sen kokonaisuudessaan siksi, että kaltaiseni tapaukset ovat harvinaisia. En löytänyt yhtään samanlaista kertomusta, ja toivon että tästä on jollekin samankaltaisten ongelmien kanssa painiskelevalle apua tai edes vertaistukea. Jos löydät tästä itsesi, voit toivottavasti tuntea olosi vähän lohdullisemmaksi. Et ole yksin. Niin, ja lievä ällövaroitus.  Jos leikkaukset, ehkäisyasiat ja muut naisellisiin ruumiinosiin ulottuvat aiheet inhottavat, lue tämä varauksella.

Käytin elämästäni 10 vuotta erilaisten ehkäisymenetelmien kokeiluun, eikä mikään käynyt. Sain yhdistelmäehkäisyvalmisteista niin ikäviä sivuvaikutuksia ettei niitä lopulta enää suositeltu ollenkaan (koko ryhmää: sisältää pillerit, ehkäisyrenkaan ja laastarin) vaan kehotettiin kokeilemaan progrestiiniehkäisyä. Niistä parhaiten siedetty on hormonikierukka, ja jos sekään ei käy, on sekin ryhmä käytännössä pois pelistä. Minipillereissä vaikuttava aines nautitaan suun kautta, joten mahdolliset haittavaikutukset ovat todennäköisempiä ja voimakkaampia, sekä ehkäisykapseli on yleisesti ottaen hiukan huonommin siedetty kuin kierukka, sillä siitäkin aines vapautuu verenkiertoon. Kierukka taas vaikuttaa kohdussa ja se on kahden ehkäisyn yhdistelmä: mekaaninen kierukka ja hormonaalinen menetelmä. Yleisesti ottaen hormonikierukka on hyvin siedetty ja monelle naiselle todella hyvä ehkäisy, sillä myös hoidetaan erilaisia kuukautisvaivoja ja endometrioosia. Sterilisaatioiden määrä on vähentynyt sitä mukaa, mitä useampi kokeilee hormonikierukkaa ja toteaa sen niin vaivattomaksi ettei operaatioon ole tarvetta. Itse asiassa kierukan ehkäisyteho on hiukan varmempi kuin sterilisaation, kun puhutaan perinteisestä klipseillä tehtävästä sterilisaatiosta tai Essure-menetelmästä (niistä lisää myöhemmin).

Mutta sekään ei käynyt mulle. Se oli jotain ihan kamalaa alusta loppuun, ja sain läjän sivuvaikutuksia jotka ovat suhteellisen harvinaisia. Lisäksi olin hemmetin kipeä kokonaiset kaksi kuukautta, kunnes lopulta luovutin ja pyysin poistamaan vehkeen. Työnteosta ei meinannut tulla mitään ja vatsani alkoi syöpyä niistä särkylääkemääristä, joita jouduin kipuihin syömään. Kohtuni siis hylki kierukkaa vahvasti, ja näin ollen myös perinteinen kuparikierukka oli poissa pelistä, olisi toki muutenkin koska vuotoni ovat jo valmiiksi runsaita ja kivuliaita. Lääkärillä ei ollut tarjota lohdun sanoja: muita progrestiinimenetelmiä hän ei hormonaalisten sivuvaikutusten takia minulle suosittelisi, enkä itsekään ollut järin halukas jatkamaan samaa akne-, rasvoittumis- ja parrankasvurumbaa. Siinä vaiheessa luovutin puoleksi vuodeksi. Kondomiehkäisyssäkin on nimittäin ongelmansa, nekään eivät oikein käy mulle ja lisäksi olen niin vainoharhainen etten tahdo jättää ehkäisyä yhden kortin varaan. Tässä vaiheessa siis sanon että identifioidun hyvin vahvasti lapsettomaksi, ja raskaaksi tuleminen on mulle ihan todellinen kammo johon en suhtaudu missään määrin terveesti.
Olin jo aika kyllästynyt siihen, että aina kun kävi flaksi ja käytin kondomia, piti tehdä pari raskaustestiä ja varmistua siitä etten vaan mitenkään päin voi olla raskaana ja voin olla ihan rauhassa. En yleensä voinut olla rauhassa ekan testin jälkeen, vaan piti tehdä toinen tai kolmas. Useimmiten siis pelkoni olivat aiheettomia, mutta muutaman kerran kondomi on kyllä pettänyt.  Jälkiehkäisy toki on olemassa, mutta sitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi koko ajan ja se ei lisäksi ole satavarma. Kuten sanoin, kammoni ei ole ihan tervettä, mutta sen toteaminen ei vähentänyt sitä tai tehnyt elämästäni yhtään helpompaa. 

Huomauttaisin, että tilani on harvinainen. Suurimmalle osalle naisista käy edes jokin ehkäisy tyydyttävästi, jos ei loistavasti. Minun kaltaisiani on ehkä yksi tuhannesta. Tässä vaiheessa olin siinä pisteessä, että joko joutuisin sietämään kondomin kipeyttämiä limakalvoja ja alituista raskaudenpelkoa seuraavat viisi vuotta, tai eläisin pakkoselibaatissa ja yksin kunnes sterilisaatioikä on täynnä. Kumpikaan ajatuksista ei ollut kovin mieltäylentävä. Ehdottomasti jokaisen uuden kumppanin kanssa kondomi on tarpeen, en ole tyhmä, vaan tietenkin käytin sitä koska parempaa ei ollut ja joudun käyttämään jatkossakin tautien varalta. Mutta tosiaan melkoista vainoilua ja taitelua sen kanssa oli, ja vakituisessa parisuhteessa tahtoisin paremman ehkäisyn, sillä ainakin minulle turvallinen seksi parisuhteessa on hyvin tärkeä osa-alue. Yksin oleilu kolmekymppiseksi ei myöskään tuntunut ajatuksena yhtään kivalta, sillä mä kyllä tahtoisin jo miehen rinnalleni. Sellaisen, joka tahtoo lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin. Ei sillä, tarjokkaita ei ole kyllä ollut toistaiseksi. Mulla oli pitkä kausi, jolloin en itse kaivannut seurustelua ollenkaan, ja sen päätyttyä en ehkä ole hakenut oikeista paikoista. No, takaisin asiaan... Olin tietoinen steriloimislaista ja ehdoista, joita operaatioon tarvitaan. Laki löytyy täältä. Kysyin lääkäriltäni tuosta uteliaisuutta herättävästä pykälästä: 

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot

mutta sillä perustein en kuulemma saisi operaatiota helposti tai nyt. En kierukasta uupuneena jaksanut jäädä riitelemään, vaan vetäydyin puoleksi vuodeksi ja mietin ratkaisua asiaan. Voimia keränneenä yritin uudelleen. Tie kävi monen hoitajan ja lääkärin kautta, joista jokainen torppasi aikeeni välittömästi kun kerroin olevani 25-vuotias. Lopulta kuitekin pääsin takaisin sen lääkärin puheille, joka oli asentanut ja poistanut kierukankin. Vastaanotto olikin yllättävän hyvä. 

"Sairaaloissa ei steriloida ketään, joka on alle 30 tai jolla ei ole kolmea lasta. Mutta voimme hakea erityislupaa neljänteen pykälään nojaten Valviralta. Jos sen saa, ei kenelläkään ole mitään sanomista, sillä Valviran sana on laki. Täytetäänpä paperit. Saattaa olla, että sinua kehotetaan kokeilemaan vielä minipillereitä ja ehkäisykapselia ennen kuin lupa heltiää, sillä tosiaan ihan kaikki vaihtoehdot pitäisi käydä läpi ennen kuin lupa heltiää. Näitä haetaan harvoin. Kirjoita papereiden oheen oma selvityksesi tilanteesta, postita ne ja jää odottelemaan vastausta. Toivottavasti ratkaisu löytyisi!"

Hienoa, tuumin. Ei tässä mitään menetäkään. Kiitin kauniisti hoidosta ja avusta ja postitin paperit. Olin aika varma, että saisin hylkäävän päätöksen. Mutta noin kuukauden päästä sain ilmoituksen lähipostissani odottavasta kirjatusta kirjeestä. Siinä oli Valviran leimat. Sydän tykyttäen fillaroin kotiin, avasin kuoren ja sieltä paljastui sterilisaatiolupa! Virallinen "kunniakirja", jossa oli myös oman edunvalvojani yhteystiedot. Ei hemmetti. Se oli hieno hetki!

Siitä homma eteni sitten monen mutkan kautta leikkauspöydälle. Valviran päätöksestäni oltiin sairaalassa aika hämmentyneitä, sillä oli ensimmäinen kerta kun siellä nähtiin moinen ihme. Minua kohdeltiin alusta asti asiallisesti, hoitohenkilökunta oli todella mukavaa, mutta asian eteneminen otti aikansa, monta puhelinsoittoa ja papereiden pyörittelyä. Sairaalan käytännöt olivat aika monimutkaiset eikä kukaan oikein tiennyt, mitä tapauksessani pitäisi tehdä, kun kerta oli ensimmäinen laatuaan. Lopulta homma kuitenkin selvisi. Siitä on aikaa noin vuosi, muistaakseni lokakuussa soitettiin. Silloin sain puhelinsoiton: "kaikki kunnossa, odota kutsua haastatteluun, aikaa menee noin vuosi". Aikaa meni lopulta puolisen vuotta, sillä sain peruutusajan. Lääkäri tutki ja kysyi pariin kertaan, olenko ihan varma. Myöntävästi vastattuani olin virallisesti leikkausjonossa. Mulle tarjottiin kahta eri menetelmää joista sain valita: perinteinen laparoskopiasterilisaatio, jossa nykyään poistetaan munanjohtimet kokonaan tai Essure, uusi keksintö, jossa kohdunkaulan läpi mennään jollakin tähystimellä ja munanjohtimiin ammutaan vieterit potilaan ollessa hereillä. Kerroin kierukkakokemuksestani ja lääkäri oli yksimielinen: nukutus ja laparoskopia. Sterilisaatio ei kuulu hoitotakuun piiriin, joten sanottiin että aikaa menee mitä tahansa muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Tämä tapahtui maalis-huhtikuussa. 

Toissapäivänä sain puhelinsoiton. "Olisi peruutusaika, kiinnostaisiko sterilisaatio huomenna?" Hihkuin. Nyt se päivä on koittanut! Menin leikkausvaatteisiin pukeutuneena päiväkirurgian odotusaulaan kello 9, kävin hoitajan ja lääkärin juttusten kautta ja leikkaussaliin pääsin pötköttämään puoli yhdeltä. Nukutus kävi hauskasti ja nopeasti (mua ei ole ennen aikuisiällä nukutettu ja se oli vain yksi humaus) ja mömmöt taisivat olla aika kovia, sillä heräsin hymyilevänä ja hyväntuulisena puoli kolmelta. Olin kyllä aika tyypillinen minä. sillä hoitajan tiedustellessa kivuista ja voinnista piipitin "joo muhun sattuu mutta on kamala nälkä! Saanko jotakin ruokaa?" 15 tunnin paaston jälkeen se ei ollut mikään ihme, ja ensiavuksi sain kipulääkettä ja mehukeittoa. Heräilin rauhassa kaksi tuntia, siemailin vettä, ihmettelin käsivarteeni kiedottua verenpainemittaria joka mittasi verenpaineeni joka 15. minuutti ja kaikkia niitä piuhoja joissa olin kiinni. Hoitajat kertoivat, että pyörin unissani niin kauheasti että kaikki piti teipata kiinni moneen kertaan. Olen aina luullut, että nukutetut ihmiset nukkuvat kuin kuolleet. Toivottavasti mua ei tarvinnut sitoa leikkauspöytään kiinni. Parin tunnin jälkeen sain luvan syödä kiinteää ruokaa. Ikinä ei ole leipä ja jugurtti maistuneet niin hyviltä! Sairaalassa oli hyvät tarjoilut.

Kivut eivät olleet eilen kovia, pärjäsin ja pärjään hyvin buranan ja panadolin sekoituksella. Vatsapeitteisiini tehtiin kolme reikää ja sisään vietiin tähystin, munanjohtimet poistettiin ja reiät ommeltiin kiinni. Itse operaatio vie aikaa puolisen tuntia. Myöhemmin hoitaja kertoi, että samalla oltiin katsottu sisäelimieni tila. Oli aika random kuulla leikkauksen jälkeen, että mulla on hyvän näköinen suolisto ja maksa :D Sairaslomaa kirjoitettiin 7 päiväksi. Tänään olo on jo kipeämpi, sillä haavateipit sai poistaa ja reiät tuntuvat ikävän kipeiltä. Sukkien pukeminen oli vähän haasteellista, kun tuntuu että kaikki pienetkin taivutukset tekevät kipeää. Mutta sitä lukuun ottamatta olo on mainio ja varmasti paranen hyvin. 

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, miten onnellinen olen. Olen täällä ihan onnenkyyneleet silmissä. Iso taakka on vierähtänyt sydämeltä. Loppuelämäni tulee olemaan ehkäisyn osalta hyvin huoleton, ja lapseton identiteettini sai nyt lopullisen sinetin. Mikä siunatun ihana tunne. Toivottavasti lähivuosina rinnalleni putkahtaa joku, joka jakaa elämäntapani ja jonka kanssa voin rakentaa yhteisen, kahden ihmisen elämän. Ensin pidän kyllä railakkaat hedelmättömyysbileet, joihin tahtoisin ihan hirveästi kutsua kaikki jotka tunnen ja myös teidät, rakkaat blogini lukijat. Jos saan töitä eli rahaa, toteutan uhkaukseni. Ja vien kukkia kaikille niille hoitajille ja lääkäreille, jotka tämän mahdollistivat. Onnea ikuisesti lapsettomalle minulle ja kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän loppuun! Loppukevennyksenä vielä kuva: 


Vuoheni on menettänyt sarvensa, mutta lahkeaa lammasta minusta ei saa tekemälläkään.

edit 18.9: Lisään loppuun vielä pienen tietopaketin sterilisaatiosta yleisesti. Nyt on meneillään toinen sairaslomapäivä, ja ikävintä tähän mennessä on leikkauksessa käytetyn hiilidioksidikaasun aiheuttamat lihaspistokset. Ne valvottivat viime yönä ja vaivaavat edelleen. Ne ovat ajoittain huomattavasti kivuliaampia kuin itse leikkausalue, mutta asiaan auttaa istuma-asento, särkylääkkeet ja mahdollisimman reipas kaasujen ulos röyhtäily :D Leikkausalue voi jo tänään paremmin, vatsanseutu ei ole yhtä arka kuin eilen. Jos tämän pahempaa ei tule, voin todellakin sanoa operaatiota helpoksi!

♠ Toimenpide on edullinen julkisella puolella tehtynä. Minulle tulee 105 euron sairaalamaksu, johon saattaa tulla päälle vielä jokin käyntimaksu (noin 14/30 euroa, tuo summa siis on lisätty laskuun aina riippuen siitä onko kyseessä perusterveydenhuoltoa vai erikoissairaanhoitoa. Tästä ei kuitenkaan sanottu mitään, joten välttämättä sitä ei tästä veloiteta). Loppuelämän ehkäisystä se on todella pieni hinta.
♠ Alunperin laparoskopiassa on asetettu munanjohtimiin klipsit, mutta kyseinen tapa on vähenemään päin. Tämä liittyy munasarjasyöpäriskiin. Jo perinteinen klipsisterilisaatio pienentää riskiä sairastua, mutta munanjohtimien poisto takaa vielä parempia tuloksia, lisäksi ehkäisyteho jälkimmäisellä on parempi. On sairaalakohtaista, käytetäänkö klipsejä vai poistetaanko munanjohtimet.
♠ Essure on nopeammin tehtävä toimenpide, joka ei vaadi nukutusta tai sairaslomaa yleisesti ottaen. Monet valitsevat sen, koska nukutuksessa tehtävä leikkaus on aina rankempi toimenpide ja Essuren voi periaatteessa hoitaa ruokatauolla. Monet ovat kyllä raportoineet menetelmän kivulaisuudesta ja sairaslomakin on ollut joillekin tarpeen. Mutta ainakin Lahdessa sai itse valita, kumman menetelmän tahtoo. Lääkäri arvoi asian tietenkin tapauskohtaisesti.
♠ Sterilisaatio on peruuttamaton toimenpide. Se on erinomainen ehkäisymenetelmä niille, joiden lapsiluku on täynnä. Sterilisaatiota katuu muutama prosentti. Todennäköisimmin sterilisaatiota katuu nuori nainen, jolla on jo lapsia. Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96696.pdf
♠ Sterilisaation ei ole todettu aiheuttavan myöhempiä ongelmia, esimerkiksi hormonihäiriöitä. Kohtu ja munasarjat säilyvät koskemattomina. Jotkut kyllä ovat kertoneet runsaammista kuukautisista, mutta tämä on selitetty sillä, että naisilla on ollut ennen operaatiota käytössä hormonaalinen ehkäisy ja normaalit kuukautiset voivat esimerkiksi hormonikierukan niukentamien vuotojen jälkeen olla aika shokki, jolloin asiasta herkästi syytetään sterilisaatiota. Oma lääkärini sanoi, että mitään muutosta ei tule tapahtumaan, koska olen ollut niin pitkään ilman hormonaalista ehkäisyä. Asia erikseen on Essure, joka voi aiheuttaa myöhempiä ongelmia. Siitä enemmän tässä: http://www.essure.fi/pdf/Mika_on_Essure.pdf

tiistai 15. syyskuuta 2015

Maalailuja

Puhuin viime kerralla ruskeista nahkakengistä, jotka maalasin mustiksi. Löydän aika usein kivoja nahkaisia tavaroita, jotka sattuvat olemaan ruskeita - ja minähän en käytä kokonaan ruskeita laukkuja tai kenkiä, sillä ne eivät millään muotoa sovi tyyliini satunnaisia merirosvoiluja lukuunottamatta. Päätin siksi opetella maalaamaan nahkaa, ja uhrata ensimmäisille kokeiluille kirpparilta ostamani kengät ja entiseltä työpaikaltani saamani laukun. Opin, että nahan maalaamisessa on pari tärkeää pointtia, jotka tahdon jakaa myös teille muille. Maalasin molemmat ruskeista mustaksi, joka kävi hyvin kivuttomasti. En tiedä, miten helpolla mustasta saisi valkoisen vai saisiko ollenkaan, mutta mulla on eräs rotsiprojekti johon pitäisi saada turkoosia. Kerron tuloksista myöhemmin! Laukun ja kenkien kanssa kävi silleen nolosti, että mulla oli otettuna ennen-kuvat. Ne vain ovat mystisesti kadonneet, olen ilmeisesti hävittänyt ne epähuomiossa. Kuvia saatte siis vain lopputuloksesta.
This time I'll talk about leather painting. I found second hand bag and shoes, which were perfect for practising. At first they were brown and I painted them black. I only have photos about the final results, because it seems I ended up deleting the before-pictures by mistake. Oops.

Finished shoes. You can see some roughness, some parts do not have equal amount of paint on them.
Ensimmäisenä nahan pinta puhdistetaan huolellisesti asetonilla. Kyllä, kynsilakanpoistoaineella. Jos nahka on kovin likaista, kannattaa se pyyhkiä märällä rätillä ensin. Kengistä ja laukusta irtosi suuret määrät ruskeaa mönjää, olettaisin että lankkia tai jotakin viimeistelyainetta. Lisäksi laukun nurkat olivat päässeet aika pahaan ja repaleiseen kuntoon, joten hieraisin niitä hiomapaperilla. Kun asetonilla ei irtoa enää mitään, voit suojata ne kohdat joihin et halua maalia; laukun niitit tai metalliosat ja kenkien sisäpohjat. Käytin itse ihan vaan maalarinteippiä.
At first you need to clean up your leather. To do that you need acetone. If leather is very dirty, clean it first with moist cloth. If your leather is very old and ragged, you might want to use some abrasive paper on the worst detritions. When you're finished, you want to cover the parts you don't want to paint, like some metal pieces of bags and inner soles of shoes. I simply used painter's tape to do that.

Painted bag. You can see all the scratches under painting, but I think the bag is so cool that I don't mind!
 Seuraavana on vuorossa tärkeä vaihe: pohjustus. Sain suutariltani purkillisen nahkamaalin pohjustusainetta veloituksetta, kun ostin häneltä samalla itse maalin. Se on nestemäistä, pahan hajuista tököttiä, jota sivellään kerros nahan pintaan. Tökötti valuu kunnolla, joten muista suojata työtaso hyvin! En tiedä, kauan tämän piti antaa kuivua, joten annoin sen olla rauhassa yön yli. Varmasti noin puolisen tuntia riittää kosketuskuivaan tulokseen. 
Next you'll need to underlay your leather. I did that with some underlaying paint, I got it from my cobbler. It's liquid, so you need to cover up your worktop! I let it dry over the night.


Sitten voitkin hoitaa itse maalaamisen. Käytin spraymaalia, joka oli hyvin vaivatonta. Tein puuhan kylppärissäni, jonka vuorasin sanomalehdillä roiskeiden varalta. Maali on liuotinpohjaista, joten työtilan tuuletuksesta täytyy huolehtia. Mun kotiin ei saa kunnon ristivetoa ja lisäksi täällä asustaa kissa, joten päätin eristää maalinkäryn vessaan suljetun oven taakse. Nahkaa varten on ihan omat maalinsa, en tiedä saako tavallisella spraymaalilla kestävää ja lohkeamatonta lopputulosta. Monethan maalaavat rotsejaan ihan tavallisella spraymaalilla mutta olin itse asian suhteen aika skeptinen. Lopputuloksen täytyy olla joustava, ja nahkamaali on elastista. Myös tahnamaisia, siveltimellä tai töpöttimellä levitettäviä erikoisvärisiä maaleja on olemassa, mutta ne taitavat olla parempia pienten yksityiskohtien maalaamiseen. Spraypulloissa näkyi olevan vain mustaa ja ruskeaa. Spraymaalia suihkutetaan ohuenohuita kerroksia. Jos yksi ei riitä, annetaan ensimmäisen kuivua kokonaan ja suihkutetaan toinen. Sumutin laukkuun ja kenkiin yhteensä kolme kerrosta. Huomasin että maalin määrän säätely on vähän hankalaa, joihinkin kohtiin maalia päätyi selvästi vähän liikaa. 
Then you can do the actual painting. I used spray paint, the one especially made for leather. I do not recommend using regular spray paint, because skin needs to be flexible after painting and I don't know how well regular spray paints will stay on leather. Leather paints are flexible. You need to cover up the space you are working in (I used my bathroom) with newspapers, because the paint won't come off from the surfaces! Or you can do it in the outside. Spray a veeery thin layer, let it dry and spray another one if needed. I used three layers. It was pretty difficult to monitor the amount of paint, so some parts of my shoes and bag ended up having too much paint on them.

The bottom; you can see that it has too much paint on it. The result feels kinda thick too.
Lopputulos oli sitä mitä odotinkin: peittävä ja kestävän oloinen. Olen kävellyt kengillä kerran ulkona ja maalipinnalle ei tapahtunut mitään lukuunottamatta päkiän yli kulkevaa remmiä, jonka päällinen murenee. Ei siis maali, vaan alkuperäinen päällinen. Ilmeisesti siinä oli keinomateriaalia, joka ei tykännyt liuotinpohjaisesta maalista. En ole varma. Mutta ne olivat kolmen euron kengät, joten en ole tästä harmissani :D Laukun vanhat kahvat olivat niin karseassa kunnossa, etten maalannut niitä vaan teetän suutarilla uudet. Niin, ja mahdolliset nahan naarmut tai kulumat näkyvät maalin läpi. Laukkuni on tosi vanha ja kolhiintunut, ja valossa pyöritellessä kaikki skraidut kyllä huomaa. 
Lisäksi suutari vinkkasi, että jos valmiiseen tuotteeseen tahtoo kiinnittää jotain koristeita, jätetään joko pieni osuus maalaamatta tai maalaamisen jälkeen hiotaan pintaa pois hiomapaperilla ja sen jälkeen liimataan koristeet kontaktiliimalla. Ajattelinkin, että teettäisin tai tekisin itse laukkuun nahkaisen rusetin tai jonkin muun koristuksen.
The final result was what I was excepting for: full cover and it seems durable. I used the shoes once and the paint has not crumbled. The old knobs of my bag were so old and in terrible condition, so I did not paint them, I'll ask my cobbler to make new ones. If your leather has some scratches, they will be visible after painting. And if you want to add some decorations to the paint, you should leave a small area without paint or rub the surface with abrasive paper after painting. Then you can glue decors on, using some very sturdy glue.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Random

Syksy! Jipii! Duuni loppui heinäkuun lopussa ja elokuu menikin sitten aika rahattomana. Marjassa, järvessä ja kirpputoreilla. Työnhaku täyttää päiväni, mutta toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt. Pyrinkin tekemään päivisin mahdollisimman paljon, ulkoilen, himosiivoan, ompelen ja panostan ruoanlaittoon. Rakastan pimeitä iltoja! Kynttilöitä, kirpeyttä, lämmintä rommilla maustettua luumupiirakkaa (resepti löytyy Art of the Sugar-blogistani), kohta koittavaa ruskaa, kuumia ja täyttäviä ruokia ja teetä.

Ompelupuolella olen ollut vähän laiska, tarkoittaen sitä että olen raivannut kangaskaappia, korjannut ja tuunannut olemassa olevia vaatteita ja tehnyt pieniä asusteita, joista ensimmäisenä mainittakoon rusetit. Muutama viikko sitten leikkautin vanhan, kärsineen irokeesini pois. Aion kasvattaa uuden, mutta pikkuserkkuni leikkasi välivaiheeksi hauskan pixien. Tykkään tästä, sopii mulle yllättävän hyvin! On lisäksi kivaa, kun kasvatin sivuni niin pitkiksi että voin käyttää hiuspantoja ja muita isompia päähärpäkkeitä.


Pari viikkoa sitten oli popparin aika! Paita ja laukku ovat uusia kirpparilöytöjäni. Nuo paidan raidat ovat paitakankaasta ommeltuja röyhelöitä, se on tosi hauska. Ja laukku oli ihan huippulöytö! En tiedä minkä ikäinen tuo on, mutta kyllä sen vintageksi lasken. Kengätkin ovat kirpparilta ja olivat alunperin ruskeat. Testasin niihin nahkamaalia ja vaikuttaa pysyvän todella hyvin. Maalasin myös erään töistä saamani laukun samalla tekniikalla, mutta näistä projekteista taidan tehdä oman postauksen.


Viikko sitten taas oli kaverini synttärit ja pukeuduin pitkästä aikaa ihmemaamekkoon. Tämä on rehellisesti sanottuna jäänyt aika usein kaappiin, sillä siitä tuli liian korkeavyötäröinen vartalolleni ja lisäksi helman muoto (muokattu puolikellohameesta) on ihan todellinen ongelma. Mitkään alushameeni eivät näytä sen kanssa hyvältä, vaan alushameet joko pönköttävät vyötärön rumasti tai näyttävät asettuvan ihan hassuun paikkaan ja luovat vain tasapaksun vaikutelman. Helmassa yksinkertaisesti on vyötäröllä niin vähän kangasta, että mikään ei toimi sen kanssa. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisi. Jos joskus on rahaa tilata samaa kangasta, pistän tylysti mekon vyötäröltä poikki, ompelen siihen "vyön" pidentämään liian lyhyttä miehustaa ja teen tavallisen suoran helman. Sääli sitä työtä minkä tämän eteen tein, sillä tuo helman herttamuoto on tosi kiva. Mutta kokeilemalla uusia juttuja kyllä oppii mikä toimii ja mikä ei. 


Voisin myös vähän rageta sukista. Ostelin tuossa keväällä aika monet parit ylipolvensukkia, mutta ne joko eivät riitä polvieni yli (kuten nuo valkoiset) tai sukansuut ovat niin kireät, että jalkani näyttävät muffineilta. Ja liian kireät sukat eivät tietenkään pysy ylhäällä, vaan valahtavat heti alas. Seppälän ja H&M:n ylipolvensukat ovat aivan liian pieniä. Tilasin jopa erikseen Leg Avenuen pluskoon sukkia, mutta ne olivat yhtä onnettoman pieniä kuin normaalitkin. Ne kyllä pysyvät ylhäällä sukkanauhojen avulla mutta olisihan se kivaa löytää oikeasti sopivia... Ebay ja sukkiin erikoistuneet kaupat ovat kaikki myyneet eioota, mutta löysin yhden jenkkikaupan josta saa myös isoja. En oikein tajua, miksi juuri ylipolvensukat ovat niin kiven alla. Isoja sukkahousuja ja stay up-sukkia löytyy todella vaivattomasti. Ja lihavallakin ylipolvensukat (jos siis eivät ole puristavia ja tursuilevia) näyttävät hyvältä, koska ne eivät katkaise jalkaa polven alta vaan luovat pidentävää vaikutelmaa. Miksi niitä ei siis ole? :D

Tämä viikonloppu menikin sitten ommellessa pöksyjä. Käytän arkisin trikoolegginssejä hameiden alla, sillä niiden kanssa reiteni eivät hierry tuusan nuuskaksi, eikä pyöräillessä tarvitse pelätä vilauttelua. Ne myös lämmittävät hyvin. Ne vaan eivät kestä järin pitkiä aikoja, vaan jossain vaiheessa hinkkautuvat haaroista puhki. Ja trikoon paikkaaminen on aika turhaa, sillä vähän ajan päästä kangas hajoaa paikan vierestä. Olen leikellyt niitä tylysti pesuräteiksi, mutta se on melkoista haaskausta sillä lahkeet ja sivut ovat erittäin hyvässä kunnossa. Legginsit vaan ovat sellainen vaatekappale, että niitä on hankala hyödyntää mihinkään isoon. Lopulta melkoisen vapaa-aikani puitteissa tusasin alushousujen kaavat ja pistin kokeiluun. Toimii mainiosti! Kaavat mahtuivat legginsseille juuri ja juuri. Sain seitsemät alushousut aikaan jätetrikoovuorestani. Kolmet perusmustat ommeltuani kaivoin vielä alusvaatelaatikostani käyttämättä jääneitä pitsihipstereitä ja pistin ne uusiokäyttöön. Mulle tulee aina hyvä mieli, kun voi hyödyntää kierrätysmateriaaleja. PANTSU LINE!


Lauantaina oli sitten Lahden taidelauantai. Rouxissa oli kakkubrunssi!! Sokerinistille se oli tietenkin pakkorako, joten tepsuttelin lohikäärmemekossani Lahden hienoimpiin kuuluvaan ravintolaan ja maistoin 12 eri kakkumakua. Plussaa siitä, että paloista sai leikata juuri niin pieniä kun itse tahtoi. Kakkugalleriassa palat annetaan valmiina, ja vaikka ne ovat puolikkaita, joistakin voisi maistaa vielä pienemmät siivut. En ottanut kameraa mukaan, mutta otin (paskalla) kännykamerallani yhden herkuttelukuvan! Tässä lautasella on jokin suklaatryffelin oloinen pieni kuppikakku, limejuustokakkua sekä vadelma-mansikka-rapaperi-suklaakakkua. Erityisen herkullisena mieleeni jäivät saksanpähkinä-valkosuklaajuustokakku, minttusuklaajuustokakku, brownie jossa oli montaa eri pähkinää ja päärynäjuustokakku.


Törkeissä kakkuähkyissä kävin Renessanssissa viilentämässä itseäni jääteelasillisella. Ja siitä suuntasin Lahtiblogi 3.0 - "taide"näyttelyyn. Suurimmalle osalle lahtelaisista Lahtiblogi on kova juttu, sillä se näyttää kaupungista sen vähän nurjemman puolen höystettynä mukavalla huumorilla. Sanotaan, ettei Lahtea tarvitse parjata - lahtelaiset tekevät sitä enemmän kuin kukaan muu. Silti moni rakastaa tätä paikkaa. Myös kaupunginjohtaja oli vieraillut näyttelyssä ja pitänyt siitä. Näyttelyssä kuului naurua ja "ei vittu"-päivittelyä sieltä täältä. Myönnän itsekin hihitelleeni näyttelyn annille, oli niin rappioromantiikkamatskua että huh. Lahti. Mikä ihana, kamala paikka. Matkamuistoksi piti saada tällainen kortti! Tuo Tsernobyl on jo maan tasalla, mutta se tervehti minua iloisesti kesällä palatessani reissusta kotiin. Tietenkin muutaman puliukon kera. Ei oo paikkaa rakkaampaa! Mulla on kiikarissa muutto jonnekin ihan muualle, mutta palaan kyllä aina viikonlopuksi jos uusi kotini alkaa tuntua liian puhtoiselta ja hienolta.


Mitä sinun syksyysi kuuluu?