torstai 16. huhtikuuta 2015

Kiirettä

Heippa! Puhuin viime vuonna, että teen kahta hääpukua. Toinen niistä jäi tauolle sillä häät siirtyivät, mutta nyt morsio tuli nykimään helmasta ja kävin uudestaan pukuun käsiksi. Käytän tähän nyt leijonanosan kotiompeluajastani, joten en hetkeen esittele itse-itselle-projektejani. Töissäkin on ollut aika kiireistä, mutta saan kyllä aina jotakin aikaiseksi. Tällä kertaa saatte pitkiä sepustuksia ja pari vaihekuvaa uudesta työprojektistani, eli keskiajasta.

Gotiikka on suosikkini, ja halusin tehdä hyvännäköisen puvun, joka ei ole pitsillä kuorrutettu loimusamettiviritelmä. Niitä meillä on. Ne ovat toki helppohoitoisia ja ajavat asiansa tilanteissa, joihin haetaan vähän linnanneitomaista henkeä ja sopivat teatteriryhmille, mutta sellainen oikea keskiaika on suosittu teema ja puvustossa valitettavan aliedustettu. Kolmea eri mallia (burgundilaispuku, houppelande ja surcot) pyöriteltyäni päädyin luonnollisesti viimeiseen, joka ei sisällä metrisiä laahuksia ja lattiaan asti ulottuvia hihoja. Surcot, eli tuttavallisemmin helvetinikkunapuku, on ihastuttavan naisellinen. Surcot on rohkea puku, joka huutaa "keskiaika!" kilometrin päähän, ja on hyvin suosittu helpon valmistettavuuden takia. 

Valitsin surcotiin vihreän ja punaisen villakankaan, joista kumpaakaan ei ollut yksinään tarpeeksi, mutta tässä apuun tuli keskiajalla trendikäs väritys, mi-parti, eli eriväriset vaatteen puolikkaat. Sain punaisesta koko takakappaleen ja vihreästä puolet etukappaleeseen. Villan käyttö vähän jännitti, sillä se on arka materiaali ja polttokokeen perusteella se oli lähes sataprosenttista tavaraa. Joka ikisen meille tehtävän naamiaisasun pitää kestää vesipesua, joten nakkasin pölyisen kangaskasan villaohjelmalle ja toivoin parasta. Lopputulos yllätti positiivisesti: villa huopui hiukan, mutta ei kutistunut radikaalisti. Sitten vain leikkelin etu-ja takakappaleet sekä läjän kiiloja. Löysin vielä hienoja nappeja, joista ompelin rivin miehustaan. Itse surcot on jo valmis, mutta teen vielä aluspuvun ja aloitin tekemään pukuun sopivaa päähinettä.


Mulle on tärkeää, että koko asukokonaisuus edustaa samaa aikakautta. Päädyin sitten hiukan rikkomaan rajaa, sillä mieltäni kutkutti kovasti sydämenmuotoisen hennin-päähineen tekeminen. Pukuni malli on hiukan vanhahtava sydänhenninin ajanjaksoa ajatellen, sillä surcotin miehusta kapeni sitä enemmän mitä pidemmälle keskiajalla mentiin. Sydänhenninin kanssa se on ollut vain kämmenen-kahden levyinen. mutta päätin antaa olla, sillä nämä kaksi toimivat loistavasti yhdessä. Sydänhenninin viehätys on siinä rullareunassa, josta tulee ihan lohikäärmeet mieleen! Se on tosi hauska päähine, gotiikan hattumuoti nyt ylipäätään oli aika villiä. Hain inspiraatiota maalauksista ja kuvista, joita netistä sekä pukuhistoriakirjoista löysin. Aluksi päähineen anatomia hämmensi, mutta lueskeltuani totesin sen lopulta yksinkertaiseksi. En ole ihan varma, miten se on todella keskiajalla tehty, mutta tarkoitus ei olekaan käyttää autenttisia, keskiaikaisia työtapoja vaan tehdä hyvää jälkeä, joka kestää käyttöä ja pysyy päässä.
Päädyin tekemään hyvin joustavasta lycrasta päänmyötäisen myssyn, joka näyttää aika tavalla peruukkisukalta. Sen niskaan ompelin kiristysnauhat, jotta sitä saa kurottua hiukan pienemmäksi. Siihen sitten ompelin "korvaläpät", joiden päälle teen rullan ja koko komeuden päälle hunnun. Aluksi ajattelin, että ehkä voisin vain ommella rullasta ja korvaläpistä kehikon, joka asetetaan päälaelle. Mutta tulin siihen tulokseen, että haluan rullan nousevan jonkun verran päälaelta enkä olevan ihan hiuksissa kiinni, joten myssyn teko tuli tarpeen. En ole ikinä tehnyt mitään tällaista, joten toivottavasti lopputulos on hyvä. Ainakin korvaläpistä tuli hauskat, tuin ne vaahtomuovilla ja varmuuden vuoksi yhdellä pitkittäisellä muoviluulla. Kiinnitin erityisesti huomiota läppien koristeluun. En löytänyt yhtäkään maalausta tai kuvaa nykyajalla tehdystä sydänhenninistä, jossa ei olisi koristeena ristikkoa. En tiedä, miksi juuri se on ollut niin käytetty koristeaihe, kyllähän tasaiseen pintaan voisi kirjoa mitä tahansa. Mutta kyllähän tiettyinä aikakausina myös tietyt koristeompeleet ja aiheet ovat olleet muodissa, on vaikea kuvitella vaikkapa rokokoota ilman kukkia ja simpukkakuvioita. Leikkasin siis sopivasti purkautumattomasta pukukankaasta ohutta soiroa, josta ompelin ristikot läppiin.


Miehen puku on helpompi nakki. Sukkahousut, tai tarkemmin sanoen housulahkeet, eivät ole se järkevin asetelma nykyajan miehiä ajatellen. Ihan keskiaikaharrastajiahan ei haittaa pomppia sukkahousuviritelmissä, mutta normivuokraajalle kyseinen vaatekappale saattaa olla turhan kova pala. Teen siis ihan vain housut ja tunikan. Asusteeksi teen häntähupun, ja jos löydän jonkun kivan vyön, niin aina vaan paranee. Väriksi tahdon ainakin vihreää, sillä tummanvihreää kangasta löytyy. En vielä tiedä, otanko vihreän kaveriksi keltaista, punaista vai harmaata, mutta eiköhän se selviä kun saan naisen puvun pois alta. Kokovihreäkään ei ole mahdottomuus, sehän kävisi sitten ties mille Robin Hoodeille ja muille, jotka hiippailevat metsässä jousen kanssa.

Pidimme hiljattain Liisa Ihmemaassa-kuvaukset. Niistä tulee kuvia pian!

1 kommentti: