maanantai 23. maaliskuuta 2015

Sälää ja haaste

Otin itseäni niskasta kiinni ja tein sen, mitä on pitänyt tehdä, öh, vuosia. Nimittäin puseron. Mulla on monta mekkoa ja tulossa on korkeavyötäröisiä hameita, ja ne kaikki vaativat kaverikseen kivoja paitoja. Yhdellä en tule vielä pärjäämään, mutta tämä on alku. Halusin tehdä jotakin naisellista ja söpöä, mutten liian lapsellista. Makuni on muuttunut sen verran, että alan pikkuhiljaa kallistua enemmän sellaiseen eleganttiin puoleen ja se on kaapissani valitettavan aliedustettua. Pidän edelleen hörhelöistä ja käytän töissä ja arkisin niitä perushameita, mitä olen tehnyt, mutta astetta aikuisempi linja ei ole yhtään pahitteeksi. Pelkäsin tämänkin paidan olevan vähän liian ällö, mutta korkea kaulus tekee tästä sellaisen vähän tätimäisen, etenkin kun olen niin rintava. Joskus taisin uhkailla, että sitten isona haluan pukeutua kuin viktoriaaninen vanhapiikatäti. Tästä on hyvä aloittaa :D Seuraavaksi haluan tehdä hyvin samanlaisen paidan, jossa on pitkät lampaanlapahihat. Ja mustavalkoisen Wednesday Addams-paidan.





Tästä yksilöstä tulee kuvia päälläni myöhemmin. Tästä tuli oikeen kiva! Kädentien istuvuus ei ole täysi kymppi mutta jatkan jännittäviä kokeiluja ensi puseron parissa. Tästä tuli aavistuksen lyhytkin makuuni, mutta se on onneksi helppo paikata röyhelöllä joka istuu paidan yleisilmeeseen paremmin kuin hyvin. Kauluksesta tuli tosi kiva ja nuo miehustan röyhelöt ovat hyvä lisä muuten simppeliin malliin. Miehusta näköjään oli kuvassa vähän vinossa, oikeasti röyhelöt asettuvat ihan suoraan. Jätin toistaiseksi puseron loppusilityksen väliin, kun saatan tosiaan lisätä sen hörhelön ja silloin tiukkaan silitetystä helmakäänteestä on vain haittaa. 

Vaatekaappini vaikutti vähän ahtaalta, ja aikani pöyhittyäni huomasin tehneeni monta hametta, joita en sitten juuri käytä. Ne ovat malliltaan vähän huonoja tai  muuten vaan eivät enää niin kivoja. Koska käyn kaappiani vähintään kerran vuodessa läpi ja raivaan pois kaiken, mihin en ole koskenut, päätyivät hameet hukkakasaan. Itse tehdyillä nyt on kuitenkin aina oma tunnearvonsa, joten en viitsinyt viedä niitä kirpparille. Etenkin kun kaksi kaappiin jäänyttä hametta olivat ihania ulkomailta tilattuja printtejäni, lohikäärmettä ja tyttöpääkalloa. Päätin sitten tarttua ratkojaan ja tehdä hameista sellaisia, joita varmasti käytän ainakin töissä. Viime aikoina olen alkanut viehtyä hameisiin joissa on pitkittäiset leikkaussaumat, mutta perinteiset, suorakaiteista kasatut "tier"-hameet ovat todella näppäriä työ- ja arkivaatteita, sillä niiden kanssa voi käyttää tavallisia t-paitoja. Ja kun alin kerros on jotain nättiä printtiä, on hameessa kivaa ilmettä.


+


=


Tämä pitäisi vielä pestä, jotta jäljet vihreästä röyhelöstä ja sen alle kerääntynyt pöly haihtuisivat paremmin ja kuminauhat ovat virittämättä. Mutta joo, hyvin perinteinen hame siitä tuli. Nuo lohikäärmeet ovat vain liian ihania <3 Käsittääkseni tämä printti on loppuunmyyty, mutta jos vielä löydän sitä, ostan todellakin lisää! Haluan tehdä tästä pari mekkoa lisää. Vaikka olen käyttänyt tästä tehtyä halterneck-mekkoani paljon kolmen vuoden aikana, se on edelleen todella hyvässä kunnossa ja herättää ihastusta aina kun ulkoilutan sitä.


Tyttökallohame (ihan samanlainen kuin lohari) saa saman käsittelyn, ja taidan parittaa sen tämän hameen kanssa. Tämä on söpö mutta jotenkin epäsopiva nykytyyliini.


Sain Liebster award-haasteen Elisabet Addamsilta. Ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen ja keksiä omat kysymykset, jotka laittaa eteenpäin. Tässä mun vastaukseni: 

1. Mikä on suosikkiherkkusi?
Suklaa!
2. Oletko enemmän aamu- vai yövirkku?
Iltaihminen ehdottomasti. Yöllä on kivaa pelata ja lukea ja parhaat ideat tulevat öisin!
3. Mikä on paras lukemasi kirja?
Satojen joukosta on tosi vaikea valita parasta. Eiköhän se itsestäänselvyys LOTR vie kuitenkin voiton. No okei, Robin Hobbin Näkijän taru sekä Lordi Kultainen (kaksi trilogiaa) yltävät todella lähelle.
4. Tykkäätkö käydä museoissa?
Ei oiken tule käytyä, joku pukuhistorianäyttely kyllä voisi kiinnostaa. Taideihmisiä en ole.
5. Minkä vaatteen ostit viimeksi?
Ihanan mustan henkselihameen Hennesiltä. Ostan sieltä suht harvoin, mutta tuota en voinut ohittaa.
6. Mikä innosti sinut bloggaamaan?
Mulle blogi on yksi mittari itsearviointiin. Sen avulla on helppo seurata kehitystä ja sitä, mitkä ideat toimivat ja mitkä eivät. Siksi paasaankin yleensä aika paljon vaatteideni teknisestä puolesta. Tokihan bloggaan myös siksi että haluan tuoda omaa osaamistani esiin, ompelu on varmaan ainoa asia jossa koen olevani oikeasti melko hyvä ja samanhenkisiä ihmisiä postaukseni kiinnostavat varmasti.
7. Toimitko impulsiivisesti vai suunnitelmallisesti?
Sekä että. Välillä aikataulutan ja suunnittelen niin että teen kaikki hulluksi, joskus taas teen hetken mielijohteesta isojakin päätöksiä.
8. Miten kuvailisit tyyliäsi?
Öäh. Tämä on aina vähän vaikeaa, kun tykkään niin erilaisista tyyleistä :D Olen ihan ilmiselvä punkki jo tukankin puolesta, tykkään niiteistä ja pätseistä, mutta tyylissäni on myös melko lapsellisia ja samalla aikuismaisia elementtejä. Röyhelöt ja rusetit ovat sulassa sovussa korkojen ja simppeleiden leikkausten kanssa. Musta voisi varmaan käyttää ilmaisua "komea nainen", vanhempi sukulaiseni itse asiassa niin joskus sanoikin.
9. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa.
10. Pidätkö salmiakista?
Rakastan salmiakkia! Pehmeää salmiakkia ja kovaa salmiakkia ja suolaista salmiakkia ja lakritsista salmiakkia. Ja salmiakkijäätelöä ja ihan kaikkea mustaa.
11. Minne haluaisit matkustaa?
Japaniin.

Blogini lukijat saavat haastaa itsensä, jos siltä tuntuu. Musta on kivaa vastaanottaa blogihaasteita silloin tällöin, mutta en ole hyvä välittämään näitä eteenpäin jollekin tietylle henkilölle. Jos tahdot tähän vastata, tässä kysymykseni:

1. Mikä on suosikkisi fantasiaolennoista? 
2. Mikä on hauskin kömmähdyksesi?
3. Pidätkö pukuhistoriasta / mikä on suosikkiaikakautesi? 
4. Oletko joskus katsonut toista silmiin veden alla? 
5. Millainen oli viimeisin unesi?
6. Minkä puolueen edustaja saisi äänesi eduskuntavaaleissa? 
7. Mihin laitteeseen ryntäisit ensimmäisenä huvipuistossa?
8. Mikä olisi supervoimasi?
9. Pidätkö panssarivaunuista? Jos pidät, mikä on suosikkisi?
10. Missä olet nähnyt kauneimman maiseman, minkä muistat?
11. Mitä ostaisit juuri nyt, jos saisit mitä tahansa?

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Cinema

Tekemäni popparimekko on yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Se päällä kelpaa mennä leffaan, keikalle, synttäreille, mihin vaan! Oikein asustettuna tämä olisi erittäin sopiva punk lolitaan, ja olen käynyt tämän kanssa teatterissakin. Ommeltuani tämän oli ihan selvää, että haluan joskus järjestää kuvaukset, joissa popcornia piisaa. Tosi kivaa että siihen tuli lopultakin mahdollisuus, kun portfoliossanikin oli vain yksi kuva tästä herkusta. Mieli teki kaataa popcornia lattialle ja pyöriä sen keskellä mutta sitten joka paikka olisi ollut täynnä rasvatahroja :D Tyytyminen oli popcorn-tötsiin.


Kuvista näkee taas, että yksi pieni asetus muuttaa kaiken. Mulla on aika hyvin ihoni sävyä vastaava meikkivoide ja puuteri, mutta toy camera-kuvissa naamani näyttää todella ruskealta! :D Normaaliasetuksilla en tätä huomaa, eikä ole ennen tällä kuvattaessa tullut moista vastaan. Olen aika huono kuvankäsittelyssä, joten kameran omia asetuksia on kiva käyttää silloin kun ne itse kuvaan sopivat. Sirkushommiin nuo tummennetut reunat ovat aika ihanat. No, jatkossa tiedän etenkin kirkkaassa keinovalossa olla varovainen ja käyttää enimmäkseen normaalia.



Tein kuvauksia varten elämäni ensimmäiset sormikiharat. Olen pitkään halunnut opetella kampausten tekoa, mutta se on aina ollut alue, jonka suhteen mulla ei vaan ole kärsivällisyyttä ja jossa olen ollut ihan lahjaton. Irokeesini virittämisen monella eri tapaa olen kyllä oppinut, mutta se onkin ihan vain tupeerausta, paljon lakkaa ja fööniä. Asiaa toki hankaloittaa myös se, että keesini on melko ohut ja pöyheiden, hyvännäköisten kampausten tekeminen ei ole ihan helppoa. Pitäisi jättää kapeammat sivut sitten, kun on aika leikata tämä pois ja kasvattaa uusi harja. Pikkuserkkuni onkin tehnyt mulle kiharaisia kampauksia silloin harvoin, kun olen sellaisia kaivannut. Peruukit ovat yksi ratkaisu, niitä haluaisinkin ostella, mutta oma harja on voittamaton silloin kun se teemaan sopii. Sormikiharat ovat oikein kivat, sillä en halua liian hienoja ja sileitä kiharoita normityylini pariksi. Näissä on sopivasti asennetta. Aikaahan niiden laittaminen vei, vaikka hiuksia onkin vähän, mutta aamulla oli helppoa vain avata sykeröt ja kasata kiehkuroista lakalla iso möyhö! Pinnejäkään ei tarvinnut, tupeerasin vain kiharoiden suoriksi jääneitä juuria vähän. Olo oli näiden kanssa ihastuttavan lady ja fiini! 


Mua vähän nauratti kuvausten jälkeen. Mulle ihan oikeasti maksetaan palkkaa siitä, että ompelen siistejä pukuja ja järjestän hattaraiset kuvaukset joissa syödään popcornia. Työni kyllä päättyvät pian ja hattaraton työttömyys odottaa, joten kaipa sitä pitää nauttia vielä kun voi ja olla loppuaika vielä ahkerampi! Ihmemaa-kuvaukset toteutetaan ehdottomasti jossain kohtaa kevättä. Yritän myös olla aktiivisempi kotona ja ommella kankaistani jotakin. Ei vaan ole ollut siihen oikeaa fiilistä kun ompelen töissäkin paljon, tuntuu että voisin vielä pari viikkoa pitää lomaa kotiompeluista. Teen välillä vähän liikaakin kotona, ja joskus vaan tulee kausia jolloin kyllästyn hetkeksi. Yksi päivä jo melkein aloitin uutta mekkoa mutta sitten päädyinkin ulos kaverin kanssa. :D Viime aikoina rakas poikaystäväni nimeltä PS3 on vienyt paljon huomiota. Ja lisäksi päätin vielä alkaa pitämään toista blogia.  


Olen pitkään halunnut omaa leivontablogia, kun leivon silloin tällöin kotona. Joulusta asti olen halunnut leipoa useammin, ja nyt päätin yhdistää siihen pienen painonpudotusprojektin, sillä jotkut vaatteeni ovat alkaneet kiristää vyötäröä vähän liikaa :D Asetin itselleni kolme sääntöä: 1) En osta kotiin muuta makeaa kuin sen, minkä leivon 2) Lupa leipoa on kerran viikossa ja 3) Reseptien tulee olla niin pieniä, että voin syödä itse pari pientä herkkua kerralla ja hävittää loput vaivattomasti joko töihin, ystävilleni tai pakastimeen. Monet reseptit kun ovat aika isoja ja jos leivon 24 kuppikakkua, joudun myös syömään ne yksin. Tästä syystä kaikki blogini reseptit tulevat olemaan niin pieniä kuin mahdollista. Erityisesti haluaisin tehdä pieniä täytekakkuja, halkaisijaltaan noin 15cm. Näin tulee yhdistettyä huvi ja hyöty, sillä reseptien kehittely on hauskaa, bloggaaminen on hauskaa ja uskon, että opin näin rajoja makeansyöntini kanssa. Paljon mieluummin syön kerran viikossa pienen, itse tehdyn herkun kuin usein karkkia, keksejä tai muuta teollista. Uusi blogini löytyy osoitteesta artofthesugar.blogspot.fi. Tervetuloa!

Ja ei huolta, pääpaino bloggaamisessa on Art of the Dress-blogilla. Leivontablogiani päivitän todennäköisesti ihan samaan tahtiin kuin tätäkin, eli kerran-kaksi kuussa. Mulle oli ihan selvää alusta asti, että stressaaminen kummankin blogin kanssa on kielletty. Jos alan yrittää liikaa ja kasata turhia paineita, heitän homman jäihin muutamaksi viikoksi. En rehellisesti sanottuna vielä tiedä, mitä ompelen seuraavaksi. Mielessä on ainakin pari tuunausprojektia, pari korkeavyötäröistä hametta ja niihin sopivia puseroita sekä mekko. Eiköhän se parin viikon sisään selviä!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Yhtä sirkusta

Tervehdys ja tervetuloa, uudet lukijat! Näin alkuun tiedotankin nimimerkin muutoksesta. Tästä lähtien nimimerkkini on Mad Dressmaker. Olin blogin luomisvaiheessa, tuossa puolisentoista vuotta sitten, sen verran hätäinen etten miettinyt nimiä loppuun asti ja olin aika varma, että muutan sekä nimimerkin että blogin nimen. Mutta päätin myös, että vaihdan ne vain kerran. Jatkuva nimen vaihtaminen ei ole kovin hyvä. Pääsin sitten mukavaan sopusointuun itseni kanssa, ja Mad Dressmaker on itseäni erittäin hyvin kuvaava nimimerkki. Kuten myös Art of the dress blogin nimenä. Pahoittelut jos tämä sotkee mielikuvia, toivottavasti totutte tähän pian!

Tämä postaus käsittelee jälleen työbisneksiä. Viimeistelin uusimman työni, jonka aloitin jo viime vuonna mutta joka aina keskeytyi, kun väliin tuli muita, kiireelliseempiä töitä. Tarina tämän synnylle oli se tavallinen: meillä ei ollut yhtään oikein selkeää, naisellista sirkusasua, joten sellainenhan piti valmistaa! Kukin saa itse päättää, mikä sirkushahmo tämä on. Itse näkisin tämän leidin kiikkumassa katonrajassa nuoralla kävellen tai temppuilemassa maneesia ympäri laukkaavan hevosen selässä. Kangasvalinta ja värimaailma takaavat sen, että ensimmäinen mielikuva varmasti joka iikalle on sirkus!


 Tässä oli aika paljon työtä, osia kun on neljä, mutta se oli äärimmäisen hauskaa ja lopputulos on sellainen kuin toivoinkin. Pidän etenkin tuosta boleroviritelmästä ja hatusta, jonka tein taas kaavoista asti itse. Bolero nyt ei kauheasti näy, kun mallilla oli niin pitkät (ja ihanat btw) hiukset, mutta se on käytännössä leveä röyhelö joka peittää kädentiet sopivasti.


Tykkään älyttömästi sirkusteemaisista jutuista. Hameen ja boleron malli on alunperin itselleni mietitty, kun löysin täydellistä kangasta samantyyliseen kokonaisuuteen. Teen siis saman työn uudestaan kotiinkin! Sirkusasuja kysellään meiltä silloin tällöin, joten jos aikaa vaan riittää, olisi kivaa valmistaa useampikin. Taitava työharjoittelijamme valmisti jo pellen asun, joka on tarkoituksella hyvin samannäköinen kuin Stephen Kingin luoma tappajapelle Pennywise. Loistava siis myös halloweeniksi!


Otin kuvat itse. Käytössä on Canon Powershot SX-600 HS, joka ei tietenkään ole järkkärin veroinen, mutta jolla saa oikein kelpoja kuvia. En ole ennen kuvannut oikeastaan mitään, joten sitäkin oli kiva opetella! Meillä ei ollut käytössä ylimääräisiä valoja, joten jouduimme menemään kattolamppujen armoilla ja virittämään "studion" melko ahtaaseen tilaan, josta johtuen kuvakulmat ovat vähän vinksallaan. Kummallakaan ei ollut paljoa liikkumavaraa :D Ja yhtään pidempi malli ei olisi kuvaan edes mahtunut. Talossa on kyllä iso sali, jossa on ennenkin pidetty kuvauksia, mutta se on aika pimeä ja ilman ammattimaisia vehkeitä ja kuvaajaa en edes harkitse. Tässä vain kävi niin, että kuvissa oli valoa vähän liikaakin, jotkin kohdat ovat selvästi palaneita. Käsittelin niitä kyllä hiukan, mutta kai sitä pitää ensi kerralla keksiä taas parempi kuvauspaikka.



Ensikertalaisuuteni huomioiden olen näihin kuviin aika tyytyväinen. Jalusta tosin olisi ollut kova juttu, nyt osa kuvista vaikuttaa pikkiriikkisen heilahtaneilta. Värit ovat onneksi samat kuin elävässä elämässäkin ja tällä kertaa vaivauduin jahtaamaan teemaan sopivaa rekvisiittaa ja miettimään mallille sopivia poseerauksia, jotka totta tosiaan parantavat yleisilmettä huikeasti. Taustan värikin oli huolella mietitty, hattaraa kun sirkuksessa pitää olla!



Käytin kahdessa seuraavassa kuvassa kameran toy camera-asetusta, joka on sirkuskuvissa ihan paikallaan. Näissä kuvissa liika valo näkyy erittäin selkeästi, mutta halusin silti käyttää näitä, sillä poset ovat ihan mahtavat! Harmi, etten tajunnut ottaa kuvia normaaliasetuksilla.



Vuokraamossa leijui kuvausten jälkeen herkullinen popcornin tuoksu, jonka asiakkaatkin huomasivat. Kuvausten jälkeen tietty herkuttelimme! Kuvasimme myös omaa popparimekkoani, sillä mulla ei ollut siitä kuin yksi kuva Desuconista. Siitä teen ihan oman päivityksen, sillä kuvia oli tässäkin jo mukavasti.