torstai 22. tammikuuta 2015

Kuppi kuumaa

Tällä kertaa juttua tuoreimmasta innostuksestani, eli teestä!
Olen aina ollut vähän satunnainen kuumien juomien ystävä. Kesäisin en siedä mitään lämpimiä juomia, sillä kärsin ei-helteelläkin kuumuudesta. Muina vuodenaikoina taas pidän niitä suurena nautintona, kuuma kaakao esimerkiksi maistuu aina. Olen juonut kahvia lapsesta asti, mutta tuossa 20 ikävuoden tienoilla siitä alkoi tulla rytmihäiriöitä, pahaa oloa, tutinaa ja hikoilua. Syytin aluksi kofeiinia, mutta asia on monimutkaisempi enkä ole vieläkään ratkaissut arvoitusta. Aloin juomaan teetä kahvin tilalla eikä aluksi ollut ongelmia, mutta jonkin ajan kuluttua ilmaantui samoja oireita. Niitä ei kuitenkaan tullut aina, vaikka saatoin juoda monta kuppia päivässä - ja teessähän voi olla kofeiinia reilustikin. Yhdessä vaiheessa join myös sellaisia määriä colaa, että siitä olisi kofeiinia ajatellen pitänyt tulla jotakin oireilua, mutta ei. Välillä taas juon baarissa parikin energiajuomadrinkkiä illassa, eikä niistäkään ole tullut mitään oloja. Kahvi on pysynyt ainoana, josta saan lähes varmasti vain pahan olon - ruoan päälle voin joskus juoda vajaan kupillisen ja säästyä tutinoilta, mutta ei ole houkuttanut kokeilla sen enempää onneaan. Se on sääli, sillä tykkäsin kovasti kahvista ja edelleen ikävöin sitä.

Syksyllä tee alkoi taas maistumaan pitkän tauon jälkeen ja ilokseni huomasin, ettei nyt ole tullut kertaakaan mitään pahoja oloja. Mulle tee on vähän samanlainen herkku kuin vaikka suklaa. Jotkut tykkäävät juoda erilaisia makeuttamattomia ja ei-niin-herkullisia teelaatuja ja haudukkeita esimeriksi painonhallinnan apuna tai terveysvaikutusten vuoksi, mutta suhteeni teehen on hyvin samankaltainen kuin kahviin - haluan sen vahvana, mustana ja makeana. No, melkein, sillä join kahvini aina maidon kanssa, mutta teehen en maitoa huoli. Vihreälle olen kyllä valmis antamaan toisen mahdollisuuden, sillä vaikka ainoa maistamani vihreä irtotee (taisi olla Keisarin Malja) maistui mielestäni tismalleen keitetyltä vedeltä, joka oli vähän kitkerää eikä siinä ollut pienintäkään vivahdetta kaikista niistä ihanan tuoksuisista kukista joita teepurujen seassa pyöri, on Ounce toista!

Helsingissä sijaitseva teepuoti on varmasti tuttu kaikille teefaneille. Olen kävellyt siitä muutaman kerran ohi ja  eräs ystäväni on itsekin usein siellä vierailevana suositellut visiittiä, mutta sillon on ollut a) kesä tai b) tappava ähky Kakkugallerian buffetin jäljiltä, joten olemme pian tulleet toisiin ajatuksiin kuumasta teekupillisesta. Vähän aikaa sitten sain sitten lopultakin tilattua teetä Ouncen nettipuodista, ja olen ihan sekaisin tästä herkkumäärästä. Tilasin kuusi unssia eli 168 grammaa, joka on teessä mitattuna kyllä aika hirveästi. Mutta ystäväni vinkkasi, että lasipurkkeihin suljettuina teet säilyvät pidempään. Tämä on kyllä selvästi kauppa, joka panostaa viktoriaanistyyliseen ulkomuotoonsa ihan viimeistä piirtoa myöten. Osoitteenikin oli kirjoitettu kuoreen sievällä kaunolla, jollaista en itse ikinä saisi aikaan.

Tuoksut ovat ihan mielettömiä. Ne löyhyivät kirjekuorienkin läpi. Levitin saaliini pöydälle ja lähdin viemään puolet työkaverille, joka osallistui tilaukseen. Takaisin palattuani kotini tuoksui vahvasti tuhannen ja yhden yön sadulta. Olin ehtinyt hehkuttaa tilauksesta ystävälleni, joka tietysti tuli innoissaan teekutsuilleni! Sain hiljaittain lainaan edesmenneen mummoni reseptivihon, jonka enoni on pitänyt tallessa. Se on mulle iso juttu, sillä mummo teki parhaita kakkuja ja vihkoa selaillessa tuli ihanan lämmin olo ja muistoja mieleen. Päätinkin siis heti kokeilla ensimmäistä kivan kuuloista reseptiä: inkerikakkua eli sitruunakakkua. Makoisalta se teen kanssa maistuikin, vaikkei käytössäni olekaan mummon tyyliin leivinuunia ja oman talon voita.


Maistoimme kuudesta laadusta neljää. Kahta maistoin itse myöhemmin. Vain yksi maku oli sellainen, josta en oikein pitänyt. Yhden unssin hinta oli 2,7 euroa, joten postikuluineen käytin kuuteen unssiin noin 19 euroa. Se on kertasummana aika paljon teestä, mutta näistä riittää pitkäksi aikaa ja yhden unssin hinta on mielestäni hyvin kohtuullinen, kun ottaa huomioon miten hyvää teetä tämä on! 
Makeutimme teet fiiliksen mukaan tavallisella kidesokerilla tai täysruokosokerilla. Mielestäni jälkimmäinen soveltuu hyvin kaikkiin näihin makuihin. Tykkään käyttää sitä, sillä se antaa vähän omaa aromiaan, ei ole niin makeaa kuin tavallinen sokeri eikä tuhoa hampaitakaan. 

Mummon piirakka 
"Aromi on nimensä veroinen", sanotaan Ouncen sivuilla ja pitää paikkansa - tämä rusinalla, omenalla ja mantelilla maustettu musta tee on ihastuttavan makuista ja tuo mieleen syksyn. Maistoin maussa päällimmäisenä mantelin, kaverini rusinan. Herkkua! 
Creme brulée 
Toffeepaloilla maustettu musta tee on aika ihana kokemus. Tämä tarvitsi sokeria vain vähän. Kaverini suosikki! 
Ginger ale
Mustaa teetä maustettuna inkiväärillä, limellä, tyrnimarjoilla ja oliivipuun lehdillä. Tämä oli se ainoa, josta en tykännyt. Odotin potkivaa inkivääriä twistattuna kirpeään limeen, mutta maku oli jotenkin tunkkainen ja siitä tuli ihme viboja. En oikein osaa sanoa, mikä tässä eniten maistuu. Tuoksukin oli paljon miedompi kuin muissa laaduissa. 
Sumuinen saari
Mustaa teetä, kaakaota, suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Ai että... Tee on tosiaan kupissa sumuisen oloista johtuen kenties sekaan sulaneista suklaapaloista. Tuoksu on vahvan kaakaoinen ja aromi makea. Vaniljaa en tässä havainnut, mutten olekaan makuhermoiltani niin kouliintunut kuin ammattimaisemmat maistajat. Suklaanrakastajan unelmatee!
♠ 
Britannia 
Mustaa teetä, mansikkaa, karpaloa, karhunvatukkaa, hibiskusta ja ruusun terälehtiä. Tästä tuli jotenkin mieleen Mummon piirakka, maku on hyvin samantyylinen vahvuudeltaan ja rikkaudeltaan. Ihan kuin hedelmäkakku. Tätä on kivaa juoda aamuisin. 
Ho chili minh
Musta tee, chili, paprika, suklaa, saflor-kukat ja punakaunokki veivät sydämeni. Tämä on suosikkini näistä kaikista. Kaverini sanoi että chili polttelee kunnolla kurkussa, mutta en tuliseen ruokaan tottuneena sitä itse havainnut. Chilin aromi maistuu kyllä vahvana. Ajattelin pussia nuuhkaistessani ettei taida olla minun kupilliseni teetä, mutta yhdistelmän mausteisuus ja erilaisuus peittosivat karkkiset maut. Yllättäen sokeri on tässä tärkeä tekijä, teestä tuli sitä laittamalla todellista herkkua. Yksinkertaisesti suosittelen!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lumikki ja pari muuta

Kappas, kameran muistikortin siivous kannattaa. Mähän olen saanut töissä jotain aikaan! Kuten pari kellohametta 50's-kemuihin...



...tutun (näitä on eri värejä, tein itse pinkin lisäksi vihreän ja yksi työharjoittelijoistani oranssin, turkoosin ja keltaisen - aivan loistavia 80- ja 90-luvun bileisiin, joihin nämä omittiin saman tien :D)...


...ja Lumikin! Yläosassa meni sata asiaa pieleen, jotka riepovat ihan todella ja mietin että kehtaako tätä missään esitellä :D Mutta menkööt. Nyt olen taas viisaampi mitä tulee vaijerikauluksiin ja viilloshihoihin. Meillä on olemassa pienempi yläosa, joten hameesta tein säädettävän.




Kuvat: Maria Loikala ja Anne-Mari Kuronen

Kesken työpäivän ei aina jaksa järjestää sen kummoisempia kuvaussessioita, joten näistä näkee ettei vaatteiden oikeaoppiseen asustamiseen ja meikkaamiseen ja sen sellaiseen ole juuri panostettu. Yritän kyllä kiinnittää niihin jatkossa enemmän huomiota, tekisi hyvää sekä vaatteille että portfoliolleni. 

Tällä hetkellä väsäilen sirkushenkistä kokonaisuutta ja lisäksi tekeillä on tuoreimman työharjoittelijani kanssa yhteisprojekti nimeltä Hatuntekijä. Ja kotona cosplayn nikkaroiminen jatkuu, enää olisi itse mekko ommeltavana. Palaillaan taas!