keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Alku

Mulla oli viikon joululoma, jolloin yritin kovasti tehdä ompeluksia, mutta löhöilyksihän se sitten meni. Mutta en viitsi olla liian ankara, eihän mulla ole yhtään paria päivää pidempää vapaata ollutkaan siitä lähtien, kun työt aloitin. Blogin pitäminen on ollut aika vaisua viime aikoina, pää on kyllä täynnä suunnitelmia mutten ole oikeen saanut mitään aikaiseksi. Mutta kyllä tämä tästä vielä lähtee uuteen nousuun, ja töissä olen sentäs saanut jotakin aikaiseksi. Olen täyttänyt kangaskaappiani, jota ehdin kyllä tyhjentääkin viimeistään työsuhteeni päättyessä (joka valitettavasti tapahtuu heinäkuussa). Ja sain aloitettua cossia Frostiin!



Tarkoitukseni ei alunperin ollut cossata, mutta sitten sain idean joka on niin hauska toteuttaa, että päätin alkaa viime tingassa töihin: hahmoni on Final Fantasy-peleistä tuttu pörröinen moogle. Se on talveen sovellettavissa ja sen verran yksinkertainen, ettei tarvitse hikoilla ja panikoida. En siis aio tehdä fursuitia, vaan ihmishahmoisen mooglen. Ompelen valkoisen mekon jonka asustan siivillä, korvilla, pompomilla ja muulla mooglemaisella. Aloitin jo askartelemalla siipien pohjan (vielä vähän maalia ja metallihäkkyrä niin se olikin sitten siinä) ja pompomin. Värimaailma vaatii multa melkoista rohkeutta, sillä en ole käyttänyt vaaleita värejä sitten lapsuuden. Mutta se on ihan kiva juttu, sillä en tosiaan cosplayn ja pukuilun lisäksi keksi yhtäkään muuta tilannetta, jossa valkoiseen suostuisin pukeutumaan.

Tästä se lähtee!
En ole ennen cossannut yhtikäs mitään, joten siinäkin mielessä vähän jännittää. Olen aikaisemminkin tainnut mainita, että kokoiselleni sopivan hahmon löytäminen on vähän haasteellista. Keksin kyllä vaikka miten monta kun lähdin tosissani penkomaan, mutta vain pari on tosissaan kolahtanut ja päätynyt to do-listalle (siis sitten kun on enemmän aikaa, rahaa ja intoa näpertää). En välitä tippaakaan siitä, miten lähellä hahmo ja cossaaja todellisuudessa ovat toisiaan koon suhteen silloin, kun kyse on muista. Enkä voi sanoa pitäväni siitä ajattelutavasta, että taitava ompelija ja proppien askartelija on automaattisesti huonompi kuin muut siksi, että sattuu olemaan painavampi tai lyhyempi tai mitä hyvänsä. Mutta itseni suhteen olen luonnollisesti kriittisempi ja vaikka normaalioloissa viihdyin omissa nahoissani mainiosti, on cosplay ihan eri juttu - ei sitä ihan niin vaan valita niitä vaatteita ja värejä, jotka sopivat vartalolleni. Koen myös kasvonpiirteeni, ilmeeni ja yleisen habitukseni sopimattomiksi hyvin moniin hahmoihin - yksi harvoista joissa todennäköisesti oikeasti olisin hyvä, olisi Disneyn Herttakuningatar :D Olen aika hilpeä tyyppi, mutta kuulemma näytän lähes aina tuimalta ja ylväältä.

Hengästyttävän upea Alexander Henryn After Dark. Ostin tätä jaardin. Pelottaa leikata tätä D: Se on niin täydellinen.
Haaveilen siitä, että voisin tehdä monta kuninkaallista cossia ja täyttää vaatekaappini puvuilla, joita käytän tasan pari kertaa, jotka maksavat enemmän kuin kaikki käyttövaatteeni yhteensä ja joiden takia valvon öitä, vuodatan verisiä kyyneliä ja kiukuttelen, kun en löydä juuri oikeansävyistä pitsiä. Monet pitävät cossaajia pähkähulluina mm. edellä luettelemieni seikkojen vuoksi, niin pidin itsekin kymmenisen vuotta sitten kun aloin tutustumaan harrastukseen, mutta opin enemmän ommeltuani ymmärtämään, miksi kaikki se vouhotus ja itsensä kiusaaminen vaan on niin hauskaa! Käytän normivaatteidenikin suunnitteluun ja juuri oikeiden materiaalien metsästykseen ihan hävyttömän paljon aikaa ja olen useamman kerran meinannut repiä perseeni, kun haluaisin kovasti jonkun vaatteen kaveriksi tietynlaista pitsiä tai korun, jota ei sitten ole olemassakaan. Cosplayssa ei siis oikeastaan ole mitään uutta. :D

Glitteritaftia eurokankaasta. Väri on sellainen tummin mahdollinen violetti, aika ihana!
Tahdon siis toivottaa itselleni erinomaista ensimmäistä cosplayta ja toivoa, että ensi vuonna saisin jonkun astetta kunnianhimoisemman projektin edes vireille. Ja kaikille lukijoilleni toivotan hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Can you smell the witch?

Halloweenasuja töihin suunnitellessani huomasin yhden selvän puutteen: niissäkään ei ollut yhtään XL-kokoista. Päädyin tekemään melko klassisen noitamekon, sillä samantyylisiä organzahetalejuttuja on koko rivi pienemmässä koossa. Meiltä myös löytyi violettia ja mustaa samettia, jotka olivat omiaan tätä mallia ajatellen.
Tämän tekeminen oli tosi yksinkertaista, helma ja hihat ovat pelkkää neliötä ja sopiva yläosan kaava löytyi valmiina varastosta. En välittänytkään jäädä nyhräämään, usein työjutut syntyvät yhdessä hujauksessa. Reissuun mekko ei vielä lähtenyt, mutta nyt on taas yksi pukuhuoli vähemmän!




Viime aikoina olen ollut vähän laiska omien ompelusten kanssa. Sain kyllä uuden, uljaan alushameen ja jälleen yhden tutun tehtyä. Aloittelin myös sen kaveriksi sopivaa korsettia, sen esittelen viimeistään Desucon Frostbiten aikoihin. Harkitsin cosplayta coniin, mutta aika ja rahatilanne eivät ihan anna myöten. Ehkä vielä joskus! 
Perjantaina olinkin viihteellä uuden tutuni kanssa, käytiin ensin työporukan kanssa syömässä ja sitten lähdin riekkumaan baareihin ystävättäreni kanssa. Löysin aivan täydellisen korsettipaidan Ginasta! Ostelen melko vähän vaatteita halpiskaupoista ihan sen eettisenkin puolen takia, mutta aina välillä löytyy jotain mitä ei vaan voi ohittaa. Tuo on paras vyötärökorsettien kanssa, mutta toimii loistavasti myös kokokorsettien kanssa - lisäksi se tarjoaa suojaa korsetin kainaloille, kun hikoilen välillä reippaasti. Olin btw erittäin tyytyväinen tukkaani perjantaina. Tuo "kasarirokkikeesi" on melko vaivalloinen laitettava verrattuna niihin malleihin, joita harrastan useimmiten: perinteinen luotisuora ja sotkuinen torttu. Se vaatii paljon enemmän asettelua ja näpertämistä, ja oma keesini on turhan ohut - lopputulos saisi olla paljon pörröisempi ja muhkeampi. Mutta on se vaan onnistuessaan niin hieno, että innostun aina välillä kokeilemaan!