sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Syksyn sydämiä

Mulle nakattiin haaste Elisabet Addamsilta. Tarkoitus olisi kertoa, mistä pitää syksyssä. Syksy on varmaan suosikkivuodenaikani, ellei kesää lasketa! Talvi on kaunis mutta välillä liian kylmä, ja keväisin olen kiukkuinen kuin talviunilta herännyt karhu. En tykkää yhtään, kun pimeyteen tottuneille verkkokalvoilleni heitetään aurinkoa ja kukkasia. Silmät vuotavat pilviselläkin säällä kun häikäisee niin pahasti, on yhtäkkiä liian kuuma, ihmiset ovat ällöttävän onnellisia ja pirteitä, olo on kuin vampyyrilla ja keväisin kaikki on yksinkertaisesti perseestä.

Mutta syksy! Kyllä! Olen silloin täynnä tarmoa ja motivaatiota. Olen hyperaktiivinen päivästä toiseen eikä unikaan meinaa aina maittaa, kun menen pahasti manian puolelle. Kylmä ja pimeä ja kuolevan luonnon kauneus pistävät todella vereni kiertämään ja olen enemmän elossa kuin normaalisti. Iso osa suomalaisista potee kaamosmasennusta ja tahtoisivat vain nukkua lämpimän peiton alla, mutta minäpä ärsytän kaikki hengiltä pukeutumalla kirkuvan pinkkiin tutuun ja pomppimalla ja höyryämällä milloin mistäkin. Kaiken kaikkiaan olo on kuin sellaisella tosi rakastuneella ihmisellä, joka katselee maailmaa sydänlasien läpi ja oksentaa sateenkaaria. Mä vaan olen sellainen vaikkei olisikaan mitään rakkausjuttuja. Joka ikinen syksy.

Nyt ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että on lunta (lue: sohjoa). Mutta tällä hetkellä rakastan loskaa ja maihareitani jotka suojelevat loskalta...


...dinohuppariani, joka pitää lämpöisenä...

Tämä on oikeesti niin lämmin, ettei voi käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella
...ihanaa teeastiastoani, jonka kaivan kaapista syksyisin...

En voi juoda mitään kuumia juomia lämpimillä keleillä, tulee vaan paha olo!
...ja ensi viikolla koittavaa Riston keikkaa! Ei nyt silleen syksyistä, kuuluupahan vaan just tähän syksyyn :D


Niin, ja toki niitä perusjuttuja. Luonnon värejä, kirpeää ja raikasta ilmaa, Halloweenia ja Guy Fawkesin päivää! 

2 kommenttia:

  1. Niin on! :D Meillä oli tuollainen sillon kun olin lapsi, mutta se taisi kadota. Sitten löysin samanlaisen tuossa kuutisen vuotta sitten, mitään muuta teesiivilää en enää tahdo käyttää!

    VastaaPoista