sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Madame Red

Nyt olisi taas vuorossa työjuttuja. Puvustosta uupui kapakkatyttö, joten sellaisen suunnittelin. Tämä tuli juuri sopivaan aikaan, sillä yksi tämän vuoden suosituimmista pikkujouluteemoista on villi länsi. Puhuin eräässä aiemmassa postauksessani hienosta punamustasta raitakankaasta, josta ajattelin tehdä merirosvopuvun. No, sellainen tästä tulikin - tämä sopii yhtäläisesti sekä sekä piraatille että saluunaneidolle asusteita vaihtamalla. Puvusta tulikin heti suosittu, se on koko ajan vuokralla. 

Suunnittelu- ja kaavoitustyö on omaani, mutta työharjoittelija ompeli korsetin ohjauksessani. Hän ei sitä välttämättä pääse koulussa koskaan tekemään, sillä vaatetusalan opinnot Lahdessa ovat muuttuneet aika radikaalisti. Päätin siis olla harvinaisen kiltti ja ulkoistaa mielipuuhani. Pyrin muutenkin olemaan mahdollisimman reilu työharjoittelijoille ja hemmottelen ne sitten pilalle. Niitä iänikuisia silittämisiä ja korjausompeluita on aina, välillä pitää tehdä jotain hauskaakin! 

Korsettia ei ole tehty mitoilleni, vaan se on tehty melko standardimaisesti 80cm vyötärölle, jotta sopii mahdollisimman monen kokoiselle. Aikomukseni on tehdä ainakin toinen korsetti, josta tulisi huomattavasti pienempi hoikkia naisia ajatellen. Pukujen kokojen valitseminen onkin aina yhtä arpomista, sillä ikinä ei voi tietää minkä kokoinen ihminen haluaa juuri tietyn puvun. Nyrkkisääntönä meillä on kuitenkin se, että tehdään mahdollisimman paljon oikeasti reilun kokoisia vaatteita, sillä hoikille tavaraa on puvustossa valmiina jo aivan hirveästi. Mutta kunnon korsetit ovat sellaisia kestosuosikkeja, että niitä voi tehdä useamman kokoisen. Tämä yksilö on asianmukaisesti valmistettu jämäkistä materiaaleista ja tuettu teräsluin. Olkaimet saa irti. 

Hame on säädettävä ja siihen saa vaihtelua alushameita vaihtamalla. Paidassakin on säädettävät kuminauhat. Tämä raitakangas on aivan ihana! Sitä jäi vielä reilusti, joten pitänee miettiä mitä muuta siitä keksisi... Tavoitteenamme on keksiä puvuille nimiä palvelun ja oman työskentelymme helpottamiseksi, joten tästä tuli Kuroshitsujin hengessä Madame Red. Sopivampaa nimeä saa hakea! Väsäsin pisteeksi iin päälle vielä pikkuhatun punaisella strutsinsulalla.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Syksyn sydämiä

Mulle nakattiin haaste Elisabet Addamsilta. Tarkoitus olisi kertoa, mistä pitää syksyssä. Syksy on varmaan suosikkivuodenaikani, ellei kesää lasketa! Talvi on kaunis mutta välillä liian kylmä, ja keväisin olen kiukkuinen kuin talviunilta herännyt karhu. En tykkää yhtään, kun pimeyteen tottuneille verkkokalvoilleni heitetään aurinkoa ja kukkasia. Silmät vuotavat pilviselläkin säällä kun häikäisee niin pahasti, on yhtäkkiä liian kuuma, ihmiset ovat ällöttävän onnellisia ja pirteitä, olo on kuin vampyyrilla ja keväisin kaikki on yksinkertaisesti perseestä.

Mutta syksy! Kyllä! Olen silloin täynnä tarmoa ja motivaatiota. Olen hyperaktiivinen päivästä toiseen eikä unikaan meinaa aina maittaa, kun menen pahasti manian puolelle. Kylmä ja pimeä ja kuolevan luonnon kauneus pistävät todella vereni kiertämään ja olen enemmän elossa kuin normaalisti. Iso osa suomalaisista potee kaamosmasennusta ja tahtoisivat vain nukkua lämpimän peiton alla, mutta minäpä ärsytän kaikki hengiltä pukeutumalla kirkuvan pinkkiin tutuun ja pomppimalla ja höyryämällä milloin mistäkin. Kaiken kaikkiaan olo on kuin sellaisella tosi rakastuneella ihmisellä, joka katselee maailmaa sydänlasien läpi ja oksentaa sateenkaaria. Mä vaan olen sellainen vaikkei olisikaan mitään rakkausjuttuja. Joka ikinen syksy.

Nyt ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että on lunta (lue: sohjoa). Mutta tällä hetkellä rakastan loskaa ja maihareitani jotka suojelevat loskalta...


...dinohuppariani, joka pitää lämpöisenä...

Tämä on oikeesti niin lämmin, ettei voi käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella
...ihanaa teeastiastoani, jonka kaivan kaapista syksyisin...

En voi juoda mitään kuumia juomia lämpimillä keleillä, tulee vaan paha olo!
...ja ensi viikolla koittavaa Riston keikkaa! Ei nyt silleen syksyistä, kuuluupahan vaan just tähän syksyyn :D


Niin, ja toki niitä perusjuttuja. Luonnon värejä, kirpeää ja raikasta ilmaa, Halloweenia ja Guy Fawkesin päivää! 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

She's a pirate

Halloweenia on nyt juhlistettu ja harvinaisen kunnolla. Eilinen menikin sohvalla kauhuleffojen ja herkkujen parissa, vieläkin väsyttää :D Kuvia uljaasta puvustani, olkaa hyvät!

Korsetti, hameet, paita, kauluri, lantiohuivi ja rannekkeet: Minä itse
Rähinäremmi: lainassa töistä
Helavyö: kirpparilöytö
Avainkoru: Cybershop
Kolikkokoru: Kultasepänliikkeestä
Hattu ja laukku: eBay
Peruukki ja pussukka: Pilailupuoti
Pistooli: Aikoja sitten jostakin
Kengät: Demonia, kirpparilöytö





Nyöritin Zackini violetilla nauhalla joka ei todellakaan näy kuvassa. En tehnytkään kääntövarsia, tulin siihen tulokseen että ne tuskin kauheasti helman alta edes näkyisivät.


Tyksin hirveästi korsettini olkaimista. Mutta ne olivat tietysti liian löysällä ja roikkuvat joka toisessa kuvassa :D Tämä kuva olikin aika creepy, taidan arvata kuka selkäni takana oli mutta käsi näyttää sulaneen omaan käteeni kiinni!


Teknisesti ottaen piraatit eivät käyttäneet rähinäremmiä, vaan olkavyön ja tavallisen vyön yhdistelmää. Mutta tuo on niin komea yksilö, että pakkohan se oli ottaa mukaan. 
Tiesittekö, että piilukoilla ammuttaessa oli melkoisen suuri epäonnistumisprosentti? Loppuun kulunut piikivi, viallinen iskuri, tuuli, sade, väärä asento (sivuttain ampuminen ei käynyt päinsä, eikä myöskään pistoolin roikottaminen ylösalaisin), huolimaton lataus... Erään arvion mukaan oli jopa 15 prosentin mahdollisuus, että ase ei lauennut ollenkaan. Ei kuulosta ollenkaan kaukaa haetulta, kun miettii mikä kaikki voi mennä pieleen! Kaiken huipuksi aseen lataaminen kävi niin hitaasti, ettei se kesken taistelun käynyt päinsä. Siksi merirosvot kantoivat niin montaa ladattua pistoolia kuin vain mahdollista. Holstereita ei oltu keksitty ja parempi väki kanniskeli aseitaan puisissa laatikoissa (äärimmäisen epäkäytännöllistä), joten merirosvot kehittelivät tarkoitukseen sopivat olkavyöt. Yhdessä vyössä pystyi kantamaan kolmea pistoolia. Ja kun kahta vyötä kannettiin, sai kuusi laukausta. Paukkujen loputtua pistoolin periä käytettiin nuijina.


Käytin kauluriin, rannekkeisiin ja lantiohuiviin ihanaa kallobrokadiani. Halusin tehdä puvustani mahdollisimman rönsyilevän, joten haalin siihen kaikki killuttimet talosta. 




Olen korsettiin älyttömän tyytyväinen! Siitä tuli tismalleen sopivan kokoinen ja muotoinen. Halusin kokeilla vyötärökorsettimallia, joka nousee selästä, ja sehän onnistui ihan nappiin. Olkaimet saa irti, joten tästä saa hetkessä myös arkisemman näköisen. 


Turha varmaan mainita, että rommia tuli juotua. 
Morgan oli paras kaverini. 


En ole niin kova jätkä, että kittaisin kyseistä ilojuomaa suoraan pullosta (vaikka tuo vaalea Morgan melko pehmeää onkin, suorastaan toffeen makuista), joten Cuba Libre oli kova sana! Suosittelen kaikille rommin ystäville. Drinkki vaatii vain vaaleaa rommia, colaa ja limettiä. Ja on vielä hyvää.


Laukkuni saapui sopivasti Englannista ennen bileitä :3 Se on aivan ihana! Materiaali on kyllä pahvia, joten tätä ei kauheasti ulkoiluteta. Mutta palveli hyvin edes yksien bileiden yli ja oli hauska lisä asuun.


Tietysti söimmekin. Herttuatar oli väsännyt karmivan vihreän voileipäkakun, joka oli herkullista! 



Minä leivoin haamumuffinsseja. Nuo vuoat ovat aivan ihania! Niissä on suklaamuffineja, joiden päälle pursottelin vaniljakastikejauheella tömäköitetystä vispikermasta haamuja.



Isäntäväki tarjoili ei-niin-kamalia mutta kauhean hyviä riisisuklaita.


Kylliksi syötyämme ja juotuamme suuntasimme baariin, josta vasta nälkä ajoi kotiin aamukolmen jälkeen. Meininki alkoi olla hyvin humalaista mutta äärettömän hauskaa! :D Sitäpaitsi täytyyhän piraatin nyt vähän horjuakin, sopivan pöhnän ansiosta sisäistin roolini täydellisesti.
Toivottavasti kaikilla teillä oli hauskaa. Kapteeni ainakin julistaa tämän vuoden halloweenin onnistuneeksi!

Ps. Huomasitte ehkä, että mulla on lopultakin uusi kamera! Tästä eteenpäin blogihommien kuvaaminen on silkkaa iloa vain.