perjantai 13. kesäkuuta 2014

Desucon

Desucon 2014 on nyt koettu. Oli erittäin hieno viikonloppu! Olin tosi iloinen että pääsin viime hetkellä mukaan. Desussa oli aivan hurjasti kiinnostavaa ohjelmaa. Pari tuttuakin pyöri conissa, joten ei ihan itsekseen tarvinnut olla kaiken aikaa. Olen ollut Desussa viimeksi 2012. Pidän coneista ja kävisin niissä mielelläni enemmänkin, mutta yleensä keikat, festarit ja ompelut vievät niin paljon rahaa, ettei varaa coneihin enää ole. 

Perjantaina hiippailin paikalle sopivasti ennen viittä, joten sain vaihdettua rannekkeeni ja kerkesin avajaisiin. Sen jälkeen oli vuorossa puheohjelmaa: Animea gaijineille, jossa käsiteltiin sarjoja jotka ovat suunnattu länsimaalaiselle yleisölle. Ohjelma oli viihdyttävä ja oli kivaa miettiä sarjojen eroavaisuuksia vähän toisesta näkökulmasta. Siis tosi monet moittivat puheohjelmia kuiviksi, mutten itse ole sitä mieltä. Kävin conin aikana neljällä luennolla, ja olisi enemmänkin jaksanut jos niitä ei olisi ollut päällekkäin ja jos ei olisi pitänyt nukkua välillä. Ehkä minua kokeneemmat conikävijät näkevät ne virheet ja osaavat niihin tarttua, muttei itselläni ole valittamista. Ja siis, rakentavaa palautetta on hyvä antaa, kyllä minäkin sitä tahtoisin jos pitäisin ohjelmia. Esiintyminen ja yleisön viihdyttäminen eivät aina ole helppoja asioita. Siksi on vähän vaikea ymmärtää tyyppejä, jotka sanovat: "Puheohjelmat oli ihan perseestä, no en nyt tiiä miksi, mutta ne vaan oli! Ei siellä kukaan jaksa istua!" Tasoa on vähän paha parantaa, jos ei kukaan osaa sanoa mikä mättää... mutta se siitä.

Päälläni perjantaina oli uusi, blingaava tutu. Se varistaa glitteriä kaikkialle, mutta onhan se ihan ihana. Nämä ovat ihan parhaita korsetin kanssa! Välillä sitä tulee tuumittua, etten oikeasti tarvitsisi enää tutuja, mutta olen ihan koukussa näiden tekemiseen. Päähän virittelin taas pikkusilinterin ja jalkaan vedin Demonian Zackit, mukavimmat hienostelukengät, jotka omistan.
Kuvaaja: Emilia Lahtinen



Tämän jälkeen päätin käydä teepajassa maistelemassa jotain mustaa teetä ja juttelelin mukavia uusien ihmisten kanssa. Ja siitä olikin aika suunnata perjantai-illan viimeiseen ohjelmaan: Veritahroja paperilla eli kauhujuttuja japanilaisessa sarjakuvassa. Siitä pidin todella, sillä luen itse todella vähän mangaa ja luento tarjosi paljon uutta pureskeltavaa.
Tietysti illan aikana myös käyskentelin vain ympäriinsä ja ihastelin pukuja. Ja kiroilin, kun en omista kameraa. Suomessa on kyllä todella taitavia harrastajia, pari vastaantullutta hiipparia olivat niin esikuviensa näköisiä että ihan kylmäsi. Ei näkynyt huonoja peruukkeja, satiinia väärissä paikoissa tai muita hirvityksiä, joista aina ulistaan :D Etenkin yksi SAO:n Asuna oli tosi nätti! Jos jollakin paikalla olleella on kuvia hänestä, ottaisin kiitollisena vastaan niitä tai linkin - yksi ystäväni on sarjan fani, ja olisi kivaa näyttää hänelle. Ja okei, olisi mustakin kivaa nähdä kuvia, koska se oli tosi hieno cossi, enkä ole löytänyt niitä vielä mistään. Pakko sanoa että olen katsonut toistaiseksi sen verran vähän animea (n, 20 sarjaa) etten todellakaan tunnistanut kaikkia paikalla olleita, mutta osan sentäs. Ja yleissivistystä on kyllä kertynyt sen verran tässä kymmenen vuoden harrastuksen aikana, että tunnistaa joitain hahmoja vaikken sarjaa olekaan katsonut.



Lauantaina heräilin väsyneissä tunnelmissa, mutta piristyin kun sain päälle uuden uljaan mekkoni. Ja hatun! Popparia, olkaa hyvät!
Kuvaaja: Kyuu Eturautti


Kavereilla ei ollut kameroita, mutta onneksi on tuo mainio kuvauspalvelu jossa voi käydä kuvauttamassa asunsa. Tätä mekkoa oli hauska tehdä ihan senkin takia, että kaiken maailman kakku- ja karkkiprintit ovat tosi suosittuja, mutta minun teki enemmän mieli suolaista tällä kertaa. Tuo musta alushame on irrallinen, joten se on pätevä yleishame muidenkin kulmikkaiden helmojen kanssa. Virittelin mekkoon D-lenkkejä, joihin voi ripustaa remmejä ja muuta mukavaa.

Aloitin aamun kevyesti kolmen tunnin luentoputkella. Ensin oli vuorossa Mielipiteiden muuttama maailma, jossa puitiin sitä, kuka on niin mahtava että mielipidettä animesarjoista kannattaa kuunnella, ja mitä väliä ihmisten mielipiteillä ylipäätään on. Sen jälkeen jatkettiin teemalla Otoko no to eli tyttöpojat. Se oli tosi hauska! Luennolla sai tutustua alan kirjallisuuteen ja opin taas uutta hirveistä kasarisarjoista.
Siitä riennettiinkin sitten kohti ECC-karsintoja. Olin ekaa kertaa seuraamassa cosplaykisoja. Taso oli, no, tasokas, mutta kilpailun voittaja erottui kyllä edukseen heti alussa. Esitys oli koskettava, ja kilpailija esitti erilaisia tunteita eleillään taidokkaasti. Puhumattakaan siitä asusta sitten, joka oli komea. Hall Cosplayssa taas suosikkini oli Haru Kissojen valtakunnasta, ja toisen sijan hän nappasikin. Onnea voittajille!

Tässä lähikuvaa hattusestani. Söpö, vaikka itse sanonkin. Halusin mekon puna-valkoraidalliseen printtiin mätsäävän hatun, ja hauskaa tämän teko olikin.


Kisojen jälkeen juoksin Matkalle Japaniin-keskustelupiiriin. Siellä oli mukavaa jutustella Japanin matkailusta, kuunnella maassa jo käyneiden kertomuksia ja vinkkejä ja jakaa haaveitaan. Ja sitten olikin iltabileiden vuoro. Osallistuin niihinkin ekaa kertaa, hauskaa oli! Kuuma tuli, siis tosi kuuma, hikoilin loputkin meikit pois, mutta viuhkan ja kylmän kaljan ansiosta olo oli siedettävä ja oli niin kivaa, etten hirveästi välittänyt räjähtäneestä ulkomuodostani, vaan tamppasin puolille öin. Mietin joka coniaamu, ettei ole mitään järkeä tehdä meikkipohjaa kun hikoilen sen pois ekan kahden tunnin aikana, mutta päätin edes yrittää siloitella aina itsepintaisesti kiiltävää naamaani. Voimakkaasti rasvoittuva ihoni on totta tosiaan raivostuttava. En viitsisi käyttää yhtään paksumpaa meikkiä, sillä se vanhentaa ja korostaa kaikkia pieniä juonteita, mutta talvella kuivahkolle iholleni toimivat kevyet tuotteet ovat kesällä yhtä tyhjän kanssa. Kaiken huipuksi naamani on meikkaamisen jälkeisenä aamuna näppylöillä, vaikka olisin pessyt meikit huolellisesti pois. Ostan säännöllisesti uudet meikit hygieniasyistä enkä unohda ihon kosteuttamista, joten en keksi tälle juuri muuta selitystä kuin sen viimeisen vitsauksen eli todella suuret ihohuokoseni, jotka imevät itseensä kaiken mahdollisen ja tukkeutuvat kevyestäkin meikistä. No, ihotyyppiään ei oikein voi valita, eikä kiinnosta satsata satasia kosmetologin palveluksiin, joten kai tämän kanssa on vain elettävä ja meikattava niin harvoin kun mahdollista. Opin lisäksi vuosia sitten, että erilaiset ihon"hoito"tuotteet (kemikaalipohjaiset siis) räjäyttävät naamani lopullisesti, joten pesen pelkällä vedellä ja tarvittaessa meikinpoistoaineella. Lisäksi kuorin kerran viikossa kevyesti suolalla, joka tekeekin oikeasti hyvää lärville.

Tässä lähikuvaa mekkoni printistä. Se on Timeless Treasuresin ja jenkeistä tilattu. Kangasta jäi vielä hirmuisesti, mekko nieli yllättävän vähän, joten varmaan loihdin tästä vielä jonkin kermakakkuhameen. Kuvan tarjosi Google.


Sunnuntaina olikin sitten viimeinen conipäivä, joka alkoi cosplayesityskilpailulla. Siellä sai nauraa itsensä kipeäksi, ja voittajat - Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet -olivat mahtavia! Itsekin Pokemon-pelejä pelanneena tämä esitys oli erityisesti mieleeni, yksinkertaisesti nerokas :D Poikien lataama video:



Heti sen jälkeen oli AMV-kilpailun vuoro. Oli todella vaikeaa valita parasta videota kaikkien joukosta, olisin tahtonut äänestää kaikkia! Ääneni meni lopulta Vajukkien päivällisviihteelle. Nauroin niin, että meinasi tulla nestehukka siinä kuumuudessa. Musta huumori on parasta! Yleisöäänestyksen ja huumorikategorian voittaja oli Oops Eren did it again. Kiitos näiden kahden, en voi katsoa Attack on Titania vakavalla naamalla :D Koko sarja oli itse asiassa täysin uusi minulle ennen conia, päätin sitten niitä cossaajia (joita muuten oli paljon) ihmeteltyäni ottaa selvää siitä. Kolmas mieleen jäänyt video oli tuomareiden suosikki, ja se olikin niin komea, että meinasin ensin äänestää sitä. Liitän sen tähän:



Tässä kuvaa sunnuntain asustani. Päädyin uuten korsettiini sekä mahtavan muhkeaan tutuun. Oli tarkoitus esitellä se myöhemmin siihen kuuluvien tamineiden kanssa, mutta se sopi niin hyvin pinkin kanssa että päätin ulkoiluttaa sitä Desussa. Se on oikeasti ihan valtava, olo on takuuvarmasti kuin prinsessalla. Tutu on takaa vähän pidempi, siinä on sellainen pyrstö, mutta tylli takkuuntuu kyllä niin ettei se pysy suorana. Käytin tässä sekä pehmeää että karheaa tylliä, uskoisin että ongelma poistuu ensimmäisen pesun jälkeen kun karhean tyllin tärkki häviää ja lakkaa vetämästä huntutylliä puoleensa. Tämä on livenä niin pimeä hame, että kerää kyllä katseita jopa Desuconissa :D Tukka oli jo kerennyt haalistua viikonlopun aikana, oli paljon kirkkaampi perjantaina.
Kuvaaja: Kyuu Eturautti


Kisojen jälkeen ei ollut enää ohjelmaa, joten päätin vielä käväistä Cafe Ichigossa syömässä herkullista suklaakakkua. Meidot ja butlerit olivat oikein herttaisia :3 Hinnat ovat aika korkeat, mutta kokemuksena tuo oli kyllä kiva. Sitten riensinkin päättäjäisiin, jossa Desu julistettiin päättyneeksi. Ehkäpä ensi vuonna menen uudestaan!


Hääpuku valmistuu ensi viikolla, mutta kaasontamineet ja velvollisuudet vievät vielä oman aikansa. En siis taas toviin päivittele ompelujuttuja, paitsi ehkä työprojekteista. Oikeastaan Desuviikonloppu oli ensimmäinen ns. oikea vapaaviikonloppu ties miten pitkään aikaan, jolloin ei tarvinnut ajatella ollenkaan työasioita. Olen hyvin pitkälti 7 päivää viikossa kiinni työjutuissa tai muissa kiireissä - jos en ompele, vähintäänkin suunnittelen. Ja vaikkei kotona eikä etenkään vapaapäivinä tarvitsisi miettiä työpaikan asioita, teen niin silti. Sieluni on jäänyt niin kiinni puvustoon, että suunnitelmien pyörittelemättä jättäminen on jokseenkin mahdotonta :D Ja hyvähän se toki on, sillä virkaani kuuluu aika paljon vastuuta. En voi unohtaa töitäni tai asiakkaita, viimeistään maanantaina (joka on aina virallinen vapaapäivä ja viikonloppuni) on aika kaivaa bisneskalenteri esiin ja tarkistaa asioita. Lisäksi halloween on pukuvuokraamossa vuoden kiireisin aika, joten siihen täytyy alkaa valmistautua jo kesän aikana (mistä en ole yhtään pahoillani, kauhujuttuja harrastaisi mielellään useamminkin). Tämä blogin pitäminen on kyllä niin hauskaa, että jos jotain kerrottavaa ja näytettävää tulee kiireen keskellä, jaan sen varmasti kanssanne!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Haaveilua, osa 1

Blogini julkaisutahti tulee olemaan kesällä vielä vähän normaalia hitaampi, sillä nyt häät painavat päälle. Puvun valmistus venyi, sillä vannehameen tilaus vei aikansa ja on ollut pientä ongelmaa aikataulujen yhteensovittamisessa, teenhän 6-päiväistä työviikkoakin. Onneksi jäljellä on enää puvun helpoin ja nopein osuus, joka valmistuu varmasti parin viikon sisällä, ja häihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Kaiken huipuksi olen niin hyvä organisaattori ja aikatauluttaja, ettei morsiamella ole hätää käsissäni :D Voisin olla ammattikaaso, ei tämä hullumpaa ole. Oma kaasonmekkonikin asusteineen on oikein hyvässä mallissa, sen tekee parissa illassa valmiiksi. Päätin että viimeistelen sen vasta paria viikkoa ennen häitä, sillä tapanani on laihtua kesällä ja mekko tuntuu jo nyt vähän reilulta.
Ajattelin siis tehdä ompelupostauksia odotellessa pari hömppäpäivitystä, joissa latelen kiinnostuksenkohteitani, haaveita ja kaikkea, mistä ammennan inspiraatiota vaatteisiini. Näissä ei oikeastaan ole mitään tolkkua, ovatpahan vain asioita joista pidän. 

Pukuhistorialeffat 

No ne. Pukuhistoria on lähellä sydäntäni, ja valitsen usein katsomani leffat pukujen perusteella. "uu, onpa hienoja helmoja, ehkäpä katson tämän!" 

Sofia Coppola: Marie Antoinette. Yksi suosikeistani!

The Duchess. Tosi surullinen pätkä, mutta puvut ovat ihania!

Upea Cate Blanchett elokuvista Elizabeth ja Elizabeth: Golden Age.

Molière! Komedia, josta ei tragedian aineksiakaan puutu. Oikeastaan naisten puvut ovat aika hutaistuja (ei kunnon alushameita ja niissä on vetoketjut, eivät todellakaan sovi leffan ilmeeseen) mutta elokuvana suosittelen ehdottomasti!

Moll Flanders, yhden naisen selviytymistarina 1700-luvulla. Tämä kestää muistaakseni lähes neljä tuntia, mutta tylsää ei ehdi tulla :D

Breath of Scandal. Tämä 60-luvun elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun Wieniin. Autot oli jo keksitty, mutta puvut olivat vielä hienoja.
Punk 

Tämä on elämäntyylini. Mitä se oikeastaan on? Itselleni ehkä eniten sitä, että osaan pitää puoleni enkä pelkää olla sitä mitä olen. Unohtamatta sitä musiikkia ja tyyliäni, jonka kulmakivi on tietääkseni kaupungin korkein keesi (otan haasteita vastaan! Tällä hetkellä pituutta on 35cm eli saan näppärästi pyyhittyä pölyt katosta. Ei mikään maailman korkein todellakaan, mutta niin pitkä ettei kohta kädet riitä pystyttämiseen). Näytän todennäköisesti täysin naurettavalta muiden punkkien silmissä hörhelöineni, mutta se taitaakin olla jutun juju :D Jos haluan pukeutua rokokoomekkoon, minähän pukeudun enkä pyytele anteeksi yhdeltäkään tyylipoliisilta, jonka mielestä en tajua punkista mitään. Heitän vaan kermaleivoksella.
 Olen tässä vuosikausia himoinnut prätkärotsia johon voin tuskalla ja työllä hakata tuhatkunta niittiä. Harmi vaan, ettei sopivaa tule ikinä vastaan kirppareilla. Mutta ehkäpä rahalla sellaisen voi joskus ostaa nahkaliikkeestä. Ja kun on pitkään ehtinyt pyöritellä suunnitelmia päässäni, onkin rotsin teko sitten kiva aloittaa heti. Ne ovat siitä hienoja, ettei kahta ihan samanlaista ole! 







Bileet 

Neljännesvuosisata kilahti lasiin tällä viikolla. Sen kunniaksi pidän elokuussa kavereilleni kolmannet rokokoobileet, jotka ovat tällä kertaa myös naamiaiset. Koska rokokoo on aika hankala teema vieraille, pukeutumisensa teeman saa kukin valita itse. Kemuista ei tule kakkua ja karkkia puuttumaan, ja illan kuningatar heiluu taas puolimetrisissä strutsinsulissaan ja valtavassa panierissaan. Kuvia molemmista edellisistä bileistä, olkaa hyvät!













Japanin kieli ja muut maahan liittyvät jutut

Olen opiskellut japania muutaman kuukauden, sillä tarkoitus olisi matkustaa sinne viiden vuoden päästä. Nyt osaan hiraganat ja vähän kielioppia. Seuraavaksi opetettelen katakanat ja siirryn sitten kanjeihin. Oppimiseni on todella hidasta sillä muistamisen taitoni on heikentynyt niin, ettei välillä meinaa tulla mitään, mutta painan vaan sinnikkäästi eteenpäin. Oppimisvaikeuksissa on se hyvä puoli, että voi tosissaan olla ylpeä itsestään kun huomaa osaavansa lukea hiraganoilla kirjoitettua tekstiä, vaikkei vielä osaisikaan suomentaa sitä. Nykyaikana saa kivaa apua tietokoneesta ja IMEstä, kun voi kirjoittaa kana-merkkejä myös koneella. よし!Välillä sitä ihmettelee, että miksi on tällaisen urakan itselleen ottanut, mutta se tuntuu palkitsevalta ja on mukavaa ajanvietettä hiljaisiin hetkiin. En tiedä, onko kielestä mitään todella konkreettista hyötyä matkan lisäksi, mutta osaaminen tuskin haittaakaan tekee.

Odottelen Desuconia innolla. Pääsin mukaan aivan viime hetkellä, kun minulle tarjottiin lippua. Pakkohan se oli ostaa, vaikken alunperin aikonutkaan osallistua :D Muut kesähaaveeni festareineen kaikkineen nimittäin kariutuivat pienen talouskatastrofin takia (liikaa hammaslääkärilaskuja ja kissan eläinlääkäri, au), mutta tähän on onneksi varaa. Ja Desussa on tänä vuonna niin paljon hyvää ohjelmaa, että tahtoisin conin olevan kuusipäiväinen! Aion ehdottomasti mennä kuuntelemaan jotain verta ja suolenpätkiä-luentoa (siis kauhujuttuja mangassa ja animessa), kimonopajaan (siellä saa pukeutua kimonoon! Kuin siistiä! Jos näin isoille siis on kimonoja tarjolla, mutta ainakin pääsen katsomaan ja opettelemaan vierestä), seuraamaan Eurocosplay-kisoja, juomaan teetä ja seuraamaan niin monta luentoa kuin vain ehdin. Aiheet ovat todella mielenkiintoisia, en haluaisi jättää yhtään väliin. En cossaa nyt mitään, mutta ompelin uusia vaatteita joululahjakankaista. Jos rahatilanteeni kohenee syksyllä, voisin ehkäpä Frostbiteen tekaista jonkin cossin. Ruumiinrakenteeni vaan asettaa omat haasteensa, mutta ainakin voisin olla Muumien Mörkö :D Esther Blanchett Trinity Bloodista kiehtoo myös. Olen vähän suuruudenhullu ja renessanssikuningattaren puvussa olisi ainakin tekemistä, vaikkei hahmo todellakaan vastaakaan muotojani ja saan sitten rekallisen pyhää läskivihaa niskaani. Mutta ainakin asu olisi hyvin ommeltu, ellei minusta puvun kantajana voisi sanoa mitään positiivista :D