sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mad Dressmaker

Tänään juhlittiin äitienpäivää, ja päätin ulkoiluttaa uutta Ihmemaa-mekkoani. Oli tarkoitus esitellä se vasta kaverin häiden yhteydessä, mutta kun kerran kotona kävin, tulin siihen tulokseen että voin yhtä hyvin kuvauttaa sen pikkuveljelläni tänään (kiitos, kun jaksat aina kuvata tankeroa, kranttua isosiskoasi). Kävimme kreikkalaisessa ravintolassa syömässä ja nautiskelimme sen jälkeen äidille leipomaani appelsiinisuklaakakkua. Nam!
Liskobolerokin pääsi mukaan, tuleehan siitä hiukan Herttarouva mieleen :D Tuo kaulusmalli vaan miellyttää silmääni erityisesti, kuten kaikki renessanssi/pukuhistoria ylipäätään-vibainen.


Olen nyt sitten brändihorokin vielä. Ostin talvella Angelic Prettyn laukun, vaikka aikoinaan vannoin, etten varmasti maksa naurettavia summia muovisesta laukusta. Mutta tuon sainkin edullisesti käytettynä, joten ideologiani ei tullut tässä vastaan. Ristin sen Karvamonsterilapseksi, pitäisi vielä tehdä sille silmät. Sitten se näyttäisi ihan hymyilevältä! Vai poltetaankohan minut roviolla, jos kehtaan häpäistä pyhän AP:n?
Pyörittelin mekon mallia päässäni pitkään, halusin tehdä jotain muuta kun perussuoran helman. Päädyin sitten väsäämään kellohameen kaavasta tuollaisen nousevan-laskevan leikkauksen, josta pidän kovasti! Epäsymmetriset helmat ovat kivoja, kun alushameiden kanssa voi pelata. Pitäisi kyllä tehdä pari sellaista hienompaa ulkonäköalushametta.


Mekossa on olkaimet kiertävät ja helmaan päättyvät pitsit. Pitsi on sellaista kivaa, johon voi pujottaa nauhaa. Sen reunoissa on kruunuja! Ja rusetti tottakai, edes yksi sellainen pitää olla joka koltussa.
Olen kyllä ihan onneton hyvännäköisten koordien kasaamisessa. Onnistun tunkemaan kaikkea liikaa, tai sitten kokonaisuuteni jäävät pliisuiksi. Tässä mättää kyllä ihan kaikki: kiiltävän ja mattapintaisen materiaalin sekoittaminen, liikaa elementtejä ja väritasapaino päin petäjää. Printti itsessään on sen verran levoton, että olisi vaan kannattanut pitää asiat yksinkertaisena.




6 kommenttia:

  1. tosi kaunis menno ja rakastuin tuohon boleroon. Juurikin tuon kauluken takia, nam! Kunnon "Evil Queen" kaulus :D

    VastaaPoista
  2. Kiitosta! ^^ Olen siihen itsekin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  3. Ihana asu ❤ Mekko on tosi veikeän muotoinen, erikoinen helma toimii! ^__^
    ..ja voi että tuo bolero..uuuuh!! *kuolaa* Ilmoittautuu myös toinen historiallisten asujen höpöilijä. :P

    Tee ihmeessä karvamonsterilapselle silmät, tulee varmasti tosi söpö! Ihan sama mitä jotkut elitistit höpöttelee, onneksi kaikki lolita-henkiset ihmiset ei ole ihan niin pilkuntarkkoja. Brändistä ei todellakaan tarvitse maksaa itseään kipeäksi, nauran päin naamaa noille hinnoille mitä pyydetään..pah..en varmasti maksa! Tonkimalla oikeita mestoja, voi löytää käytettyjä vaatteita muutamalla kympillä, ainoa oma uusi brändituote on päivänvarjo, sekin alennusmyynnistä. :D

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kehuista! Olen ihan hämilläni kun tänne eksyy kaikenlaisia kaunokaisia kommentoimaan :D Olen omia asujasi joskus tainnut ihastellakin.

    Brändituotteiden hinnat ovat kyllä mielestäni ihan perusteltuja niissä tapauksissa, kun aikuiset ammattilaiset ompelevat vaatteet nälkäisten kiinalaislapsien sijasta. Sen pari satasta unelmieni mekosta voisin kyllä maksaakin, onhan printtien suunnittelussa ja kankaiden teettämisessä oma työnsä siinäkin. Mutta joo, laukku saisi kyllä olla aitoa nahkaa ja täynnä jotain perhanan lehtikultakirjailuja että siitä maksaisin saman verran! Vaikka tuon yhden laukun perusteella voikin sanoa, että siinä käytetty muovi on jostain ihan toisesta maailmasta ketjuliikkeiden 20e laukkuihin verrattuna, se on silti muovia eikä tule kestämään kulutusta (saati sitten paranemaan vanhetessaan) toisin kuin aito nahka.

    Erilaiset netissä sijaitsevat osto/myyntipalstat ovat kyllä mainioita löytöjen tekemiseen! Jos tuo laukku sattuisi häviämään baarireissulla, ei itkettäisi niin paljoa, kun en sentäs maksanut siitä täyttä hintaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sellainen täydellinen unelma tulee vastaan, siitä voisi kyllä maksaakin. On sitä joskus säästänyt ensimmäiseen korsettiinkin yli 200e. En kyllä koskaan siitä luovu, oli sellainen sijoitus! x)

      Musta tuntuu, että uskaltaa käyttää vaatteita paremmin, kun ne on käytettyjä, ehkä jossain minimaalinen tahra tai joku muu vika. Ei ole niin maailman loppu, jos sille käy jotain..sama omatekemien kanssa, vaikka niillä onkin ihan erilaista arvoa itselle. Toinen juttu on brändikamat, kun niillä on rahallista jälleenmyyntiarvoa, vaikka mistään ei raaskikaan luopua. :D

      Poista
    2. Mulla on ihan sama käytettyjen vaatteiden kanssa. Himoitsin yhtä Mercyn mekkoa tosi pitkään ja kun lopulta käytettynä löysin, siitä tuli sellainen rymykolttu, jonka kanssa juoksen keikoilla ja baarissa ja jota en varo yhtään. Itse tehdyt taas on eri juttu, ainakin nuo printtihommat - kun eteen tulee SE kangas, josta nappaa viimeisen erän ja tekee siitä kovalla vaivalla jotain, sitä ei uskalla kohdella miten sattuu. :D Kiinnyn ihan liikaa itse tekemiini vaatteisiin, onneksi niitä alkaa olla niin paljon että on muut lohduttamassa jos yhdelle käy köpelösti!

      Poista