sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tutujen aika

Kaikki söpöimmät tutut löytyvät lastenosasolta tai ovat balettikamaa ja maksavat pienen omaisuuden. Rakastan tutuja, joten tällehän piti tehdä jotakin! Monet äidit tekevät näitä lapsilleen, löytyypä jenkeistä useampi näitä työkseen mittatilauksena tekevä kauppiaskin. "Trashy tutut" ovatkin oikeita taideteoksia, ja niin kivoja tehdä! Tutun idea on olla sotkuinen ja revitty, joten tämä päällä uskaltaa lähteä vaikka pittiinkin tappelemaan. Ei haittaa jos tutu repeilee tai sille käy vahinkoja, sitten se on vieläkin coolimpi!
Tein niitä tällä erää kolme. Kaikista suurin yksilö on vielä kuvaamatta, mutta sillä on vähän niin kuin oma teemansa, joten haluan esitellä koko puvun kerralla sitten myöhemmin.
Ei, en ole liian vanha pomppimaan pitkin katuja jättikokoinen tutu päällä. :D

Tässäpä ensimmäinen tutu. En osaa sanoa tarkkaan miten hirveästi tylliä tähän upposi, mutta määrä huitelee jossain kymmenessä metrissä. Käytin sekä tyllinauhaa (joka loppui kesken) että ihan kangasta, joista nauha valitettavasti on kiiltävämpää. Onneksi luonnonvalossa eroa ei hirveästi näe. Nämä ovat hirveän ihania korsetin kanssa, joten samalla sain parempaa kuvaa vihreämustasta korsetistani - nyt kun sain sen korjattua istuvammaksi. Ja hyvä siitä tulikin!


Kyllä, se on melkoisen pöyheä. :D Siis ihan itsessään noin iso, alla ei ole minkäänlaista alushametta. Tämähän toimii loistavasti panierinakin rokokoomekkojen alla. Minulta pääsi innostunut hihitys, kun sain tämän ekaa kertaa päälleni. Olo oli kuin prinsessalla!
Kuvanlaatu taas täysi kymppi, minun pitää OIKEASTI ostaa kamera, jolla saa kuvattua sisätiloissa.

Toinen tutu on tehty osin kierrätysmateriaaleista ja on melkoisesti hillitympi kooltaan. Ajattelin sitä alunperin itselleni, mutta tylli loppui kesken ja vyötärönympärys jäi itselleni liian pieneksi. Eräs ystäväni antaa siis sille kodin, jos vaan koko on sopiva hänelle.


Hyviä uutisia ei-käsityöihmisille: jos saan yrityksentynkää käyntiin jossakin vaiheessa elämää, aion ehdottomasti tehdä näitä myyntiin. Pitää vain löytää se oma tyyli tutujen tekoon (niitä on monta, olen nyt kokeillut kolmea) ja kehitellä jotakin, joka erottaa omani kaikista muista maailman tutuista! Minusta myös aikuisilla on oikeus pukeutua valtavaan tyllihörhelöön ja pörhistellä ympäriinsä. 

Harmillista kyllä, en varmaan pääse perustamaan omaa toiminimeä toviin kaiken maailman kiemuroiden takia. Työtön ei saa harjoittaa yritystoimintaa, joten töiden päätyttyä (työni kestää maksimissaan pari vuotta) työkkäri sanoisi kovan sanan ja saisin aktiivisuudestani palkaksi puoli vuotta karenssia. Pitäisi oikeastaan olla vakituinen työ, jotta voisin harjoittaa sivutoimista yrittäjyyttä. Saan kyllä tehdä yksityishenkilönä jotain puuhaa, kunhan maksan toiminnastani verot (työttömänä en sitäkään), mutta verottajakaan ei pikaisella käynnilläni oikein osannut sanoa, miten paljon tosiasiassa saan tehdä ilman yritystä. Alv-raja on tietty yksi, mutta myös alle sen tienaavat voidaan laskea yrittäjiksi, jos homma on tarpeeksi ammattimaista. Saatan täyttää kyseisen kriteerin pelkästään sillä, että olen alan ammattilainen - mutta saan kyllä tehdä töitä lähipiirille, pienissä määrin. Verottajan mukaan oman ammattitaidon ylläpito ja pienelle yleisölle tekeminen on täysin sallittua. Netissä myynti on tavallaan ok jos jää alle alv-rajan ja maksaa tuloveroa, tavallaan ei, koska kyse on "suuresta yleisöstä". Ota tästä nyt selvää :D Menen hankkimaan lisää vastauksia joku päivä. 

Olen huvitellut suunnittelemalla erilaisia myyntiartikkeleja, ja haluan jonakin päivänä päästä tekemään niitä. Eihän niillä näpertelyillä suuria summia tienata, kun kohdeyleisökin on melko pieni. Mutta tämä onkin jo enemmän elämäntapa joka tuottaa suurta iloa, eikä tienaaminen ole ensimmäisenä mielessä - vaikka jokainen jeni onkin tarpeen, sillä haluan viettää kolmekymppiseni Japanissa. Nipporin kangaskatu, täältä tullaan!