keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Alku

Mulla oli viikon joululoma, jolloin yritin kovasti tehdä ompeluksia, mutta löhöilyksihän se sitten meni. Mutta en viitsi olla liian ankara, eihän mulla ole yhtään paria päivää pidempää vapaata ollutkaan siitä lähtien, kun työt aloitin. Blogin pitäminen on ollut aika vaisua viime aikoina, pää on kyllä täynnä suunnitelmia mutten ole oikeen saanut mitään aikaiseksi. Mutta kyllä tämä tästä vielä lähtee uuteen nousuun, ja töissä olen sentäs saanut jotakin aikaiseksi. Olen täyttänyt kangaskaappiani, jota ehdin kyllä tyhjentääkin viimeistään työsuhteeni päättyessä (joka valitettavasti tapahtuu heinäkuussa). Ja sain aloitettua cossia Frostiin!



Tarkoitukseni ei alunperin ollut cossata, mutta sitten sain idean joka on niin hauska toteuttaa, että päätin alkaa viime tingassa töihin: hahmoni on Final Fantasy-peleistä tuttu pörröinen moogle. Se on talveen sovellettavissa ja sen verran yksinkertainen, ettei tarvitse hikoilla ja panikoida. En siis aio tehdä fursuitia, vaan ihmishahmoisen mooglen. Ompelen valkoisen mekon jonka asustan siivillä, korvilla, pompomilla ja muulla mooglemaisella. Aloitin jo askartelemalla siipien pohjan (vielä vähän maalia ja metallihäkkyrä niin se olikin sitten siinä) ja pompomin. Värimaailma vaatii multa melkoista rohkeutta, sillä en ole käyttänyt vaaleita värejä sitten lapsuuden. Mutta se on ihan kiva juttu, sillä en tosiaan cosplayn ja pukuilun lisäksi keksi yhtäkään muuta tilannetta, jossa valkoiseen suostuisin pukeutumaan.

Tästä se lähtee!
En ole ennen cossannut yhtikäs mitään, joten siinäkin mielessä vähän jännittää. Olen aikaisemminkin tainnut mainita, että kokoiselleni sopivan hahmon löytäminen on vähän haasteellista. Keksin kyllä vaikka miten monta kun lähdin tosissani penkomaan, mutta vain pari on tosissaan kolahtanut ja päätynyt to do-listalle (siis sitten kun on enemmän aikaa, rahaa ja intoa näpertää). En välitä tippaakaan siitä, miten lähellä hahmo ja cossaaja todellisuudessa ovat toisiaan koon suhteen silloin, kun kyse on muista. Enkä voi sanoa pitäväni siitä ajattelutavasta, että taitava ompelija ja proppien askartelija on automaattisesti huonompi kuin muut siksi, että sattuu olemaan painavampi tai lyhyempi tai mitä hyvänsä. Mutta itseni suhteen olen luonnollisesti kriittisempi ja vaikka normaalioloissa viihdyin omissa nahoissani mainiosti, on cosplay ihan eri juttu - ei sitä ihan niin vaan valita niitä vaatteita ja värejä, jotka sopivat vartalolleni. Koen myös kasvonpiirteeni, ilmeeni ja yleisen habitukseni sopimattomiksi hyvin moniin hahmoihin - yksi harvoista joissa todennäköisesti oikeasti olisin hyvä, olisi Disneyn Herttakuningatar :D Olen aika hilpeä tyyppi, mutta kuulemma näytän lähes aina tuimalta ja ylväältä.

Hengästyttävän upea Alexander Henryn After Dark. Ostin tätä jaardin. Pelottaa leikata tätä D: Se on niin täydellinen.
Haaveilen siitä, että voisin tehdä monta kuninkaallista cossia ja täyttää vaatekaappini puvuilla, joita käytän tasan pari kertaa, jotka maksavat enemmän kuin kaikki käyttövaatteeni yhteensä ja joiden takia valvon öitä, vuodatan verisiä kyyneliä ja kiukuttelen, kun en löydä juuri oikeansävyistä pitsiä. Monet pitävät cossaajia pähkähulluina mm. edellä luettelemieni seikkojen vuoksi, niin pidin itsekin kymmenisen vuotta sitten kun aloin tutustumaan harrastukseen, mutta opin enemmän ommeltuani ymmärtämään, miksi kaikki se vouhotus ja itsensä kiusaaminen vaan on niin hauskaa! Käytän normivaatteidenikin suunnitteluun ja juuri oikeiden materiaalien metsästykseen ihan hävyttömän paljon aikaa ja olen useamman kerran meinannut repiä perseeni, kun haluaisin kovasti jonkun vaatteen kaveriksi tietynlaista pitsiä tai korun, jota ei sitten ole olemassakaan. Cosplayssa ei siis oikeastaan ole mitään uutta. :D

Glitteritaftia eurokankaasta. Väri on sellainen tummin mahdollinen violetti, aika ihana!
Tahdon siis toivottaa itselleni erinomaista ensimmäistä cosplayta ja toivoa, että ensi vuonna saisin jonkun astetta kunnianhimoisemman projektin edes vireille. Ja kaikille lukijoilleni toivotan hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Can you smell the witch?

Halloweenasuja töihin suunnitellessani huomasin yhden selvän puutteen: niissäkään ei ollut yhtään XL-kokoista. Päädyin tekemään melko klassisen noitamekon, sillä samantyylisiä organzahetalejuttuja on koko rivi pienemmässä koossa. Meiltä myös löytyi violettia ja mustaa samettia, jotka olivat omiaan tätä mallia ajatellen.
Tämän tekeminen oli tosi yksinkertaista, helma ja hihat ovat pelkkää neliötä ja sopiva yläosan kaava löytyi valmiina varastosta. En välittänytkään jäädä nyhräämään, usein työjutut syntyvät yhdessä hujauksessa. Reissuun mekko ei vielä lähtenyt, mutta nyt on taas yksi pukuhuoli vähemmän!




Viime aikoina olen ollut vähän laiska omien ompelusten kanssa. Sain kyllä uuden, uljaan alushameen ja jälleen yhden tutun tehtyä. Aloittelin myös sen kaveriksi sopivaa korsettia, sen esittelen viimeistään Desucon Frostbiten aikoihin. Harkitsin cosplayta coniin, mutta aika ja rahatilanne eivät ihan anna myöten. Ehkä vielä joskus! 
Perjantaina olinkin viihteellä uuden tutuni kanssa, käytiin ensin työporukan kanssa syömässä ja sitten lähdin riekkumaan baareihin ystävättäreni kanssa. Löysin aivan täydellisen korsettipaidan Ginasta! Ostelen melko vähän vaatteita halpiskaupoista ihan sen eettisenkin puolen takia, mutta aina välillä löytyy jotain mitä ei vaan voi ohittaa. Tuo on paras vyötärökorsettien kanssa, mutta toimii loistavasti myös kokokorsettien kanssa - lisäksi se tarjoaa suojaa korsetin kainaloille, kun hikoilen välillä reippaasti. Olin btw erittäin tyytyväinen tukkaani perjantaina. Tuo "kasarirokkikeesi" on melko vaivalloinen laitettava verrattuna niihin malleihin, joita harrastan useimmiten: perinteinen luotisuora ja sotkuinen torttu. Se vaatii paljon enemmän asettelua ja näpertämistä, ja oma keesini on turhan ohut - lopputulos saisi olla paljon pörröisempi ja muhkeampi. Mutta on se vaan onnistuessaan niin hieno, että innostun aina välillä kokeilemaan! 




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Madame Red

Nyt olisi taas vuorossa työjuttuja. Puvustosta uupui kapakkatyttö, joten sellaisen suunnittelin. Tämä tuli juuri sopivaan aikaan, sillä yksi tämän vuoden suosituimmista pikkujouluteemoista on villi länsi. Puhuin eräässä aiemmassa postauksessani hienosta punamustasta raitakankaasta, josta ajattelin tehdä merirosvopuvun. No, sellainen tästä tulikin - tämä sopii yhtäläisesti sekä sekä piraatille että saluunaneidolle asusteita vaihtamalla. Puvusta tulikin heti suosittu, se on koko ajan vuokralla. 

Suunnittelu- ja kaavoitustyö on omaani, mutta työharjoittelija ompeli korsetin ohjauksessani. Hän ei sitä välttämättä pääse koulussa koskaan tekemään, sillä vaatetusalan opinnot Lahdessa ovat muuttuneet aika radikaalisti. Päätin siis olla harvinaisen kiltti ja ulkoistaa mielipuuhani. Pyrin muutenkin olemaan mahdollisimman reilu työharjoittelijoille ja hemmottelen ne sitten pilalle. Niitä iänikuisia silittämisiä ja korjausompeluita on aina, välillä pitää tehdä jotain hauskaakin! 

Korsettia ei ole tehty mitoilleni, vaan se on tehty melko standardimaisesti 80cm vyötärölle, jotta sopii mahdollisimman monen kokoiselle. Aikomukseni on tehdä ainakin toinen korsetti, josta tulisi huomattavasti pienempi hoikkia naisia ajatellen. Pukujen kokojen valitseminen onkin aina yhtä arpomista, sillä ikinä ei voi tietää minkä kokoinen ihminen haluaa juuri tietyn puvun. Nyrkkisääntönä meillä on kuitenkin se, että tehdään mahdollisimman paljon oikeasti reilun kokoisia vaatteita, sillä hoikille tavaraa on puvustossa valmiina jo aivan hirveästi. Mutta kunnon korsetit ovat sellaisia kestosuosikkeja, että niitä voi tehdä useamman kokoisen. Tämä yksilö on asianmukaisesti valmistettu jämäkistä materiaaleista ja tuettu teräsluin. Olkaimet saa irti. 

Hame on säädettävä ja siihen saa vaihtelua alushameita vaihtamalla. Paidassakin on säädettävät kuminauhat. Tämä raitakangas on aivan ihana! Sitä jäi vielä reilusti, joten pitänee miettiä mitä muuta siitä keksisi... Tavoitteenamme on keksiä puvuille nimiä palvelun ja oman työskentelymme helpottamiseksi, joten tästä tuli Kuroshitsujin hengessä Madame Red. Sopivampaa nimeä saa hakea! Väsäsin pisteeksi iin päälle vielä pikkuhatun punaisella strutsinsulalla.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Syksyn sydämiä

Mulle nakattiin haaste Elisabet Addamsilta. Tarkoitus olisi kertoa, mistä pitää syksyssä. Syksy on varmaan suosikkivuodenaikani, ellei kesää lasketa! Talvi on kaunis mutta välillä liian kylmä, ja keväisin olen kiukkuinen kuin talviunilta herännyt karhu. En tykkää yhtään, kun pimeyteen tottuneille verkkokalvoilleni heitetään aurinkoa ja kukkasia. Silmät vuotavat pilviselläkin säällä kun häikäisee niin pahasti, on yhtäkkiä liian kuuma, ihmiset ovat ällöttävän onnellisia ja pirteitä, olo on kuin vampyyrilla ja keväisin kaikki on yksinkertaisesti perseestä.

Mutta syksy! Kyllä! Olen silloin täynnä tarmoa ja motivaatiota. Olen hyperaktiivinen päivästä toiseen eikä unikaan meinaa aina maittaa, kun menen pahasti manian puolelle. Kylmä ja pimeä ja kuolevan luonnon kauneus pistävät todella vereni kiertämään ja olen enemmän elossa kuin normaalisti. Iso osa suomalaisista potee kaamosmasennusta ja tahtoisivat vain nukkua lämpimän peiton alla, mutta minäpä ärsytän kaikki hengiltä pukeutumalla kirkuvan pinkkiin tutuun ja pomppimalla ja höyryämällä milloin mistäkin. Kaiken kaikkiaan olo on kuin sellaisella tosi rakastuneella ihmisellä, joka katselee maailmaa sydänlasien läpi ja oksentaa sateenkaaria. Mä vaan olen sellainen vaikkei olisikaan mitään rakkausjuttuja. Joka ikinen syksy.

Nyt ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että on lunta (lue: sohjoa). Mutta tällä hetkellä rakastan loskaa ja maihareitani jotka suojelevat loskalta...


...dinohuppariani, joka pitää lämpöisenä...

Tämä on oikeesti niin lämmin, ettei voi käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella
...ihanaa teeastiastoani, jonka kaivan kaapista syksyisin...

En voi juoda mitään kuumia juomia lämpimillä keleillä, tulee vaan paha olo!
...ja ensi viikolla koittavaa Riston keikkaa! Ei nyt silleen syksyistä, kuuluupahan vaan just tähän syksyyn :D


Niin, ja toki niitä perusjuttuja. Luonnon värejä, kirpeää ja raikasta ilmaa, Halloweenia ja Guy Fawkesin päivää! 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

She's a pirate

Halloweenia on nyt juhlistettu ja harvinaisen kunnolla. Eilinen menikin sohvalla kauhuleffojen ja herkkujen parissa, vieläkin väsyttää :D Kuvia uljaasta puvustani, olkaa hyvät!

Korsetti, hameet, paita, kauluri, lantiohuivi ja rannekkeet: Minä itse
Rähinäremmi: lainassa töistä
Helavyö: kirpparilöytö
Avainkoru: Cybershop
Kolikkokoru: Kultasepänliikkeestä
Hattu ja laukku: eBay
Peruukki ja pussukka: Pilailupuoti
Pistooli: Aikoja sitten jostakin
Kengät: Demonia, kirpparilöytö





Nyöritin Zackini violetilla nauhalla joka ei todellakaan näy kuvassa. En tehnytkään kääntövarsia, tulin siihen tulokseen että ne tuskin kauheasti helman alta edes näkyisivät.


Tyksin hirveästi korsettini olkaimista. Mutta ne olivat tietysti liian löysällä ja roikkuvat joka toisessa kuvassa :D Tämä kuva olikin aika creepy, taidan arvata kuka selkäni takana oli mutta käsi näyttää sulaneen omaan käteeni kiinni!


Teknisesti ottaen piraatit eivät käyttäneet rähinäremmiä, vaan olkavyön ja tavallisen vyön yhdistelmää. Mutta tuo on niin komea yksilö, että pakkohan se oli ottaa mukaan. 
Tiesittekö, että piilukoilla ammuttaessa oli melkoisen suuri epäonnistumisprosentti? Loppuun kulunut piikivi, viallinen iskuri, tuuli, sade, väärä asento (sivuttain ampuminen ei käynyt päinsä, eikä myöskään pistoolin roikottaminen ylösalaisin), huolimaton lataus... Erään arvion mukaan oli jopa 15 prosentin mahdollisuus, että ase ei lauennut ollenkaan. Ei kuulosta ollenkaan kaukaa haetulta, kun miettii mikä kaikki voi mennä pieleen! Kaiken huipuksi aseen lataaminen kävi niin hitaasti, ettei se kesken taistelun käynyt päinsä. Siksi merirosvot kantoivat niin montaa ladattua pistoolia kuin vain mahdollista. Holstereita ei oltu keksitty ja parempi väki kanniskeli aseitaan puisissa laatikoissa (äärimmäisen epäkäytännöllistä), joten merirosvot kehittelivät tarkoitukseen sopivat olkavyöt. Yhdessä vyössä pystyi kantamaan kolmea pistoolia. Ja kun kahta vyötä kannettiin, sai kuusi laukausta. Paukkujen loputtua pistoolin periä käytettiin nuijina.


Käytin kauluriin, rannekkeisiin ja lantiohuiviin ihanaa kallobrokadiani. Halusin tehdä puvustani mahdollisimman rönsyilevän, joten haalin siihen kaikki killuttimet talosta. 




Olen korsettiin älyttömän tyytyväinen! Siitä tuli tismalleen sopivan kokoinen ja muotoinen. Halusin kokeilla vyötärökorsettimallia, joka nousee selästä, ja sehän onnistui ihan nappiin. Olkaimet saa irti, joten tästä saa hetkessä myös arkisemman näköisen. 


Turha varmaan mainita, että rommia tuli juotua. 
Morgan oli paras kaverini. 


En ole niin kova jätkä, että kittaisin kyseistä ilojuomaa suoraan pullosta (vaikka tuo vaalea Morgan melko pehmeää onkin, suorastaan toffeen makuista), joten Cuba Libre oli kova sana! Suosittelen kaikille rommin ystäville. Drinkki vaatii vain vaaleaa rommia, colaa ja limettiä. Ja on vielä hyvää.


Laukkuni saapui sopivasti Englannista ennen bileitä :3 Se on aivan ihana! Materiaali on kyllä pahvia, joten tätä ei kauheasti ulkoiluteta. Mutta palveli hyvin edes yksien bileiden yli ja oli hauska lisä asuun.


Tietysti söimmekin. Herttuatar oli väsännyt karmivan vihreän voileipäkakun, joka oli herkullista! 



Minä leivoin haamumuffinsseja. Nuo vuoat ovat aivan ihania! Niissä on suklaamuffineja, joiden päälle pursottelin vaniljakastikejauheella tömäköitetystä vispikermasta haamuja.



Isäntäväki tarjoili ei-niin-kamalia mutta kauhean hyviä riisisuklaita.


Kylliksi syötyämme ja juotuamme suuntasimme baariin, josta vasta nälkä ajoi kotiin aamukolmen jälkeen. Meininki alkoi olla hyvin humalaista mutta äärettömän hauskaa! :D Sitäpaitsi täytyyhän piraatin nyt vähän horjuakin, sopivan pöhnän ansiosta sisäistin roolini täydellisesti.
Toivottavasti kaikilla teillä oli hauskaa. Kapteeni ainakin julistaa tämän vuoden halloweenin onnistuneeksi!

Ps. Huomasitte ehkä, että mulla on lopultakin uusi kamera! Tästä eteenpäin blogihommien kuvaaminen on silkkaa iloa vain.



lauantai 18. lokakuuta 2014

Everyday is Halloween

Huhhuh, elämässä on tapahtunut kaikenlaista joten bloggaaminen on hiukan jäänyt. Töissäkin alkaa kohta kunnon hulinat, halloween on aika rankkaa aikaa pilailupuodin tädille. Mutta sentäs mulla on hyvä boogie päällä puvun suhteen! Ajattelin tässä vähän kertoa suunnitelmistani, kun en juuri muuta ole ommellut. Halloween on lempijuhlani!

Päätin olla merirosvo. Se on hyvin perinteinen ja käytetty asuvalinta, mutta ei siihen vaan ikinä kyllästy! Halusin tehdä puvun, joka on yhdistelmä "aidon" näköistä merirosvoa ja naamiaispukua. Jotkut naamiaisasut teen hutaisemalla kertakäyttöä ajatellen, mutta tästä päätin tehdä mahdollisimman kestävän, jotta sitä voisi käyttää vuodesta toiseen. Budjetti oli rajallinen, mutta haalin kangaskaupasta, ebaysta ja kirpputoreilta niin paljon osia ja materiaaleja kun vain kehtasin. Nyt pukuun on valmiina tai puolivalmiina kaksi hametta, korsetti, paita, hattu, laukku, kaulakoru, vyö, peruukki, rannekkeet ja saappaanpäälliset sekä kasa toistaiseksi irtonaista metallisälää. Kotoa löytyi ase, alushameet ja mukiinmenevät kengät. Töistä saan tarvittaessa lainaan toisen vyön. Puvun väriteema on musta-harmaa-violetti. Ruskea, valkoinen ja punainen ovat perinteisiä piraattivärejä, mutten ruskeaan ole kyllä järin viehtynyt eikä sen väriselle puvulle olisi juuri jatkokäyttöä. Nämä värit taas sopivat tyyliini joten voin käyttää puvun osia muutenkin. Olin jo lähellä ottaa mustan ja harmaan rinnalle punaisen, mutta sitten löysin aivan ihania violetteja juttuja. Onhan se nyt halloweenvärikin! Huonolla kamerallani en ala kuvaamaan, joten google tarjosi kuvat tähän postaukseen. Tällaista on odotettavissa:

En kestä miten upeaa kangasta tämä on *__* Pukuuni meni melko pieni osa, lopusta teen myöhemmin korsetin.

Pukuni valta-asemassa oleva kangas!

Täytyyhän rosmolla pitsiäkin olla.
Omat Zackit on kyllä kiilto"nahkaa", mutta kelpaavat. Katu-uskottavat piraattikengät olisivat vieneet perikatoon. Saappaanpäälliset pelastavat!

Tällainen löytyi laatikosta! Omani on hopeinen.

Kirpparilöytö: ketjuvyö




Hattu ei oikeasti (tietenkään) ollut ihan noin hieno, mutta söpö yhtä kaikki. 

Lempiosani koko puvusta! :D Olisin tahtonut arkun, mutten löytänyt yhtään järkevän hintaista, sopivan kokoista ja väristä.

Tilasin myös kasan kääntösalpoja korsettia ajatellen, mutta ideani meni vähän mönkään. Salvat olivat ensinnäkin väärän värisiä, toisekseen liian pieniä ja kaiken huipuksi yksi oli rikki, joten ne eivät välttämättä olisi riittäneet. Oli tarkoitus kiinnittää ne korsetin etumukseen, jossa ne toimisivat plansetin tavoin (hyvin paljon käytetty tyyli esim. steampunk-korseteissa), mutten uskaltanut ottaa riskiä salpojen koon takia. Entä jos ne murtuisivat kiristyksen alla? Kiinnittämisessä olisi lisäksi ollut aika työ. Suomesta ei saa erityisiä nk. nyöritysluita (lacing bones) joissa on valmiina reikiä, ja niiden tilaaminen jenkeistä maksaisi maltaita (postikulut vaihtelevat ja näissä ne tietysti olivat todella isot), joten olisin joutunut hakemaan rautakaupasta alumiinilistaa, mittaamaan salpojen välit, poraamaan listan täyteen reikiä ja sitten vasaroimaan salvat paikalleen sekä korsetin että listan läpi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta möhlimisprosentti on (ainakin mitä minuun tulee) aika iso - kun korsettiin on kerran tehty reiät, olisikin tosi kiva yllätys jos salpojen sisarniitit eivät pysyisikään paikallaan tai sattuisi jokin muu katastrofi. Niitit ovat niin lyhyitä, etteivät ne välttämättä riittäisi yltämään nätisti sekä alumiinilistan että paksujen kangaskerrosten läpi, vaan saattaisivat poksahtaa pois paikoiltaan. Huoh. Päätin siis säästää salvat ja askarrella niistä myöhemmin jotain muuta. Ehkä ensi kerralla saisin isompia ja uskaltaisin kokeilla tätä! 
Onneksi olin jättänyt itselleni pakotien. En ollut ommellut vielä korsetin etureunoja oikeaan asentoon, joten oli aika ottaa suunnitelma b käyttöön. Tämän seurauksena korsettini keskiedussa on nyt sauma, mutten jaksa jäädä itkemään sitä, koska noin muuten siitä tulee aivan awesome! 

Mitä lukijani suunnittelevat halloweeniksi?

perjantai 12. syyskuuta 2014

Rikkinäinen puhelin ja muita tarinoita

Päätin loppukesän ratoksi väsätä muutaman maailman helpoimman hamosen, joita kelpaisi käyttää myös töissä. Mulla on yleensäkin aika selkeä jaottelu vaatteideni suhteen: ne, joita voin käyttää arkisin ja ne, joita en. Jälkimmäisiä meinaa aina välillä syntyä liiankin paljon, joten pieni tasapainotus silloin tällöin tekee hyvää! 
Hamstrasin lempikangaskauppani alesta vaikka mitä ihanaa. Parhaita ovat nämä printtikankaat, joista sai käden käänteessä ihanan edgyjä ja näköisiäni hameita. En mitenkään osaa valita suosikkiani. Onko se hupelin...




...vai pokerinaama...




...vai purppurainen ihanuus täynnänsä lepakoita ja kattokruunuja?



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sut unessa kerran kohtasin

Kesällä valmistui tuorein työjuttu: prinsessa Aurora. En pyrkinyt tekemään tästä tismalleen samanlaista kuin esikuvastaan, mutta halusin puvun olevan tunnistettavissa. Käytin ystävätärtäni sovitusnukkena ja mallina. hän kun oli aivan loistava Ruusunen vaaleine hiuksineen. Idean pukuun sain varastossa pyörivästä pinkistä kankaasta. No, yleensäkin suunnittelen töissä tekemäni puvut kangasvaraston perusteella. Puvussa olisi pitänyt olla montaa eri säviystä pinkkiä, mutta käytin vain yhtä ja tein pepluminkin valkoisesta kankaasta. 


Puvun istuvuus oli sitten vähän niin ja näin: vyötärö kirraa hassusti ja hartialeveyttä oli "kaulusta" ajatellen ihan liikaa, ja kaiken huipuksi siitä tuli ystävälleni aivan liian suuri. Viimeinen moka oli kyllä tahallinen, sillä ystäväni on pieni ja meiltä kysytään useimmiten pukuja, joiden kokoluokka on noin 40. Siksi liioittelin mitoitusta ja viritin selkään nyörityksen, jotta se mahtuu parhaimmillaan n. M-kokoisille ja olettaisin, että hartialeveyskin on niillä mitoilla kunnossa. En ole ikinä tehnyt yhtäkään kiinteää yläosaa lasketulla hihanpyöriöllä, joten tämä kerta meni sitten harjoittelun piikkiin. Kangaskin asetti omat haasteensa, se on tällaisiin töihin hyvin jäykkää eikä jousta milliäkään. Parhaiten olisi toiminut aavistuksen joustava kangas, joka mukautuisi vartaloon paremmin ja hihatkin olisivat käytössä mukavammat. Vuoritin yläosan puuvillalla, jottei puku takerru ihoon kiinni. 

Kokonaisuus ei muuten ole hassumpi, ja puku on kyllä juuri niin satumainen kun sen toivoinkin olevan! Puvun valkoiset osat onnistuivat hyvin, muoto on hyvin lähellä alkuperäistä ja kaulus putoaa edestä kauniisti olkapäille. Toki kustannuksetkin jäivät minimiin, sillä kaikki foamia lukuunottamatta löytyi talosta. Tuota pinkkiä kangasta on töissä metritolkulla, ja olenkin huvitellut miettimällä seuraavaa prinsessaa. Tahtoisin tehdä Peachin! :D Työharjoittelija vastasi hameen ompelusta (pitäähän niillekin kivoja töitä keksiä, eikä ainaista napin ompelua), mutta kaavoitus- ja suunnittelutyö on omaani. Yläosan tein kokonaan itse. Korut on askarreltu kultakankaalla päällystetystä foamista.
Kuvat: Anne-Mari Kuronen