tiistai 17. joulukuuta 2013

All Hail Smaug! Vol 2

Viime keskiviikkona odotus päättyi ja päästiin katsomaan uutta Hobittia. Tykkäsin! Olin ahkera ennen ensi-iltaa ja askartelin sen boleron, josta jo puhuinkin. Siinä oli paljon näpertämistä, mutta aikaa itse ompeluun ei mennyt kuin muutama päivä. Sovitusversiota tein aika pitkään, sillä ajattelin pääseväni vähemmällä jos vaan otan jonkun valmiskaavan ja muokkaan sen sopivaksi. No, en päässyt. :D Se oli ilmeisesti trikoon kaava, joten jouduin määrittämään muotolaskosten paikat ja pistämään leikkaukset ihan uusiksi. Ja sen jälkeen piti tietysti tehdä vuorin ja kauluksen kaavat. Olisin selvinnyt urakasta nopeammin, jos olisin vaan piirtänyt alusta alkaen puvun peruskaavan ja kuositellut sen!


Kangas on jämätaftia rokokoopuvustani. Tukikangastakin oli kaapissa, joten tätä varten ei tarvinnut ostaa kuin satiinivinonauhaa. Bolero on pussiin vuoritettu. Vuorikankaana käytin ihan puuvillaa, sillä polyesteritafti vuoritettuna keinokuidulla tuppaa liimautumaan ikävästi ihoon kiinni. Lopputulos on tosi lämmin! Varsinainen talvibolero tästä syntyikin.


Kaulukseen sain idean jo opiskeluaikoinani, ja niiltä ajoilta omistankin yhden itse suunnittelemani, luokkakaverini toteuttaman takin, jossa on samantyylinen kaulus. Päätin kokeilla sen tekemistä itse, eikä se ollut yhtään hankalaa. Kyseessä kun ei ole taiteviivakaulus, vaan irtonainen lärpäke joka tikataan kerrosten väliin. Laskosten tekemisessä oli tietty oma hommansa, mutta se kävi nopeasti.
Vuorituksen teko vähän jännitti. Olen tehnyt tätä ennen yhden pussiin vuoritetun jakun, ja siitäkin on vuosia aikaa. Mutta sekin meni todella kivuttomasti! Ompelin hihansuut kerran kierteelle, mutta se oli nopeasti korjattu eikä muita kämmejä sattunut. Vuorin kaavoitus onnistui myös loistavasti, se ei vedä vaatetta ruttuun mistään eikä kiristä. Viimeistelin työn hiharöyhelöillä ja soljella.



En kuitenkaan säästynyt virheiltä. Vaikka sovitin huolellisesti ja lisäilin reippaasti väljyyttä, bolerossa on silti liian vähän selän leveyttä. Huomasin sen leikattuani taftin ja sovitettuani sitä ensimmäistä kertaa. Sille ei enää mahtanut mitään, harmi! Hihat ovat edelleen liian tiukat kädentien kohdalta, vaikka laajensin niitä ja lisäsin leveyttä hihoihin. Kaiken huipuksi huolellisesti sovittamani leikkaus ei asettunutkaan siihen mihin piti. Boleron tuli muodostaa ikään kuin kupit rinnan kohdalle, mutta se jäikin liian lyhyeksi... Päätin lisätä röyhelön kiertämään alareunaa, jotta bolero näyttää edes vähän pidemmältä. No, onneksi tämä yritys ei maksanut juuri mitään, ja lopputulos on ihan siedettävä. On tätä jo moni kehunutkin, mutta he ovatkin olleet ei-ompelijoita :D Kunhan jaksan vielä vähän muokkailla, omistan täydellisen boleron kaavan!


Kengät ovat Demonialta. Kerrankin puku, johon Transformersit istuvat mainiosti!


Studiokuviin en laittanut tukkaa, sillä toimin samalla mallina muissa tehtävissä eikä turkoosi keesini ihan istunut niihin. :D Ensi-illasta on kuitenkin yksi ystäväni ottama kuva, jossa näkyy harjani.


Ja loppukevennyksen tarjoilee Chlamydosaurus kingii, yksi maailman siisteimmistä otuksista. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

All Hail Smaug!

I will destroy your so called earth
My victory is your demise
Chaos, destruction, from beyond the stars
Death raining from the skies!

Show no mercy! Destroy! Destroy!
Show no mercy! Destroy! Destroy!

(Wednesday 13 - Hail Ming)




Uuden "mallistoni" ensimmäinen osa valmistui - juuri sopivasti ennen Hobitin toisen osan ilmestymistä! Kyllä tämä päällä kelpaa mennä leffaan ihastelemaan Smaugia.
Tilasin kankaan jälleen jenkeistä, printti on tällä kertaa Alexander Henryn. Suurena lohikäärmefanina tämäkin kangas on kuin tehty minulle. Printti on kerrassaan ihana! En yleensä hyväksy harmaata väriä vaatteisiini, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Lohikäärmeet olivat ihan liian suloisia vastustettaviksi. 
Katselin tätä jo kesällä 2012, mutta rahatilanne ei tyttökallokankaan ja Timeless Treasuresin lohareiden jälkeen antanut periksi - ja kun olisi antanut, kangas oli jo myyty. Sitä kuitenkin tuli pieni erä myyntiin viime kuussa, ja tällä kertaa onnesti! Tullikaan ei siepannut pakettia, vaikka olin ihan varma että niin kävisi tällä kertaa - en ole tilannut kangasta sen jälkeen, kun uudet tullirajat astuivat voimaan.



Mekko on tehty samalla kaavalla kuin edellisetkin, tosin nyt tein rypytetyt olkaimet halterneckin sijaan. Oli aikomus kokeilla tällaisia jo tyttökallomekkoon, sillä ne olisivat istuneet siihen hyvin - mutta päädyin kuitenkin siihen tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon. Mietin pitkään, ovatko ne liian söpöt lohikäärmeitä ajatellen, mutta päätin antaa mennä. Lohikäärmeethän OVAT söpöjä!
Mekko onnistui hyvin, olen siihen tyytyväinen. Tilasin myös pieniä lohikäärmekilluttimia, joista askartelin mekkoon sopivat korut. Yksi päätyi myös rusetin keskelle. Rusetissa on nepparikiinnitys, joten sen saa pois pesujen ajaksi.



Tilasin kangasta saman määrän kuin edellisiäkin, joten tästäkin on tulossa hame. Teen tällä kertaa vähän erilaisen. Jenkkilän kankaissa on ongelmana pakan leveys: se on useimmiten 112cm. Olen todennut sopivaksi helman ympärykseksi 140-150cm leveissä kankaissa kaksi kankaan leveyttä, eli vähintään 2,8 metriä. Joskus laitan 3,5 metrin edestä, eikä sekään tunnu liian paljolta. Pienemmälle tytölle riittäisi varmaan pienempikin määrä, mutta koska omistan lantiota 120cm edestä, haluan helmaakin reilusti. Olen mitoittanut kangastilaukseni niin, että hameeseen jää se kaksi leveyttä, mutta kapeilla kankailla se on liian vähän. Kyllä nekin hameet ovat kivoja jos ei laita liian isoa alushametta, mutta kun pidän isoista alushameista...
Tällä kertaa en siis taida tehdä samanlaista hametta kuin tyttökallosta ja toisesta loharista, vaan teen kankaasta röyhelöitä tai jotain. Saa nähdä mitä keksin! Tulossa on myös bolero, jonka olen suunnitellut lohikäärmetyyliin sopivaksi. Jo oli aikakin! Teen jatkuvasti kivoja mekkoja ja hameita, mutta en omista juuri mitään, mitä voisin pukea niiden pariksi. :D Olen ikävä kyllä aika laiska tekemään yläosia, ne eivät ole suoranaisesti suosikkejani. Mutta nyt olen petrannut ja ahkeroinut kaavojen parissa. Töissä menee mukavasti, ja olen siitä saanut energiaa jatkaa ahkerointia myös kotona. Päivitystahti pysyy kyllä edelleen melko hitaana, sillä tekeillä on Jotain Todella Suurta, jonka esittelen ensi kesänä. Se vie aikaa muilta projekteilta. Mutta tässä välissä ehdin saada veronpalautukset ja hassata ne kankaisiin - päivityksiä kyllä tulee aina, kun saan jotakin valmiiksi! 




Kiitos kuvista kuuluu pikkuveljelleni! Oot paras!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tartan attack!

Kaapissani on pyörinyt jo pitkään kasa pinkkiä skottiruutua, kun en osannut päättää mitä teen siitä vyötärökorsetin ja siihen sopivan hameen jälkeen. Lopulta päädyin siihen perinteiseen vaihtoehtoon: lisää hameita! Kangasta jäi näidenkin jälkeen yli, saas nähdä mitä seuraavaksi keksin.

Tein molemmat hameet samalla tyylillä mutta eri yksityiskohdilla. Hameiden rungot ovat tehty kellohameen kaavalla ja hörhelöt ovat suorakaidetta. Tein nämäkin tylsästi kuminauhavyötäröllä, sillä painoni on heitteleväistä sorttia. Olen laihtunut kesän aikana melkein 10 kiloa, ja melkein kaikki hameeni ja mekkoni ovat käyneet väljiksi... Talvella sitten taas lihon kun en enää pyöräile ja pyrin vain pysyttelemään kylläisenä ja lämpimänä :D Olisi kivaa tehdä vaihteeksi kunnon nätti vyötärökaitale, mutta se jäisi pian suureksi tai pieneksi - ei siis maksa vaivaa.
Hameet onnistuivat hyvin, ja ne ovat juuri sopivan kokoisia Kakun kanssa pidettävksi.

Ensimmäisessä on musta rypytetty röyhelö, pinkkiä satiininauhaa ja d-lenkkejä tasaisesti pitkin helmaa.


Toisessa hameessa on laskostettu ruuturöyhelö ja ihanaa pääkallopitsiä, jonka tilasin Japanista. Pyrin yleensä karttelemaan polyesteripitsejä, mikäli en pääse hypistelemään niitä. Ne kun ovat usein inhan venyviä, helposti nyppyyntyviä ja halvan oloisia. Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä rakastan pääkalloja! Pitsi oli varsin edullista, joten oletin sen olevan sitä pahinta laatua. Mutta se olikin venymätöntä, paksuhkoa tyllipitsiä. Laatu ei ole kovin kummoista, mutta ulkonäkö parani heti reunoja siistimällä ja tätä kyllä kehtasi ommella hameen helmaan.
En saanut helmasta edustavaa lähikuvaa, kamerani vihaa minua...


Aloitin vastikään uudessa työpaikassa, joten päivitystahti pysyy melko hitaana. Toivoisin, että ehdin vielä tämän vuoden puolella ommella mekon tai pari - suunnitelmia on joka lähtöön, mutta aikaa ja rahaa ei.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hameita ja korsetteja vuosilta 2011-2013

Olen ehdottomasti hameihmisiä. En vaan osaa käyttää housuja, enkä sitä paitsi omista kuin yhdet. Hameisiin pätee sama kuin mekkoihin: leveää helmaa, röyhelöä ynnä muuta löytyy. Teen niitä pääosin puuvillakankaista. Suurimman osan teen ilman kaavoja, vähän laiska kun olen ja ne ovat helppojakin.
Korsetit ovat myös mieleeni. Olen tähän mennessä tehnyt 8 korsettia, mutta kaikista ei ole tarjolla kuvia. Perusasiat ovat hanskassa, mutta ompelujäljestä löytyy vielä parantamisen varaa. Paha tapani on myös tehdä niistä aina liian pieniä! Tähän on varmaan syynä se, että olen kerran onnistunut tekemään liian ison korsetin. Pelaan siis mielelläni varman päälle - mieluummin liian pieni kuin liian iso korsetti. Eikä se itseäni haittaakaan että ne jäävät selästä turhan paljon auki, onpahan kiristys- ja laihtumisvaraa, mutta ehkäpä vielä pääsen eroon vainoharhaisuudesta.
Suunnittelen usein korsettini ja hameeni yhteensopiviksi. Käytän mielelläni värejä mustan rinnalla, joten kun teen korsetin, teen myös siihen sopivan hameen tai pari. Kaappi on siis täynnä valmiita yhdistelmiä, joten ei tarvitse potea vaatekriisiä jos tahdon lähteä ulos vähän hienompana.

Tässä on ensimmäinen setti vuodelta 2011, alushameena Kakku jonka tein pari vuotta myöhemmin. Pinkki skottiruutu on rakkautta. Ja Rakkaus-painatus on myös itse tehty. Hameessa on d-lenkki ja lukko, joten helman voi nostaa ylös jolloin alushame näkyy tai jättää alas. Helman röyhelöä kiertää pitsi, jonka läpi on pujotettu satiininauha. Tätä hametta varten tein kellohameen kaavat.
Vyötärökorsetin suhteen tuli vähän mokailtua. Ensinnäkin plansetti on 2cm liian lyhyt. Toisekseen olisi pitänyt käyttää paksumpia tukikankaita, sillä skottiruutu on päässyt hieman venymään. Sen näkee ompeleiden ja sirkkojen kohdalta. Tuli myös opittua etteivät vyötärökorsetit oikein sovi vartalolleni. Ne katkaisevat selän väärästä kohtaa ja kasaavat kauheat makkarat ristiselän kohdalle. Kyllähän näillä muodoilla tulee selkäläskejä myös rinnan yli-korseteissa, mutta ne eivät näytä yhtä pahalta ylhäällä kuin keskellä selkää. Pidän lopputuloksesta silti, ja tätä tulee käytettyä silloin tällöin vähän maltillisemmin kiristettynä.



Toinen setti käsittää rokokoopukuni alle tekemäni korsetin sekä Kakun. Tarvitsin lämpimän talvialushameen, sillä tosiaan menen hameissa myös talvella. Käytin tähän kaiken mustan puuvillan mitä kaapistani löytyi, ja lopputuloksesta tulikin lämmin! Kävin testaamassa sitä alkutalvesta eikä palellut yhtään. Yllätyin kun mittari näytti -23 astetta, jalkani pysyivät niin lämpöisinä että asteet tuntuivat enemmän joltain miinus kymmeneltä. Hameessa on puuvillainen pohja, johon on ommeltu päällekkäisiä röyhelökerroksia. Alla on vielä vuori, jottei kangas nappaa kiinni sukkahousuihin. Korsetti oli ensimmäinen jonka tein itselleni, eikä lopputulos ole hassumpi. Jätin kyllä tukikankaat laittamatta, sillä silloinen ompelukoneeni ei olisi jaksanut ommella paksuja kerroksia. Nykyään voi onneksi laittaa surutta lähes huopamaisia tukikankaita ja tehdä todella paksuja saumoja, sillä uusi ompelukoneeni on vahva. Malli on myös vähän turhan korkeavyötäröinen, laskin vyötärölinjaa seuraaviin korsetteihin. Tätä korsettia käytän lähinnä alusvaatteena.


Kolmas setti sisältää pitsillä päällystetyn korsetin ja siihen sopivan tyllihameen. Käytin korsettiin mustaa morsiussatiinia jonka päällystin vihreällä pitsillä. Jätin etu-ja takakappaleet päällystämättä, sillä pitsi saattaisi ottaa osumaa plansetista ja nyörityksestä. Tässä vyötärön paikka on kohdillaan, ja olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Yläreuna saisi kyllä olla hieman korkeampi, pitää ottaa huomioon kun teen seuraavan. Pahoittelen hieman huonolaatuista kuvaa! Kaiken huipuksi seison vähän vinossa, josta johtuen yläreuna näyttää kierolta. Sitä se ei oikeasti ole.
Tyllihameet ovat kivoja, ja olenkin tehnyt niitä erivärisinä. Yhteen hameeseen menee tylliä noin 6-7 metriä, sillä arvostan pöyheää lopputulosta.


Lopuksi kuvia hameista. Käytän puuvillaisia arkisin, ne kun kestävät pesua ja monenlaista menoa hyvin.
Näistä suuritöisin oli Marilyn Manson-printtihame. Valitsin lempilyriikkani Antichrist Superstar-levyltä ja painoin ne helmaan levyn logon kera. Itse hame on tehty puolikuminauhavyötäröllä suorakaiteista ilman kaavoja.

Edestä
Takaa
Sivusauma
Lohikäärmehame, puolikuminauhavyötärö
Tyttökallohame, puolikuminauhavyötärö
Röyhelöhame puuvillaa, puolikuminauhavyötärö

Röyhelöhame puuvillaa, vihreä kirkkaampi luonnossa. Tämän hameen päällä voi käyttää pidempääkin paitaa, sillä levein osuus alkaa alalantion tienoilta. Hameessa on paikat koristeketjuille, kuminauhavyötärö
Pinkkimusta tyllihirviö

Mekkoja vuodelta 2012

Rakastan mekkoja! Ne kun käyvät arkeen tai juhlaan eri koordinaatioilla. Mieleeni ovat etenkin leveähelmaiset. Vaikutteita otan pukuhistoriasta, lolita-tyylistä ja pukeutumiseni kulmakivestä eli punkista.
Kaikissa näissä mekoissa on sama malli jonka suunnittelin yksinkertaisuutta, monikäyttöisyyttä ja valmistuksen nopeutta ajatellen. Yläosa on muokattu kaavalehden valmiskaavan pohjalta ja helma on suorakaidetta. Kaikissa mekoissa on selässä shirring, joka takaa paremman istuvuuden ja antaa hieman painonvaihteluita anteeksi. Pidän kovasti röyhelöistä ja pitsistä, mutta pyrin pitämään mallin melko yksinkertaisena. Tämä on printtikankaita ajatellen hyvä juttu, sillä en tahdo että hieno printti hukkuu pitsikasan alle. Käytän mekkojen alla aina alushametta nostetta antamassa, ja siitä syystä olen päätynyt vuorittamaan pelkän yläosan. Vuori antaa yläosalle ryhtiä, mutta helmassa se olisi aika lailla haaskausta - onhan alla aina tyllihame, joka pitää helman irti jaloista.
Tulen tekemään myös lisää samantyylisiä mekkoja kunhan on taas rahaa ihaniin kankaisiin. Teen jokaisesta hieman erilaisen yksityiskohdiltaan tai metsästän siistiä printtikangasta. Erilaisten kankaiden etsintä onkin yksi suosikkipuuhistani! Suomessa ei ole tarpeeksi hyviä valikoimia makuuni, joten tilaan printtikankaat ulkomailta.

Ensimmäisen mekon tein rokokoopukuani ajatellen. Pidin ystävilleni ensimmäiset rokokoobileet 2012, ja tietenkään en halunnut lähteä ryvettämään kallista ja hienoa pukuani baariin varsinaisten juhlien jälkeen. Pukua ei lisäksi voi pestä kovin helpolla, sillä etumuksessa on teräsluita. Päätin siis tehdä erikseen baarimekon, jossa olisi sama värimaailma ja joka kestäisi remuamista sekä konepesua. Siihen käytin Eurokankaan Perla-puuvillaa, joka on yksi peruskankaiden suosikeistani. Sitä kun ei tarvitse kutistaa ennen ompelua, ja se on ihanan helppohoitoista. Värejäkin löytyy omaan makuuni riittävästi.
Alunperin mekko oli erinäköinen kuin kuvassa, se oli ns. harjoitusmekko jolla testasin kaavaa ja mallia. Siitä kuitenkin tuli liian korkeavyötäröinen eikä se imarrellut vartaloani - vartalotyypilläni vyötäröä tulisi aina korostaa, muuten näytän 20 kiloa isommalta. Lisäksi olin tehnyt koristeiksi pitkittäisiä röyhelöjä, jotka eivät sitten valmiina näyttäneetkään hienoilta... Käytin kuitenkin mekkoa ensimmäisillä baarijatkoilla sillä aika loppui kesken, ja keväällä 2013 tein korjauksia hyvissä ajoin ennen uusia rokokoobileitä. Tein mekkoon kokonaan uuden, matalavyötäröisemmän yläosan, lyhensin helmaa ja pistin yläosan koristeet uusiksi. Päädyin yhteen yläosaa kiertävään röyhelöön, jonka keskellä kulkee musta koristenauha.


Seuraavana oli vuorossa lohikäärmemekko. Olin jo jonkun aikaa etsinyt lohikäärmeaiheista kangasta, joka ei olisi liian lällyä. Ikävä kyllä kaikki olivat lapsille suunnattuja pastellioksennuksia tai raskaita kiinanbrokadeja, jotka eivät sopineet suunnittelemaani kepeään kesämekkoon. Sitten törmäsin ebayssa ihanaan puuvillaiseen kankaaseen, jota oli pakko ostaa! Onneksi tein sen heti, sillä viikkoa myöhemmin kangas loppui. Printti on Timeless Treasuresilta. Nykyään se taitaa olla loppuunmyyty, olen törmännyt vain yhteen ryöstöhintaiseen Etsy-kohteeseen.
Päätin jättää koristelut yhteen suureen rusettiin ja siinä tein mielestäni viisaasti. Kuviot ovat niin isoja, ettei mekkoon kannattanut tunkea kamalasti sälää. Printti on ihana, mutta se aiheutti harmaita hiuksia yläosaa leikatessani. Kuvioita ei saanut mitenkään kohdistettua järkevästi saumojen kohdalta, vaan johonkin olisi aina jäänyt ei-kokonainen lohikäärme. Päätin siis unohtaa kohdistamisen kokonaan ja tyydyin leikkaamaan mahdollisimman säästeliäästi. Onneksi tein niin, sillä kangasta riitti mekon jälkeen vielä hameeseenkin.


Viimeinen oli tyttökallomekko, jonka tein pari kuukautta loharimekon jälkeen. Olin jo aikaisemmin löytänyt sopivan kankaan ebaysta, mutta heräsin ostamaan sitä vasta sitten kun myytävä määrä hupeni huolestuttavasti. Onneksi kerkesin väliin. Kankaassa on tyttöpääkalloja rusetteineen, poskipunineen ja pitkine silmäripsineen glitteröidyllä taustalla.
Mekko valmistui sopivasti ennen Weekend Festivaalia. Ja siellä kävi sitten ikävästi Skrillexin tahtiin pomppiessa. En ole ikinä ostanut huonolaatuista kangasta, mutta tämä on juuri sitä! Laukun olkahihna hankasi etumuksen pilalle keikan aikana, värit menivät aivan sekaisin. Se harmitti sitten niin vietävästi. Onneksi kangasta oli jäänyt reippaasti yli, joten tein mekkoon myöhemmin uuden etukappaleen. Ja sen jälkeen olen pitänyt mielessä, että tätä ei sitten käytetä olan yli-laukkujen kanssa. Koristeiksi laitoin kaksi rusettia. Tilasin kangasta saman määrän kuin loharikangasta (4 jaardia) ja tästäkin riitti myös hameeseen.


Her Majesty

Päätin aloittaa blogin pitämisen, ja aloitan esittelemällä suurimman työni tähän asti: rokokoopuvun vuodelta 2012.


Olen pukuhistoriafriikki, ja olin haaveillut pitkään rokokoopuvusta. Kaavoitus vain tuotti ongelmia. Vuonna 2010 sitten löysin Simplicityn valmiskaavat ja kävin töihin. Tätä pukua rakennettiin ajan ja rakkauden kanssa, osa kerrallaan. Pukuun kuuluu viisi osaa: itse robe, alushame, vannehame, korsetti ja taskuvyö. Sekä puvun, alushameen että vannehameen sivuissa on halkiot, joista vyötärölle sidottuihin taskuihin pääsee käsiksi. Kätevää - ei tarvitse raahata mukanaan laukkua, kun välttämättömimmät tavarat kulkevat mukana puvun alla.


Tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman "aidon näköinen" puku, mutta päädyin ottamaan aika reippaasti vapauksia. Alkuperäiseen kaavaan kuuluivat ns. Watteau-laskokset puvun selässä, mutta jätin ne pois sillä halusin tehdä selkään nyörityksen. Tämä ei kuitenkaan ollut merkittävä tekijä "aitouden" kannalta, sillä ajan muotivillityksistä riippuen laskoksia joko oli tai ei ollut. Robe a la Francaise kyllä sisältää ne aina, joten tekeleeni on sitten ihan vain rokokoopuku. En myöskään kuulu pikkutarkimpien pukuhistoriafanien eliittiin, sillä ompelin koko puvun ompelukoneella. Materiaalina toimii polyesteritafti silkin sijaan, ja puvussa on myös metalliosia joita ei 1700-luvulla käytetty. Näihin olivat syynä budjetti, ajankäyttö ja käytännöllisyys. Lisäksi värimaailma ei vastaa rokokoota: en kuulu pastellivärien ja kukkakuosien ystäviin, joten päätin tehdä puvusta kerralla omannäköiseni päätyen mustan ja turkoosinsinisen yhdistelmään.
Myöskään korsettia en tehnyt rokokoon mallin mukaiseksi. Käytän korsetteja muutenkin, joten tuntui turhalta tehdä suurella vaivalla korsetti jota käyttäisin vain yhden puvun kanssa. Siksi väkersin perusmustan rinnan yli-korsetin, joka luo rinnan kohdalle oikeanlaisen muodon (litistää ja nostaa). 

Kuva korsetista. Mukana myös tekemäni hame, jonka ristin Kakuksi.
Kangasta tähän hirviöön upposi noin 20 metriä. Lisäksi käytin päälle 10 metriä satiininauhaa ja toisen mokoman vinokanttia, paketin sirkkoja, 16 teräsluuta, plansetin, metritolkulla verhopiuhaa vanteiksi ja kerän nyöriä vannehameen tasapainottamiseen. Lopputulos oli kaiken näpertämisen arvoinen! Jouduin kyllä tekemään pääntielle uudet röyhelöt kahden käyttökerran jälkeen ajatusvirheen takia, sillä röyhelöt eivät pysyneet ojennuksessa vaan alkoivat roikkumaan. Tein sitten litteät, keskeltä poimutetut röyhelöt, jotka varmasti pysyvät kuosissaan. Rusetit voisi myös uusia kunhan inspiraatiota taas on, niistä ei tullut niin kauniita kuin piti. Kokonaisuudessaan olen tähän kyllä hyvin tyytyväinen. Tämä on unelmieni puku! Tuunasin myös pukuun sopivan viuhkan ja kengät.




Kuvaaja: Inga Lindelöf
Kampaus ja meikki ovat pikkuserkkuni käsialaa. Kuvia on vuodelta 2012 Desuconin jälkeen ja tältä kesältä. Tuumin pitkään hankinko peruukin vai en, mutta päätin olla hankkimatta. Keesistäni en luovu, ja siitähän sai aivan upean strutsinsulilla, timanteilla ja kiharoilla koristeltuna! Lisäksi sen sai värjättyä näppärästi pukuun sopivaksi. Korut tilasin ebaysta.