perjantai 20. heinäkuuta 2018

Lumous Gothic Festival 2018 + Alternativebloggaajien miitti


Hei vain täältä hämärästä olohuoneesta. Selviän helteestä kunhan pidän ikkunat, ovet ja kaihtimet kiinni - asunnossani on hyvä ilmastointi, joten ei kannata päästää kuumaa helleilmaa sisälle. Viime viikonloppu oli aivan mahtavan hauska! Lumous oli mulle se kesän kohokohta. Kolme päivää tanssimista, lämpimiä öitä ja uusia mahtavia ihmisiä. 
Hi! We're having a heat wave but I'm fine with it, as long as I keep my windows and balcony door shut so the warm air won't come inside. I had so much fun last weekend at Lumous Gothic Festival! Three days filled with dancing, warm summer nights and new awesome people.

Perjantaina kiinnosti eniten Randolph's Grin. Sellaista tummasävytteistä elektroa ja upean karismaattinen naislaulaja. Keikka ylittikin odotukseni! Täydellistä musiikkia hitaaseen huojumiseen ja fiilistelyyn. Duo pyysi yleisöä juttusille keikan jälkeen, joten kävin Heidin ja Robertin halailemassa. :3 Heidät tahtoisin nähdä uudelleenkin. 
On Friday I went to see Randolph's Grin. They're playing dark electro with charismatic female singer, check them out. They were so cool! I really loved them, perfect music for just swayin' around and feeling the music. They asked the audience to meet them after gig, so I went to hug Heidi and Robert :3 I wish I can see them again.

Metallspürhunden ei ollut se jota varsinaisesti menin katsomaan, mutta keikka oli tosi kova! Oli vaikea pysytellä poissa tanssilattialta kuumuudesta huolimatta. Viimeisenä soitettu Moloch jäi mieleen erityisesti, siinä oli livenä jotenkin kaikki kohdallaan. 
I didn't actually go to see Metallspürhunden, but they turned out so good that it was hard to stay out of dance floor! I really liked their last song Moloch, on live it was just perfect.

Illan asuksi valikoitui mustaa mustalla, ja hiuksiini viritin merirosvolaivani. Se selvisi illasta jälleen erinomaisesti, vaikka kotimatkalla kompastuin ratikkatyömaahan ja lensin turvalleni :D Ompelin uuden vyötärökorsetin, sillä ihan tavallinen musta puuttui vielä valikoimistani. Se on tuttuun tapaan järeästi metalliluutettu ja viritin siihen kelluvan varjolistan, en ole palaamassa tavallisiin varjolistoihin! Olen työn jälkeen tyytyväinen, ehkä paras korsettini tähän mennessä. 
I was wearing black with more black and put my pirate ship on top of my head. It survived intact, even though I tripped when walking home and fell :D I made brand new underbust corset, because I didn't have basic black one yet. It has sturdy steel boning and floating modesty panel. I'm happy about my work, I think it's my best corset yet. 

Tutu, corset, headpiece: Handmade
Choker: Restyle
Shoes: 2nd hand


Lähdin klubilta noin kahden maissa, sillä lauantaina odotti alternativebloggaajien miitti sekä dark market. Aamulla väsytti melkoisesti, mutta sain revittyä itseni ylös koska tiesin että sunnuntaina saisin nukkua vaikka koko päivän. Kylmäuutetun kahvin voimalla eteenpäin. Suosittelen muuten kyseistä herkkua kaikille kahvin ystäville, helteellä ihan parasta tavaraa! Mulla oli suunniteltuna viktoriaaninen täti-kokonaisuus, mutta hellelukemien kohotessa tulin järkiini ja valitsin sen sijaan hihattoman mekon. Asukuvista kiitos Marulle!
I headed home after 2am, because on Saturday I was going to alternative blogger meet and dark market. I was tired in morning but I managed to get up because I knew that on Sunday I could sleep the whole day if I'd like to. Just some cold brew coffee and I was alive. Best drink when it's hot. I had planned victorian inspired outfit, but it was really hot outside so I came to my senses and wore this dress instead. Thanks to Maru for outfit pics!

Dress, wristcuffs: Handmade
Bag, hairpiece. Restyle
Shoes: 2nd hand
Tights, necklace: Ebay
Lettikampaukset ovat parasta helteellä, en kestä jos hiukset roikkuvat ja hikoontuvat naamalla!
I love doing braids when it's hot, I don't like my hair clinging to my face.




Miitissä mukana olivat:


Oli tosi kiva tavata muita bloggaajia! Kosken äärellä oli viileämpää kuin muualla kaupungissa ja juttua riitti. Kiitos vielä teille kaikille :)
It was such a lovely meet! Temperature was cool near the rapid (Tammerkoski) and we had fun.


Kävi niin poikkeuksellisesti, etten ostanut dark marketista mitään! En ole siitä pahoillani, sillä jos ei löydy mitään mitä oikeasti tarvitsen, en ala ostamaan mitään vain siksi että sitä on tarjolla. Käväistiin Sonjan kanssa pienellä kävelyllä dark marketin jälkeen tallipihalla ja siitä suuntasinkin kotiin pynttäytymään illan klubia ja Terrolokaustia varten. Olen hiljalleen omaksunut klubipukeutumisessani astetta rohkeamman linjan, ja Lumous onkin tällaisille asuille aivan oikea paikka! Olen pitkään halunnut niittirintaliivejä, mutta niitä ei kokoisilleni ole tarjolla. Hamstrasin siis valtavan kasan kevyitä, ommeltavia niittejä, otin sopivat rintaliivit ja vietin monta mukavaa tuntia ommellessa näitä. Tyksin näistä hurjasti!
I didn't buy anything from dark market! I'm not sorry for it, because if there's nothing I really need, I won't buy anything just because it's available. We had a little walk with Sonja after dark market and then I headed home to dress up for Saturday's club and Terrolokaust. Little by little I've adopted more bold style for clubs, and Lumous is just the place for outfits like this! I've been looking for studded bra for a long time, but there's not my size available. So I just purchased lots of sew-on studs, took a bra that fits and spent many nice hours sewing these. I really like them!

Skirt, hood harness: Handmade
Studded bra: Diy
Purse: Alchemy Gothic


Tämä tässä on läpivetoletti, ja sen tekeminen on hauskaa! Viritin sekaan vielä niittinauhan. Harness on oikeastaan prototyyppi ja tässä tuhannen rutussa :D Tuli vähän kiire. Teen jossain kohtaa toisen laskeutuvammasta kankaasta.
This one is pull through braid and making it is super fun! I added some studded trim for finishing touch. This harness is actually a prototype and not so well set in this photo :D I'm making another one out of better falling fabric.

Terrolokaustin soittaessa oli aika hikiset tunnelmat... Oli ihan mahtava keikka!! Lauantaina ei huvittanut mennä aikaisin kotiin, joten tanssin neljään asti. 
It was so hot during Terrolokaust... Awesome gig!! I didn't want to go home early, so I danced to 4am.


Sunnuntaina nukutti pitkälle iltapäivään, eikä kiire ollutkaan - The End alkaisi vasta yhdeksältä. Heräilin ja chillailin rauhassa ja valitsin asun hellepäivän mukaan. Klubilla tulisi olemaan kuuma, joten jätin korsetit ja kerrokset kotiin. Tein samanlaisen letin kuin lauantaina, tosin astetta tupeeratumpana, ja suuntasin vähän kymmenen jälkeen viettämään hauskan illan. The Endistä... Ne tietää ketkä tietää ;D Sanottakoon että oli KUUMA, sairaan hauskaa, join kolme litraa vettä ja tanssin kuusi tuntia lähes yhtä soittoa! Ihme etten tampannut lattiaa lommoille, ei mua kyllä yrityksen puutteesta voi syyttää. Universumin parhaat bileet. Ne kestivät puoli viiteen asti, ja kun odottelin bussia kotiin viideltä koskipuistossa yltä päältä glitterissä ja hikisenä, tunsin itseni todella onnelliseksi mahtavasta viikonlopusta. <3 Olotilaan vaikuttaa varmasti se, että olin koko viikonlopun selvinpäin. Valinnan tekeminen ei ollut vaikeaa, sillä masennus ei viinaan huku ja lääkityksen kanssa ei varsinaisesti kannata pelleillä. En olisi jaksanut tanssia yhtä kovaa, jos olisin juonut alkoholia.
I slept late on Sunday, and there was no rush - The End party would be starting at 9pm. I woke up and took my time and choose my outfit for another hot day. The End club would be crowded and hot, so I left my corsets and layers home. About The End... Well, they know who know ;D Let's just say that it was super HOT, so much fun, I drank three litres of water and danced six hours almost straight! Best party in the universe. They ended 4.30am, and when I waited bus alone at Koskipuisto 5am all sweaty and full of glitter, I was so happy about the amazing weekend I just had <3 I bet I felt so good because I was sober all weekend. It was not hard to make this choice, because the depression does not actually drown into booze and I don't feel like horsing around with my meds. Also I can't dance that much when drinking alcohol.

Skirt: Handmade
Vest. bra: DIY
Socks: M&S
Chain: 2nd hand
Harvoin on suihku kotona tuntunut yhtä hyvältä kuin The Endin jälkeen. En malta odottaa ensi Lumousta! ♥
Shower at home after The End felt so good. I can't wait till next Lumous! ♥

torstai 21. kesäkuuta 2018

Back from the dead

Moi taas, pitkästä aikaa! En oikein tiedä, mistä aloittaisin. Kirjoittaminen tuntuu vähän epätodelliselta. Se ei liene ihme tämän kevään jälkeen. Voisin kertoa siitä tosi paljon, mutta sitä olisi todennäköisesti vähän ikävä lukea. Tiivistetään siis kaikki kurjuus pieneen pakettiin.

Hi there! Long time no see. I've had lots of misfortunes during this spring and I really don't feel like writing long rant. Let's just say that I've been really sick, poor, lost my job, separated from my boyfriend and I got depression diagnosis as well. Yeah. Life sucks. I'm on sick leave now, so I can just rest at peace for a while. After all I managed sewing two new skirts during this spring and had some cake! So I won't write translation this longer today, just admire the cake and absinthe ;) I'm learning to live again. See ya!

Tänä keväänä:

♠ Sairastelin aivan liikaa. Olin yhteensä ainakin viisi viikkoa sairaslomalla - ensin jalkatapaturma, sitten influenssa, sitten nielupaise, sitten nielupaiseen jälkitila. Lopulta toukokuun lopussa kävin nielurisaleikkauksessa, josta olen nyt aika lailla toipunut. 
♠ Sairastelusta ja muutamasta muusta epäonnisesta sattumasta johtuen talouteni romahti. Jokaisesta uudesta saikusta tulee palkaton karenssipäivä, ja koska jouduin käymään hoidettavana sairaalassa eikä työterveys kata sairaanhoitoa, laskeskelin että esimerkiksi _pelkän_ nielupaiseen kokonaiskustannukset suoraan mulle olivat lähes 500 euroa. Tällä palkalla meinaan tuntuu. Hain ja sain toimeentulotukea, jolla selvisin pahimman yli.
♠ Sain masennusdiagnoosin. Jokainen, joka on joskus ollut masentunut, tietää millaista paskaa se on. Olin senkin takia hetken työkyvytön ja tällä hetkellä sairaslomalla. 
♠ Erottiin poikaystävän kanssa. Ei siitä sen enempää, oli kurjaa.
♠ Pian masennusdiagnoosin ja eron jälkeen menetin työpaikkani. Tällä hetkellä en tiedä yhtään, mitä aion tehdä seuraavaksi. Ahdistaa.

Että juu... Yleisen kurjuuden kanssa kaiketi tuppaa käymään niin, että sitä tulee niskaan kahmalokaupalla kunnes tuntuu, ettei jaksa enää. Ja sitä tulee vielä sen jälkeenkin. Olen onnistunut säilyttämään luottotietoni ja kämppäni, se on suurin saavutukseni tällä hetkellä. Noin muuten ei ole kehumista. Mutta nyt kun sain kirjoitettua kaiken melko lyhyesti, kerron hyvistä hetkistä. Ihan siksikin, että muistutan samalla itselleni niiden olemassaolosta.

Tänä keväänä:

♠ Ompelin kaksi uutta hametta. Tuikitavallisen mustan täyskellon puuvillasta sekä kepeän, liehuvan kesäunelman viskoosista tosi korkeilla tuplahalkioilla. Parasta näissä oli tietenkin se, etteivät ne maksaneet juuri mitään - täyskelloon sain kankaan töistä ilmaiseksi ja maksihameen kangas löytyi Nextiilistä parilla eurolla. Värienkäyttöni vähenee jatkuvasti, ja saan vaatekaapistani paljon enemmän irti, kun lisään jatkuvasti vähän mustaa.



♠ Ennen pahinta talouskriisiä sain liput sekä Eternal Twilight-lolitatapahtumaan että Dir en Greyn keikalle. J-syksy tulossa.
♠ Kävin vappuna pk-seudulla ystävieni luona. Keskellä pahinta masennuskautta se tuli ihan todella tarpeeseen. Ennen reissua olin menettänyt täysin ruokahaluni, mutta se palasi juuri sopivasti kakkubuffettia varten!


♠ Hankin alkutalvesta muutaman peruukin lolitaa varten. Tämä on osittain itse ompelemani, tilasin kaksi samanlaista peruukkia ja yhdistin kuidut, jolloin sain aikaan tosi söpön hattaran!


♠ Täytin toukokuussa 29 ja vietin synttäreitäni pienimuotoisesti kahteen otteeseen. Ensin vietin viikonlopun Hain luona Jyväskylässä, jossa söimme erittäin hyvin ja kävimme paikallisessa Yläkaupungin yöt-tapahtumassa. Joimme myös absinttia ja tietenkin leivoin kuppikakkuja! Seuraavana viikonloppuna (viimeisenä työpäivänäni itse asiassa) perheeni kävi Tampereella ja söimme herkkuruokaa Itsudemossa. Siitä oli paljon iloa, ei tuntunut ihan niin kurjalta lähteä yksin kotiin.

Pics: Hai Kala


♠ Lomat jäivät pitämättä, joten sain mukavat lomakorvaukset. Sain niillä talouteni kuntoon ja tietenkin shoppailin! On tosi jees kun ei tarvitse odotella Kelan korvauksia työttömyys-sairaspäivärahakierteessä ja syödä kynsiä. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tunti ja päivä kerrallaan. Pääsen sentäs Lumoukseen. Tähän kaikkeen juuri nyt takerrun ja yritän taas opetella toivomaan parempaa huomista. Kiitos kun luit. ♥

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Winter has arrived

Pakkaslukemat ovat olleet viime aikoina sellaisia, että huomasin vaatekaapissani ison aukon: en omista tarpeeksi lämpimiä alaosia. Koska pysyttelen sisällä pahimmilla pakkasilla enkä käy esimerkiksi pilkillä, tarvitsin vain jotain jonka avulla tarkenen aamuisin bussipysäkillä. Minä mitään toppahousuja ala jalkaani vetämään, jos voi valita jotakin tyylikkäämpää! Ei muuta kuin ompelukone laulamaan ja pian olikin kasassa tämä hame.
It's been very cold these days, at worst -25 celsius and freezing wind on top of it. We really don't have weather this cold in the southern Finland often, so I realized that I don't own bottom garments warm enough. Because I don't do winter sports and I only needed garment warm enough to keep me from freezing when I wait for bus in the morning, I decided to not buy quilted trousers. Instead I sewed this skirt!


Tästä tulikin ihan todellinen hyvän mielen vaate. Ensinnäkin materiaalikustannukset olivat noin neljän euron luokkaa, sillä sain mustan kankaan ilmaiseksi töistä, vuorikangas on Nextiilistä ja sille jäi metrihintaa alle euro ja napitkin haalin alelaarista. Toisekseen, koska päällikangas on jotakin teknistä työvaatekangasta josta kenties tehdään varoitushousuja tai muuta vastaavaa, on siinä paljon hyviä ominaisuuksia: se on painavaa, paksua ja tiuhaan kudottua sekä pitää yllättävän hyvin tuulta. Kolmanneksi tämä on todella helppohoitoinen, kangasta ei ihan kauheasti tarvitse silittää ja tämän voi luonnollisesti konepestä. Jätin röyhelöt ja pitsit pois, jotta tässä olisi mahdollisimman vähän herkkiä osia. Ja tietenkin pidän tavattomasti lopputuloksesta. Aluksi arvelin, että tämä saattaisi ilman isompia krumeluureja olla vähän tylsä, mutta tästähän tuli ihanan ryhdikäs ja selkeä - sellainen perusvaate, jota aina tarvitaan. Toimii vähän kaikenlaisissa tyyleissä. Hameen alle myös mahtuu paljon enemmän vaatetta kuin useimpien housujen - vaikka kahdet pitkikset, säärystimet ja polvisukat. Alushamekin voisi olla ihan kiva. Joten antaa jäärouvan mellastaa, kyllä nyt tarkenee! 
This really made my day. First, the material expenses were around four euros, because I got the black fabric for free from my job, the lining fabric is from Nextiili (store that solds cheap recycled fabrics) and cost around 1e/metre and I even found buttons from sale. Second, the fabric is some kind of technical work wear material. Possibly they make warning trousers out of this and it has lots of good features - it is heavyweight, thightly weaved and even somewhat windproof. Third, this is very easy to take care of. The fabric does not wrinkle and skirt completely machine washable. I didn't attach any ruffles or lace trims, so this wouldn't have sensitive parts. And finally I really like how this looks. At first I thought that without decorations this may be a bit boring, but no way - this is vigorous and clear, the garment that I really need and it works great in many styles. Also I can add as much extra layers underneath the skirts as I like - most of the trousers can't fit two pairs long johns, leg warmers and knee socks under them. Maybe I could also make long petticoat. So let the winter winds blow, now I stand the cold!



Ihanaa viikonloppua! ♥

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Rientoja

Vuoden ensimmäiset viikot hujahtivat ohi hetkessä. Iltaisin töiden jälkeen olen lähinnä suoriutunut arjesta ja viikonloppuisin onkin sitten riittänyt kaikenlaisia rientoja. Sosiaalinen elämäni tuntuu nykyään hyvin vilkkaalta vuoden takaiseen verrattuna, ja se on tehnyt mulle hyvää. Vähemmän kotona nyhjäämistä ja enemmän sosiaalisuutta kiitos! 
Ihan alkuvuodesta oli kavereiden tuparit, joihin laitoin pitkästä aikaa vähän hörhelöitä. 


Flippereitäkin pääsin pitkästä aikaa pelaamaan kaksi viikkoa sitten. Mua harmittaa ihan hirveästi että töiden alettua aikaa näille on ollut melko vähän, sillä peli-illat ovat torstaisin ja noin kerran kuussa lauantaisin. Torstai ei vaan käy mulle, sillä olen töissä ihan vastakkaisella puolella Tamperetta, peli-illan alussa olen vielä töissä ja matka pelihallille iltapäiväruuhkassa kestäisi ihan minimissään tunnin, lähempänä puoltatoista. Ja sieltä kotimatka tunnin... en välttämättä edes jaksaisi seisoa koneiden ääressä työpäivän jälkeen, kun työn ansiosta seison jo 7 tuntia päivässä. Mutta pitkästä aikaa pelaaminen teki niin hyvää ja rentoutti niin totaalisesti, että olisi oikeasti syytä käydä useamminkin. On tämä vaan hieno harrastus. Tutustuin erityisesti Robocopiin, hienoon kasariflipperiin. Sain jopa high score-listalle oman nimeni, joskin joku ehti saman tien päihittää pisteeni. Siinä riittää tekemistä hetkeksi!


Täällä on riittänyt kirpeitä pakkaskelejä ja komeita talvimaisemia. Erityisesti kosken äärellä on kaunista, kun virtaava vesi höyryää sumuksi ilmaan ja Takon piippu sillan toisella puolella tekee oman osansa oikein usvaisen ja mystisen talvitunnelman luomisessa.


Siellä Tallinnassakin käytiin. Lähtö oli sunnuntaina 7.1 ja kyseinen vuoro oli ihanan rauhallinen. Meidän ikäluokkaa paikalla oli vain muutamia, enimmäkseen eläkeläisiä ja yksi iso tanssiryhmä. Ei jälkeäkään hurjista opiskelijabileistä, ja nukkua sai rauhassa. Kyseessä oli 22h-risteily, joten maissaoloaikaa riitti juuri ja juuri Karnaluksiin ja Superalkoon. Pitsisaaliini oli tietenkin taas valtaisa, ostin myös kauan kaipaamani pallistajan (se pieni vinonauhankääntölaite) ja muutaman metrin sifonkia. Mukanani toin myös pullollisen absinttia, Mr. Jekyll-merkkistä. Se ei ilmeisesti teknisesti ottaen ole oikeasti absintti, sillä se ei sisällä koiruohoa (tai näin lukemistani palautteista päättelin) mutta päätin ostaa sitä kokeeksi, sillä sitä kehuttiin vahvan aniksiseksi ja makeahkoksi, louche on oikein kaunis ja se ei ole absintiksi kovin vahvaa, "vain" 55%. Se ei tosiaankaan maistu millekään muulle kuin anikselle, mutta minähän rakastan anista ja laimentaminen tiputtelemalla kylmää vettä sokeripalan läpi on hauskaa, sillä juoma samenee niin kauniisti. Kannattaa maistaa jos jostakin löydätte, tämä toiminee erinomaisesti myös drinkissä Death in the Afternoon eli absinttia samppanjalla!



Olen myös päivittänyt hiuksiani. Tyvikasvua oli kertynyt sen verran, että oli aika vaalentaa ja ajattelin että samalla vaivalla voisi olla hauskaa laittaa tyveen jotakin toista shokkiväriä. Valitsin lopulta violetin. Haaveilin sellaisesta pastellililasta,  ja ostin ensimmäiseen yritykseen Directionsin Wisteria-sävyn. Puihin kyllä meni, sillä edes voimakkaasti vaalennettuun hiukseen lopputulos ei tosiaankaan ollut lila, vaan hopeinen, hitusen violettiin taittava. Tämä olisi varmasti oikein kaunis sävy koko päässä, pitäisin siitä varmasti, mutta nyt ei vaan vastannut odotuksia.



Uusi yritys Crazycolorin kirkkaan violetilla shokkivärillä. Nyt onnistui paremmin! Jotenkin väri ei tunnu tarttuvan kaikkialle, vaikka värjään hiukset huolellisesti sudilla pieni osio kerrallaan ja pohjaväri on tosiaan erittäin vaalea. Olen kyllä huomannut vuosien varrella shokkivärikokeiluissani, että Directions tuntuu toimivan parhaiten omalle hiuslaadulleni, joten ehkä Crazycolorin loputtua kokeilen vielä Directionsin kirkkaan violettia sävyä. Juuri nyt pidän tästä kyllä paljon, sillä kasvatusprojektin alussa haaveilin kunnon merenneitotukasta ja nyt omistan sellaisen! <3 Käsittämätöntä mitä vauhtia hiukseni kasvavat ja miten paksuna ne kasvavat. Vaikka pidän toisen puolen päästä siilinä, on tukkaa niin paljon että siitä voi loihtia ties mitä lettejä ja kiharoita. Hiusvärin yhteydessä tein vähän niin kuin heräteostoksena tuon Restylen Lucifer-soljen. Oikeasti olen kyllä halunnut tilata sen jo kauan, mutta en ole vaan saanut aikaan - hauskaa, että sellainen sattui Deadfinelta löytymään! Kannattaa muuten käydä Deadfinen uudessa myymälässä Hämeenpuistossa, oli kovin komeat tilat ja kiva valikoima :)


Eilen juhlittiin kaverin läksäreitä (lähtee Vietnamiin vaihtoon) ja toissapäivänä olin lakossa. En toistaiseksi kuulu liittoon monestakin eri syystä joita en tässä jaksa sen isommin avata, mutta jos sattuisin pääsemään vakiduuniin nykyisessä tehtävässäni niin ehdottomasti liityn. Meillä on Teollisuusliitto ja vaikken siihen kuulukaan, niin liiton määräämä lakko koski myös minua. Otin sen oikein mielelläni vastaan, vaikka se käykin mulle taloudellisesti vähän kalliiksi, sillä pienehköstä palkasta yhden päivän menetys tuntuu. Sen verran olin kuitenkin valmis maksamaan yhteisestä solidaarisuuden osoituksesta ja viestiksi hallitukselle siitä, ettei kiky-sopimusta ihan noin vain rikota ja työttömien nöyryyttämiselle on pistettävä stoppi. Pääsin ilmaisella lakkobussilla Helsinkiin Senaatintorille ja siellä olikin aivan mahtava meininki. Tyrskähdin kun ensimmäiseksi keskustelijapariksi arvottiin Vartianen ja Andersson ja Vartiainen olikin hyvin epäsuosittu. Eikä syyttä. Mua kyllä harmitti, että ihmiset buuasivat Vartiaiselle niin kovasti etten kuullut puheesta juuri sanaakaan, sillä olisin kovasti halunnut kuulla, miten hän perustelee väitteensä kuten "aktiivimalli parantaa useimpien työttömyysturvaa". Vartiainen on kyllä avoimesti ilmaissut ennakkoluulonsa ja inhonsa työttömiä kohtaan, joten ehkä oli ihan hyvä että Li ja mielenosoittajat huusivat hänet kumoon. Seisoskelin koko mielenilmauksen Tuomiokirkon portailla ja tunsin vahvaa ylpeyttä kaikista paikalle tulleista sekä työtovereistani, jotka eivät päässeet paikalle mutta jotka olivat lakossa Tampereella. Lakkobussissani oli mukana myös eläkeläisiä, jotka olivat yhtä kiukkuisia työttömien kyykyttämisestä. Musta on ihanaa, että niin moni ajattelee oman itsensä ohi eikä niin, että eihän tämä minua koske vaan jotain työttömiä. Toivottavasti aktiivimalli kaikkine vikoineen käsitellään eduskunnassa uudelleen järkevämmältä pohjalta.



Laiskaa sunnuntaita ♥

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kakkuja ja kimallusta

Loppuvuoteni oli hektisen tuntuinen ja toisaalta tuntuu, etten tehnyt juuri mitään. Ainakaan mitä ompeluihin tulee - olen pitänyt puuhasta lähes täydellistä taukoa pari kuukautta. Osittain siksi, ettei ole ollut sitä oikeaa fiilistä muuten kuin suunnitelmien osalta. Ei aina tarvitsekaan olla, olen saanut suurta iloa monista muista asioista viime aikoina. Mutta osittain siksikin, että on ollut hankala keksiä mitä oikeasti tarvitsisin - on paljon vaatteita, joita olisi kivaa omistaa ja joiden tekemisestä nauttisin, mutta toisaalta mulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Joistakin tekemistäni vaatteista olen kasvanut yli, osa ei vaan enää tunnu omilta. Usein uudistankin vaatekaappiani joko tuunaamalla vaatteen (kuten lisäämällä pitsiä, vaihtamalla napit tai olkaimet ym) ja joskus purkamalla koko työn ja käyttämällä kankaan johonkin muuhun, sillä en siedä sitä että kaapissa pyörii käyttämättömiä vaatteita. Mun on pakko pitää yllä aika rankkaa karsimishenkeä ja käydä kimppuun heti kun käy selväksi etten koskekaan johonkin vaateparkaan, sillä ompelen isoja ja eeppisiä helmoja niin usein, ettei vaatekaappiin niitä rajattomasti mahdu. Pyrin myös käyttämään vaatteet mahdollisimman loppuun, jopa siinä määrin että itken riekaleisten bändipaitojen perään. 

Mutta niin, pyrin siihen että oikeasti pystyn perustelemaan jonkin vaatteen ompelun itselleni. Tässä välissä voisinkin puhua kakuista. Aloitin Art of the Sugar-blogini vuonna 2015 ja olin siitä aluksi kovin innoissani, sillä rakastan leipomista, mutta pian innostus lopahti ja aloin leipoa yhä harvemmin. Blogia olen päivittänyt viimeksi puolitoista vuotta sitten. Kuoppaan sen siksi nyt ihan suosiolla, mutta jätän tekstit luettavaksi siksikin, että ne toimivat omana reseptipankkinani. Jatkossa kirjoitan harvakseltaan leivontajuttuja tänne Art of the Dressiin. Olin aluksi vähän epävarma siitä, mihin suuntaan blogini on kehittymässä - alunperin tämä oli ompelublogi enkä kuvitellut, että kirjoittaisin joskus myös meikeistä ja osteluista ja kaikesta muustakin. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ainoa oikea tapahan on kirjoittaa juuri sitä mitä haluaa kirjoittaa. Ompelujuttuja, reissujuttuja, kakkujuttuja, ostosjuttuja ja meikkijuttuja ja kaikenlaisia juttuja yhdessä paketissa. Siitä minä pidän. :) <3 

Alan taas liihottamaan. Ne kakut. Tämän tein poikaystäväni synttäribileisiin. Olemme molemmat kovia Rick&Morty-faneja ja käsissäni syntyi tämä Pickle Rick! 


Kakku oli tosi iso, tuo kuvun pohja on vähän isompi kuin uunipelti. Paistoin pohjat uunipellillä ja leikkelin niistä sopivan muotoiset. Välissä on suklaakreemi ja päällä sokerimassa. Poikaystävä tykkäsi tästä luonnollisesti kovasti ja muut Rick&Morty-fanit riehaantuivat tästä! Oli mulla elämäni mantelille ihan lahjakin, ostin meille Tallinnan-risteilyn.

Itsenäisyyspäivänä kävimme edellä mainitun mantelin kanssa syömässä Sitkossa (nam nam oli hyvää pizzaa) ja sitten kavereiden luo katsomaan perinteistä kättelyä. Varauduin tilaisuutta varten leivoksilla eli pätkismuffineilla joiden päälle tein sokerimassakoristeet. Lahjapaketit sopivat joulukuulle.



Uuttavuotta vietin uuden kaveriporukkani kommuunissa. Söimme ja joimme hyvin, pelailimme vähän (minä vain konsolilla, lautapeli oli juodun alkoholin määrään suhteutettuna vähän liikaa) ja pidimme kivaa sekä etkoilla että baarissa. Tarjoilut hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja oma panokseni oli tämä kakku. Siinä oli sisällä mansikkakreemitäyte, yhtä pinkki kuin päälläkin. Halusin kokeilla tuollaista valuvaa kuorrutetta ekaa kertaa. Siitä ei tullut ihan niin nätti kun toivoin, mutta harjoitusta vaan :) 



Oli ihanaa juoda skumppaa ja maistella kakkua ja juustoja ja nauttia hyvästä seurasta! Asustani ei valitettavasti ole kuvaa, mutta se oli se vanha tuttu merenneito. Meikistä muistin ottaa kuvan ennen kun lähdin. Tämä on tehty ihanalla Sleek Makeupin Calm before the Storm-paletilla. Se ei ole ehkä helpoin Sleekin paletti, sävyt ovat kyllä pigmenttisiä ja kauniita mutta niiden koostumus on kovempi ja kuivempi kuin muissa paleteissani ja niitä joutuu kerrostamaan aika tavalla. Olin tosi kärsivällinen ja sain lopulta aikaan jälkeä johon olin tyytyväinen. 


Tukkakin kasvaa vaan! Ja naamani parantui antibioottikuurilla ainakin toistaiseksi. Hormoninäppyjä tulee edelleen kuukautiskierron mukaan, mutta ne ovat ihan normaaleja ja tosi pientä verrattuna siihen kunnon akneen jonka riesoikseni sain. Olen luopunut meikkivoiteen käytöstä lähes kokonaan aknen puhjettua ja se on mielestäni tehnyt hyvää iholleni. Myös lääkärin suosittelema Humektan perusvoiteena tuntuu tepsivän ja pitävän pintakuivuuden loitolla.


Pus pus vaan!


Vietin muuten jouluakin. En ollut joulukuussa kovin aktiivinen blogimaailmassa siksikin, etten oikeastaan ole jouluihmisiä. Tarkoitan että mulle sillä on arvoa perhejuhlana. On kivaa syödä hyvin, ripustaa vähän krääsää kuuseen, tehdä ruokaa äidin kanssa ja kokoontua perheen kanssa yhden katon alle. Mutta olen vuosi vuodelta kypsempi kaikkeen jouluteemaiseen, joululauluihin ja perinteisiin jouluruokiin - kinkku on kiva, muista en pidä. Tonttuja ei näillä main kaivata ja olisi se Gävlen pukkikin saanut palaa poroksi. Eräänä vuonna äitini poltti piparitalomme, vahingossa tietenkin. Ei ollut järin fiksu veto työntää kynttilää kiinni mökin seinään, sillä se rasvainen taikina palaa tosi kauniisti. Yhtäkkiä se vaan roihahti ja paloi todella korkealla liekillä. Oli aika näky. Musta olisikin aika hienoa päättää joulupyhät seremonialliseen pipari(kirkon) polttoon, mutta en valitettavasti ole saanut siitä juntattua perinnettä :p Oikeasti en ole piinkova jouluvihaaja, mutta kaikella sillä vouhotuksella on mulle lähinnä "jaa"-arvoa. Mulle kelpaa se pari vapaapäivää käpälä suklaarasiassa, ei siinä sen ihmeempiä. Äidillä on aina kauniita kukkia.



Tässä kaikki tällä erää. Ensi kerralla fiiliksen mukaan kuulumisia Tallinnasta, ostoksia tai tuunausjuttuja. Mukavaa viikonloppua! <3 

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

DIY goth 18th century wig

Moi! Ja hyvää tätä vuotta kaikille! Viime viikot ovatkin olleet melkoista hulinaa, on ollut synttäreitä ja uusien kavereiden tapaamista ja joulu Lahdessa ja uusivuosi ja rakkautta ja töitä. Elän ihanaa aikaa, enkä vähiten siksi, että sain taas jatkoa työsopimukselleni. Jeee! 
Hi! And happy new year! Last few weeks have been crazy, there has been birthdays and meeting new friends and christmas at home and new year party and love and work. Life is so wonderful now - they even wanted to continue my employement contract. Yay! 

Lupasin tukkatutoriaalin ja täältä pesee. Tämä projekti jännitti mua ihan hirveästi, sillä en ole koskaan käsitellyt peruukkeja pesua ja harjausta kummemmin. Lopputuloksen ei tietenkään tarvinnut olla autenttinen eikä erityisen sileä ja siisti, halloweenperuukista kun oli kyse. Aikaa jäi lopulta liian vähän ja tein siksi pari kämmiä, mutta tekemällä oppii ja olen tähän todella tyytyväinen! Tämä on lisäksi suht helposti purettavissa, joten voin myöhemmin peruuttaa ja tehdä joitakin juttuja toisella tavalla. 
I promised to post a wig tutorial and here goes. I was very nervous when making this, because I've never handled wigs before expect basic washing and combing. Of course the result didn't have to be authentic at all or neat and clean, this was halloween project after all. I also ran out of time and made few mistakes, but now I've practised a little and I really like this considering that I'm a beginner! Also this can be untied quite easily, so I can go back and make some things differentely if I like.

Elikkäs ihan ekana ostin ebaysta pitkän, mustan, kiharan peruukin. Sain rahalleni vastinetta, sillä tukkaa oli vähän liikaakin eikä kuidun laatu ole hassumpi. Käytin muotoilussa mallinukkeni jalkaa ja peruukkipäätä, joka sopikin jalkaan erinomaisesti ja pystyin näin työskentelemään seisaallaan ja näkemään kunnolla joka puolelle peruukkia. Seuraavaksi askartelin vaahtomuovipalasista valkin, jonka kiinnitin peruukin päälaelle ompelemalla ja parilla kuumaliimapisaralla. Arvelin, että kartiomainen, ylöspäin levenevä muoto sopisi parhaiten peruukin malliin. Näin peruukin huipusta saa tarpeeksi muhkean, eikä lopputulos näytä liian tasapaksulta. 
At first I purchased long, curly, black wig from ebay. I was lucky and received very full wig that had quite natural shine. Not bad at all. I used my dummy's base and styrox wig head that fit neatly to the base. This allowed me to work in standing position and get a good outlook all over the wig. Next I made a rat out of foam pieces. I attatched it to the wig with hand-stitches and few drops of hot glue. I supposed that cone-shaped rat that widens on the top would be best, because I could make the top of the wig very full and the result won't be too dull. 


Seuraavaksi oli aika peittää valkki hiuksilla, ettei se paistaisi läpi. Käytin siihen tuikitavallista mustaa rastakuitua, sitä kreppimäistä ja edullista. Otin pieniä suiroja kerrallaan, jotka kiinnitin nutturapinneillä ja kuumaliimalla kaikkialle valkin ympärille. 
Then I covered the rat with hair so it would be invisible. I used the common black dreadlock fiber, the creped one. I used small amounts at the time and fastened them to the rat with bobby pins and hot glue. 




Sitten nostelin peruukin kuituja valkin päälle, aloittaen edestä. Tämä oli oikeastaan tosi helppoa, sillä säännöllisillä kuitunauhariveillä on helppo saada tasaista jälkeä rivi kerrallaan. Mutta samalla tämä oli todella aikaavievää, sillä kuitunauhoja riitti ja jokainen kihara piti nostaa ja kiinnittää yksitellen. Huomasin melko alussa, että edessä on niin vähän kuituja etten saisi jakauksen kohtaa kunnolla piiloon. Uskoin että saisin niskan pituuksista leikattua siihen muutamia ylimääräisiä kiehkuroita, joten päätin palata siihen vähän myöhemmin ja tein etuosan niin siistiksi ja valmiiksi kuin pystyin. Käytin tässä vaiheessa paljon hiuslakkaa ja kiinnitin jokaisen kiharan pinnillä. Käytin niitä varmaan sata! Päällimmäiset kiehkurat vedin sileästi valkin päälle kamman avulla. Valitettavasti unohdin kuvan tästä vaiheesta.
I started picking up hair and lifting them in top of the rat, starting from front. This was actually easy part, because wig's fiber trims are sewn cyclic and lifting the fibers can be done evenly. But this took lots of time because there was lots of hair and every curl needed to be lifted and fastened one by one. I noticed in the beginning that I would not have enough hair to cover the parting. But I believed that I could cut some extra off from the long back neck hair and decided to do this little later. I finished the top as smoothly and nice as I could. I used lots of hair spray and fastened every curl with bobby pin. I think I used nearly hundred of those! Finally I combed the top curls of front and pulled them thightly and smoothly to the top. Unfortunately I forgot to photograph this part.

Etenin samalla tavalla kohti niskaa ja siinä sitä riittikin tekemistä. Huomasin, että tukkaa on aivan liikaa. Peruukin päälle jäisi valtava kiharavuori. Päätin kyniä kuituja hiukan ja lyhensin monesta osiosta kymmeniä senttejä pois. Tästä sain kätevästi kaipaamaani lisäkuitua eteen. Kuitujen huolitteluun tarvittaisiin sellainen liimasinetöintilaite, sen puutteessa tyydyin kuumaliimaan jota liiskasin kiinni kuituihin paperipalasten välissä. Ei todellakaan siisteintä, mutta ajoi asiansa. Nämä kuitupätkät kiinnitin hiusrajan alle otsaan ja kampasin ylös. Olin tyytyväinen, sillä jo muutamalla kuitupätkällä sain peitettyä jakauksen. Näin jälkiviisaana samalla tavalla olisi pitänyt käsitellä myös peruukin sivut korvien kohdalla, sillä ne jäivät aivan liian harvoiksi. 
I continued to the neck and there was some much work to do. I noticed that I had way too much hair. There would be huge curl mountain on top of the wig and I didn't want tat. I decided to cut the fibers a bit and so I got the extra curls to the front that I longed for. The fiber can be secured with some kind of hot sealing machine, idk it's real name, but anyway I don't own one of those. Instead I took my hot glue gun and squished curls between paper sheets. That's rough but working - with just few curls I could cover up the parting. Now I know that I should have done that to the parts near ears too, because they were left way too thin.

The beginning of lifting

Almost done!
These tiny curls saved the day

Tein niskan valmiiksi ja lopulta olinkin saanut kaiken tukan ylös. Ja sitä oli edelleen aivan liikaa! En tiennyt yhtään, mitä tehdä kaikille niille kiharoille ja aika alkoi pahasti loppua. En enää viitsinyt alkaa leikkelemään niitä, sillä niitä oli monessa kerroksessa ja olisin varmaan saanut leikeltyä jotakin tärkeää alemmista kerroksista irti. Osan sain aseteltua viehkeästi etuosan päälle ja lopuista päädyin sommittelemaan mohawk-tyylisen harjan, joka olisi ehkä ollut komeampi jos olisi ulottunut pidemmälle niskaan. Se näytti oikeastaan ihan hauskalta ja sopi tyyliini. Lisäksi peruukki oli nyt helppo koristella, sen kun asetteli kaikenlaista roinaa harjan tyveen. Päädyin ruusuihin, joiden keskelle liimasin pääkalloja sekä luurankoklipseihin. Viime silauksena tietenkin strutsinsulka! Se upposi melko pysyvän tuntuisesti peruukkiin, mutta päätin vielä kiinnittää sen pinneillä. Ja tadaa! 
I finished the neck and finally there were no loose hair left. But there were still too much hair! I had no idea what to do to all of those lenghts lying on top of my wig and I started running out of time. I decided absolutely not to cut extra lengths off, because they were in layers and I could accidentally cut off something important. I managed to set some of the curls flowing to the front. And I set the rest to mohawk-like shape. It would have been cooler if it continued all the way down the neck, but it's okay the way it is now. Also decorating the wig would be straightforward now, I just needed some crazy stuff on mohawk's root. I used roses with skull heads and skeleton hair clips. And of course ostrich feather! I fastened it with pins. And ta-da! 




Tähän voisi lisätä vielä sellaisia hassuja rullakiharoita niskaan tai yhden pitkän kiehkuran, joka valuu olan yli rinnalle - se olisi helposti toteutettavissakin klipsilisäkkeellä. Ja koristeeksi voi laittaa ihan mitä vaan - kukkia, purjelaivan, pitsiä, glitteriä, lepakoita, verkkoa tai lintuhäkin. Tukevan valkin ansioista vähän painavampiakin koristeita voi kiinnittää. 
I could add some of those roll curls to the back neck or one long curl that flows over the shoulder to the bust - and it can be easily made with clip on-hairpiece. And this base can be decorated with absolutely everything - flowers, my pirate ship fascinator, glitter, bats, net or bird cage. Stiff rat allows a bit more heavy headpieces to be attached.


Sellaisen hienon kämmin tietenkin tein, etten tajunnut peruukkipään olevan huomattavasti pienempi kuin omani. Koska vedin kuituja aika napakasti ylös, onnistuin samalla pienentämään peruukin verkkoa aika tavalla ja se mahtui päähäni vain nipin napin :D Siis ihan loogista että näin käy, ei sitä vaan yhtään osannut ajatella. Ensi kerralla pitänee topata päätä jotenkin? Tai ihan vaan asetella kuidut löyhemmin. Yhden illan tämä kyllä meni ja oloni oli todella OTT ja hieno kun liikuin stutsinsulat ja kiharat keikkuen! Tämä on tietenkin melko luonnottoman näköinen päässä, sillä hiusraja on niin muovinen. Huomattavasti luonnollisemman lopputuloksen saisi, jos omat hiukset kampaisi edestä ja sivuilta peruukin päälle. Se myös pitäisi peruukin paremmin aloillaan. Mutta tällä turkoosilla puolikaljulla ei tietenkään onnistu :p Joka tapauksessa tämä oli jännittävä, hauska ja opettavainen projekti ja aion tästä rohkaistuneena kokeilla lisää tukkajuttuja! 
Of course I messed up a bit. I didn't realize my wig head was way more smaller than my head. Because I pulled the hair very tightly to the top, I ended up reducing the size of wig cap! The wig fit my head just barely :D It's very logical that this happens, I just didn't think of that at all. Next time I maybe need to stiff my wig head a bit? Or just fasten the curls more loose. But this was very wearable for one night use and I felt really OTT and fancy when I moved with bouncing curls and feathers! This of course looks very unnatural, because the hair line is so plastic. Wigs like these can be styled more naturally by combing your own hair on top of the wig. But with my turquoise half bald head this won't be possible :p Anyways this was very exciting, fun and instructive project and I'd love to style more wigs! 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Gothic pet en l'air

Joulukuuta ihmiset! Marraskuu olikin meikäläiselle niin kiireinen, etten saanut kirjoiteltua mitään. Viikonloppuisin kävin tapaamassa ystäviä ja perhettä eri paikkakunnilla ja viikot menivät lähinnä pitkiä työpäiviä tehdessä ja poikaystävän kainalossa sohvalla. Ja teki muuten hyvää! Olen suorittanut pitkin syksyä vähän liikaakin, joten marraskuun verran lepoa kaikesta paitsi sosiaalisista suhteista oli erittäin paikallaan. Vähän ikävempiäkin sattui: menin murtamaan yhden pikkuvarpaistani ja olin sen takia saikulla, eikä huvittanut tehdä yhtään mitään. En osannut arvatakaan, miten paljon riesaa yhdestä varpaasta voi olla! Kyllähän se on kävelyn kannalta aika oleellinen juttu ja ehti päästä tosi kipeäksi, ennen kuin suostuin myöntämään että olen lääkärin apua vailla. Murtumahan sieltä sitten löytyi... nyt voin jo paremmin, mutta pidän teippejä vielä viikon-pari. Tällä viikolla taas oli kissan hammasröntgenin ja syöpyneiden hampaiden poiston vuoro. Herralta lähti viisi hammasta ja minulta vähän liikaa rahaa. Palvelu ja hoito oli kyllä erinomaista, kuten aina. Päivät ovatkin sitten kuluneet kipeää kissaa hoivatessa, lääkitessä, juottaessa ja syöttäessä. Kovin ruokahaluton on, mutta onneksi jo paranemaan päin. Suostuin sitten ottamaan sen verran lepoa, että käytiin poikaystävän kanssa Lapinniemen kylpylässä kuutamouinnilla perjantaina. K-18 ja uintia klo 21-23.30. Aiiivan ihanan rentouttavaa porealtaineen ja höyrysaunoineen, kynttilöitä altaanreunalla, himmeä valaistus ja rentouttavaa musiikkia taustalla. Viikonlopun lepäiltyäni virtaa tuntuu kaiken stressin jälkeen riittävän. Nyt sitten juttua halloweenasustani, eli pet en l'airista. 
It's December! November was kinda busy so I haven't been writing. I spent weekends travelling to meet my friends and family. On weeks I made long work days and spent the evenings cuddling with my boyfriend. And it did so good to me! I've been carrying out a bit too much during this Fall so the whole November with nothing to do except my job and social life was very welcome. I had some misfortune too: ie I broke one of my little toes and was on sick leave because of that. I never know what a bother one tiny little toe could be! It was very painful to walk and I was stupid and let it get worse before finally seeing the doctor. They did X-ray and yeah it was broken... but now I'm fine. On this week the vet X-rayed my cat's jaw and removed five of his corroded teeth. Poor little guy. I've been taking care of him, because he can't eat properly and I need to medicate him as well. Luckily he is getting better day by day. To cool down I bit me and boyfriend visited spa on Friday. They offered special moon bathing with age limit 18 and swimming time from 9pm to 11.30pm. They turned the lights off, filled the edges of swimming pool with lanterns and played some relaxing music. And yeah, it was so relaxing with bath tubes and steam baths. I have some energy again so I'll tell you about my halloween costume, the pet en l'air.



Jouduin ensimmäisen kerran asua sovittaessani myöntämään, että harjoitusversioksi meni. Tässä oli lopulta niin paljon erilaisia istuvuusongelmia, että on helpompaa tehdä kokonaan uusi puku kuin korjata tätä. Puku kun on malliltaan ja rakenteiltaan sellainen, että se pitää käytännössä tehdä lähes kokonaan valmiiksi ennen kuin oikeasti näkee miten se istuu. Sitä voisi luulla, että tällainen harmittaisi aika tavalla, mutta yllättävää kyllä en jaksanut surkutella asiaa yhtään. Ehkä olen pukuhistorian suhteen omaksunut paremmin vastoinkäymisten kautta voittoon-asenteen ja osaan ottaa vastaan tulevat ongelmat rakentavina ja opettavaisina, en lannistavina. Ja koska kankaat tähän olivat puoli-ilmaisia ja onnistuin monessa asiassa, hittojakos sitä surkuttelemaan. Samalla tuli tehtyä hyvä ja yleispätevä musta alushame, joka sopiikin sitten pukuun kuin pukuun!
♠ 
When I tried the gown on for the first time, I had to admit that this was going to be a prototype. There were so many different kinds of fitting problems, that it is easier to make a new gown instead of fixing this. The gown's desing and some of the builds demand that the gown needs to be nearly finished before you can see how it fits. Actually I wasn't at all disappointed when I saw how ill the fit was. What it comes to costume history, I've managed to adopt the attitude that sees mistakes constructive and instructive. The fabric I used was pretty cheap and I succeeded on many things, so I'm not too hard on myself. I also made black petticoat out of cotton sateen, a necessary for goth costume history studier!


Pahimpia virheitä oli kolme. Ensinnäkin yläosa on torsolleni aivan liian lyhyt, eikä vyötärö istu yhtään siihen mihin pitäisi. Se on vähän jännä juttu, koska en muista korjanneeni taftipuvun vyötärölinjaa ja se ei ole näin kamala. Toisekseen kädentiellä on aivan liikaa väljää, eikä raidalliseen kankaaseen voinut tehdä muotolaskosta sillä se katkaisisi raidan linjan. Väljät pitäisi siis kuositella pois jo kaavassa. Kolmantena ne. helvetin. hihat. Valitsin tähän pukuun 1700-luvun hihan tämän ohjeen mukaan. Se ei ehkä ollut kovin fiksu veto, sillä mulla ei ollut aikomustakaan ommella hihaa niin kuin pitäisi: kainalosta normaalisti kiinni ja pyöriön kohdilta laskostaen kädentien päälle ja lopulta peittäen liitoskohta robingseilla. Ajattelin, että kai tämän voisi ommella kauttaaltaan normaalisti. Kyllähän sen sai paikalleen, mutta hiha kiertää sieltä täältä hassusti ja takakädentielle jäi valtavat pussit. Ikään kuin hiha olisi takaa liian pitkä, eikä niitä saanut mitenkään pois. Ihmettelin ja harmittelin niitä aikani,  mutta lopulta päädyin tutkailemaan pukujen kuvia ja jouduin myöntämään, että todella monissa tapauksissa hihaan ilmestyy ne samanlaiset pussit ja hihan istuvuus on muutenkin vähän niin ja näin. Ehkä tässä kohtaa vain kompastuin siihen, että kuvittelin ihan istuvan pilkulleen kuten modernit, sileästi ja rypyttömästi, vaikka kyse on historiallisesta vaatteesta. Ja ehkä ylimääräisellä väljyydellä takakädentiellä on se funktio, että sillä taataan parempi käden liikkuvuus - ovathan puvut olleet todella tiukkoja. En tiedä, ehkä ensi kerralla kokeilen härskisti modernia hihaa, kun en muutenkaan ole tekemässä todella autenttista pukua.
There were three worst mistakes. At first the bodice is way too short for my torso, so the waist line is totally out of place. It's kinda funny because when I made my first taffeta gown, I don't recall fixing the lenght and the waist of that gown does not look like this. Second, there were way too much excess fabric on the armscye and because of striped fabric I couldn't simply sew darts because that would cut the vertical lines. I need to fix the pattern and remove some of the excess. And finally the sleeves. I picked this pattern from the 18th century. Maybe that wasn't so smart of me, because I had no intention sewing the sleeve like it should be sewn: regular sewing on the armpit and on top of sleeve gathering the pleats on top of shoulder steam and then covering them with robings. I thought that maybe I could sew this normally all the way and yes, I managed to do that, but the sleeve twists oddly here and there and on the back of armscye there were lots of extra fabric. It looks like the back of sleeve is too long, but I just couldn't get rid of the extra no matter how hard I tried. This pissed me off, but finally I took a look of gowns other people made. And many of them had sleeve issues looking exactly like mine. I guess I just couldn't admit that historical patterns are not supposed to look like modern, smooth sleeves. And maybe the excess fabric is necessary for moving the hand - authentic gowns were very tight. I'm not sure, maybe next time I'll try using modern sleeve since I'm not planning to make authentic gown.
Niitä iloisiakin hetkiä löytyi, joista parhaimpana mainittakoon ikoniset watteau-laskokset. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, käytin niiden taitteluun paljon aikaa ja kahlasin läpi isohkon määrän pukuhistoriatietoa eri lähteistä, etten menisi ihan perse edellä puuhun. Ja voi miten kauniit niistä tuli! Kankaaksi valitsemani puuvilla ei ollut ihan paras valinta, sillä se on aika jäykkää, mutta laskosten asettelu ja koko on juuri kuten pitääkin. Ne eivät aukea yhtään vanteiden päälle vaan putoavat pystysuoraan alas, kuten pitääkin. Myös helman pituus, muoto ja leveys näyttävät siltä kuin pitääkin - pidin tavattomasti ideasta, että etu- ja takapituus on hitusen enemmän kuin sivuilla, ja se näyttääkin komealta. Helman muotoon vaikuttaa aika tavalla se, että lisäsin vannehameeseeni vielä yhden vanteen alareunaan, jota siinä ei jostain syystä ollut. Ero on entiseen verrattuna selvästi nähtävissä: nyt helman linja on kartiomaisempi. Vaihdoin samalla kaikki vanteet, sillä alunperin käyttämäni verhopiuha on jo ehtinyt menettää muotoaan. Tilasin 20 metrin kelan 10mm leveää teräsluuta ebaysta, ja suosittelen kyseistä tavaraa lämpimästi kaikille - sen katkaisuun tarvitaan toki erittäin terävät ja jämäkät pihdit ja päiden huolittelussa on oma hommansa, mutta se on joustavuudessaan, kantavuudessaan ja kestossaan vertaansa vailla. Sopii myös korsetteihin.
There were some jolly moments too. The best of them are the Watteau pleats. As I told you on last pet en l'air post, I used lots of time folding them and did lots of research before that. And I just love them, they are so pretty! The cotton fabric of my choose is bit too stiff for them, but the size and layout of the pleats is just how it needs to be. They don't open at all on top of my panier, they just fall straight vertically like they should. Also the shape, lenght and widht of the hem is just in place - I really liked the idea of front and back being longer than sides, it looks cool. My pannier of course effects the shape of hems. I added one extra hoop to the bottom of my pannier. It really helps achieving the cone-like shape. At the same time I changed all of hoops, because the curtain wire rope I used had lost it's shape. I ordered 20 metres of 10mm wide steel boning from ebay, and I really recommend that stuff for everyone - even though cutting it needs very stiff and sharp cutters and finishing the ends can be challenging, it simply is unparallelled what it comes to flexibility, carrying capacity (can carry very heavy hems, like velvet, too) and durability. It is also suitable for corsets.

Päätin jättää puvun sen isommin koristelematta. Aioin käyttää runsain määrin punaisia ruusuja ja pääkalloja ja koristella stomacherin komeasti, mutta säästän ne seuraavaan pukuun. Vastapainoksi maalasin naamani ja hankin ihanat luurankohanskat! Dia de los muertos ja rokokoo ne yhteen soppii. Kuvien laatu on valitettavasti huono, sillä juhlapäivänä satoi niin rankasti, ettei ulos ollut menemistä. Sain tästä projektista paljon intoa seuraavaan, sillä kaikista virheistä huolimatta tein tätä suurella kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Vielä viimeinen postaus aiheeseen liittyen on tulossa, sillä tein myös kuvissa näkyvän peruukin itse ja kirjoitan siitä tutoriaalintapaisen.
I didn't trim the gown except the neckline ruff and sleeve ruffles. I wanted to use lots of red roses and skulls and make very decorative stomacher, but I decided to leave them to next gown. To make up I painted my face and got lovely skeleton gloves! Dia de los muertos and rococo go well together. Sorry for the bad picture quality, I was going to photograph outside but on Halloween it was pouring so we stayed inside the house. I got so much boost to the next gown when making this. Even though there were lots of issues I made this with great patience and love. I'll post you one last time about this: I made that wig myself and will be writing tutorial-like post about it. 


Mukavaa sunnuntaita!